Eron jälkeinen yksinäisyys

Täällä yksi.. Erosta jo päässy suht koht yli (olin ite se joka lähti suhteesta) mutta vaikeelta silti välillä tuntuu... Ystävät, uudet asiat ja aika auttaa:) erosta aikaa puoli vuotta, suhde kesti 7v ja oon nyt 23v

2 jatkaa, oon siis päässy yli jo mut tottakai muistan miltä tuntu heti lopullisen eron jälkeen:p

Minä myös samassa tilanteessa. Erosta reilu 6kk ja muuten alkaa elämä olla mallillaan, mutta juurikin tuo yksinäisyys vaivaa. Kavereita kyllä löytyy, mutta se, että ei ole enää ketään kenelle jakaa ne kaikkein tärkeimmät asiat :(

Ei varmasti ollut nuoruus siinä. Anna ajan tehdä tehtävänsä, se helpottaa. Ja mistä tietää vaikka kuinka nopeasti törmäisit uuteen onneen! Äläkä loukkaannu, en vähätellen tarkoita, mutta olet oikeasti tosi nuori vielä. Mahdollisuuksia on vaikka mihin ja kuinka paljon.

Sinä olet vasta nuori! Ehdit vielä löytyy jonkun!

Minut jätettiin 25 kestäneestä suhteesta. Olen nyt 45. Ja todellakin tuntuu että tässä tämä elämä nyt oli :(

Mä oon 24-vuotias enkä ole koskaan seurustellut. Ystäviä on mutta nähdään aika harvoin. Olen todellakin vielä nuori, pitkään! Oon vasta aloittanut opiskelut ja löytänyt itseäni kiinnostavia harrastuksia. Elämä on ihanaa! Oma kämppä, oma rauha, vapaus.. Muuta asennettasi :D

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 06:54"]

Sinä olet vasta nuori! Ehdit vielä löytyy jonkun! Minut jätettiin 25 kestäneestä suhteesta. Olen nyt 45. Ja todellakin tuntuu että tässä tämä elämä nyt oli :(

[/quote]Sinäkin olet vielä nuori. Mutta elämänkokemustakin on jo kertynyt. Ei varmasti ollut sinunkaan elämäsi siinä. Surutyö ja kaikki siihen liittyvä täytyy käydä läpi, mutta varmasti elämällä on antaa sinulle ihania lahjoja! Se että sinut ikävästi jätettiin voikin kääntyä mitä parhaimmaksi asiaksi elämässäsi.

Miten on mahdollista, että 21-vuotiaan KAIKKI kaverit on vakiintuneet? Kun itse olin siinä iässä, suurin osa ihmisistä oli sinkkuja tai korkeintaan seurusteli, mutta juuri kukaan ei asunut kumppaninsa kanssa yhdessä.

Käytkö töissä tai opiskeletko? Saisitko sitä kautta uusia ystäviä?

Onko sulla vielä menossa suruvaihe eron jälkeen ja et ehkä oikein haluakaan nähdä ketään tai lähteä mihinkään? Keksi uusia harrastuksia, ota yhteyttä vanhoihin ystäviin jne. Kyllä se elämä alkaa hymyillä, olet vielä kovin nuori ja kaikki on vasta edessä.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 06:54"]

Sinä olet vasta nuori! Ehdit vielä löytyy jonkun! Minut jätettiin 25 kestäneestä suhteesta. Olen nyt 45. Ja todellakin tuntuu että tässä tämä elämä nyt oli :(

[/quote]

Haudihou, olen kohta viiskybänen ja mietin eroa. Ja pelkään oikeasti jääväni yksin. Siis oikeasti. Tässä iässä ei ystävyyssuhteita enää solmita tuosta vain. Bailata ei oikeasti jaksa - kaksikybäisenä jaksoin. Eli sinä nuori ap, häntä pystyyn. Anna aikaa itsellesi.

Olet todella nuori, elämä edessä. Sinun ikäiselle kumppaneita löytyy kyllä joka sormelle.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 01:54"]

Nyt se vasta oikeasti valkeni, miten yksin sitä onkaan. Kaikki ystävät on jo aikoja sitten vakiintuneet ja asettuneet aloilleen, ei niitä kiinnosta enää viettää aikaa yhdessä. Joskus ja jouluna muodon vuoksi. Oman miehen kanssa yksinäisyyttä oli helppo katsoa läpi sormien, olihan minulla hänet ja hänen ystävänsä. 4,5 vuotta suhteessa on 21 vuotiaalle pieni ikuisuus. Aika tyhjältä tuntuu. Ja tässäkö se nuoruus nyt sitten oli, 21 vuotiaana? Elämä vasta alussa ja parhaat vuodet saan viettää yksin täällä betonihelvetissä. Koko päivän ainoa sosiaalinen kontakti voi olla kaupan kassa. Yhtä hyvin voisin vaan kadota, eikä kukaan edes huomaisi. Kohtalon tovereita?

