Epäonnistumiset elämässä

Aiemmin en voinut ollenkaan ymmärtää ihmisiä jotka täällä palstallakin surkuttelivat että ovat epäonnistuneet elämässään eikä valoa näy. Ajattelin että ihmiset ovat omien ajatustensa vankeja.

Nyt olen itse samassa pisteessä. Olen täysin epäonnistunut elämässäni. Ainoa asia mitä minulla on , on fyysinen terveys. Jolla en tee mitään. Minulla on itseasiassa huono omatunto että olen fyysisesti terve. En voi siis nauttia siitäkään koska se on väärin , koska olen muuten niin huono ja epäonnistunut ihminen.

Minulla ei ole lapsia, vanhemmat ja ”ystävät ” asuu kaukana, töistä olen sairauslomalla . Kukaan ei minua kaipaisi jos poistuisin tästä maailmasta. Olen kohdannut elämässä vaikeuksia kyllä ja nyt olen tullut siihen kohtaan elämässä että en aio näitä vaikeuksia enää selättää. Nyt ymmärrän esim alkoholisteja. Alkoholismihan on hidas keino lähteä pois päiviltä oma-aloitteisesti.

En jaksa tai osaa organisoida sitä miten täältä maailmasta pois pääsisi - ja lisäksi koska olen uskovainen en usko että se olisi oikein tehdä. Jumala on luonut minut tänne joten en missään nimessä voi itseäni tappaa ja tehdä jumalaa vastaan. Rukoilen että jumala antaisi minulle aivoverenvuodon ja joutuisin koomaan ja/tai kuolisin.

Sen halusin vain sanoa, että epäonnistuminen on mahdollista. Omassa elämässä olen selättänyt jo kaikki mahdolliset epäonnistumiset mutta nyt tuli tavallaan se pohjakosketus , että jälleen epäonnistuttuani, vielä tavoin mitä luulin ettei koskaan tapahtuisi , en nouse tästä enää. Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään annettavaa ihmisenä tälle maapallolle. Se mitä olen antanut, olen jo antanut. On valheellista väittää, että jokaisella ihmisellä on jokin merkitys tai tarkoitus.