[/quote]

Kun seuraavan kerran alat seurustella, pidäpä kiinni niistä omista ystävistäsi, äläkä kiinnitä kaikkea huomiota vain äijään, hengaa vain äijän kavereiden kanssa. 

Sinunlaisesi naiset todellakin ansaitsevatkin jäädä yksin, koska itsekin hylkäätte ystävänne kun alatte seurustella.

Matkustele,käy konserteissa,treffeillä yms. Olet tosi nuori,tee sellaisia asioita mistä tykkään. Sinun ikäisenä muutin britteihin tekemään hanttihommia,mikä parasta: itsenäistyin tuolla reissulla,opin seisomaan omin jaloin ja opin tuntemaan itseni hyvässä ja pahassa ja opin kielen todella hyvin. Tuohon asti olin nyhjännyt 16 vuotiaasta asti yhden ja saman kanssa kunnes tajusin että elämässä on muutakin kuin Se turvallinen pikku ympyrä.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 01:54"]

Nyt se vasta oikeasti valkeni, miten yksin sitä onkaan. Kaikki ystävät on jo aikoja sitten vakiintuneet ja asettuneet aloilleen, ei niitä kiinnosta enää viettää aikaa yhdessä. Joskus ja jouluna muodon vuoksi. Oman miehen kanssa yksinäisyyttä oli helppo katsoa läpi sormien, olihan minulla hänet ja hänen ystävänsä. 4,5 vuotta suhteessa on 21 vuotiaalle pieni ikuisuus. Aika tyhjältä tuntuu. Ja tässäkö se nuoruus nyt sitten oli, 21 vuotiaana? Elämä vasta alussa ja parhaat vuodet saan viettää yksin täällä betonihelvetissä. Koko päivän ainoa sosiaalinen kontakti voi olla kaupan kassa. Yhtä hyvin voisin vaan kadota, eikä kukaan edes huomaisi. Kohtalon tovereita?

[/quote]

Kun seuraavan kerran alat seurustella, pidäpä kiinni niistä omista ystävistäsi, äläkä kiinnitä kaikkea huomiota vain äijään, hengaa vain äijän kavereiden kanssa. 

Sinunlaisesi naiset todellakin ansaitsevatkin jäädä yksin, koska itsekin hylkäätte ystävänne kun alatte seurustella.
[/quote]

Niin siis minä olen se joka on aktiivisesti yrittänyt pitää kaverisuhteita yllä. Kaverit ne niitä on jotka nyhjää miestensä kanssa, en minä. Minä nyhjäsin miehen ja hänen ystäviensä kanssa vain olosuhteiden pakosta.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 14:37"]Miten on mahdollista, että 21-vuotiaan KAIKKI kaverit on vakiintuneet? Kun itse olin siinä iässä, suurin osa ihmisistä oli sinkkuja tai korkeintaan seurusteli, mutta juuri kukaan ei asunut kumppaninsa kanssa yhdessä.

Käytkö töissä tai opiskeletko? Saisitko sitä kautta uusia ystäviä?

Onko sulla vielä menossa suruvaihe eron jälkeen ja et ehkä oikein haluakaan nähdä ketään tai lähteä mihinkään? Keksi uusia harrastuksia, ota yhteyttä vanhoihin ystäviin jne. Kyllä se elämä alkaa hymyillä, olet vielä kovin nuori ja kaikki on vasta edessä.
[/quote]

Kyllä, näin on käynyt. Monet ovat ostaneet omakotitalon, suunnittelee naimisiinmenoa ja perheen perustamista. Kyllähän mä olen yrittänyt, sitä vaan jossain vaiheessa todella turhautuu olemaan se ainoa tapaamisia ehdottava osapuoli. Olen pätkätyöläinen, tällä hetkellä työtön. Tarkoitus olisi hakea toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Eron jälkeinen yksinäisyys vaivaa täälläkin... Olen muutamia kuukausia aiemmin eronnut, ripauksen alle kolmekymmentä ja työ- ja opintoasiat ovat kunnossa. Pari miestä on kiinnostusta osoittaneet mutta kumpikaan ei tarpeeksi kiinnostunut suhteeseen. Ystäviä löytyy mutta olo on silti pirun yksinäinen ja kurkkua kuristaa jatkuvasti. Turhauttaa olla ihminen joka ei suhteeseenn nähtävästi kelpaa. Olen empaattinen ja lempeä ihminen mutta ei sekään näytä riittävän. Minulla on hyvä itsetunto mutta harmittaa se silti kun kaverit menevät yksi kerrallaan naimisiin ja itse porskuttaa yksin.