Tajuan vain kuinka tyhmä olen! Miten jaksan elää tietoni kanssa?
Neuvoja kehiin kiitos.
Olen vain niin helvetin tyhmä ja se tuolla takaraivossa jatkuvasti huutaa.
Pitäisi opiskella, valmistautua ja elää tätä elämää eteenpäin mutta koen, että olen niin tyhmä etten kuitenkaan pärjää missään.
Se lamaannuttaa kun pitäisi keskittyä.
Tällä hetkellä opiskelen lääkelaskuja ja tottakai opin uutta mutta pää menee aivan sekaisin kun syvennyn moniin eri lukuihin ja alkaa ahdistamaan. Vaikka saan oikeita vastauksia niin tappelen itseni kanssa. Olin liian hidas tai yksinkertainen lasku tuntui liian vaikealta. Mietin jopa im. koska koen olevani niin turha typerys.
Hauskinta tässä on, että selviän kyllä elämässä ja opin mutta lähimuisti on niin surkea, että joudun jopa muistelemaan sanoja. Tämä on kamalaa.
Tuntuu kuin taistelisin jatkuvasti pärjätäkseni edes näennäisesti. Häpeän itseäni ja koen ettei minusta ole mihinkään.
Näin lyhennettynä.
Olen vain jotenkin vajaaälyinen ja se ahdistaa.
Olen kuitenkin ennen menestynyt työrintamalla edellisessä duunissa mutta luulen, että vain ahkeruuden vuoksi.. Muuten hahmotuskyky ja laskeminen on surkeaa tasoa joka hävettää erittäin paljon.
Kommentit (21)
Enemmän ja vähemmän tyhmiä täällä kaikki ollaan. Älä mieti sitä liikaa, äläkä hoe itsellesi. Naurahtele vain. Kyllä nämä muutamat kymmenet vuodet täällä tyhmempänäkin kuluvat.
Ja ainakaan et luule itseäsi liian fiksuksi. Se on minusta hieno piirre.
Sinulla on lukihäiriö. Se vaikeuttaa. Tsemppiä ap!!
Haluaisin elää mutta tuntuu, etten ansaitse tätä elämää ja uraa koska olen liian typerä.
Hävettää ja toisaalta haluan elää sekä pyrkiä ihan mihin vain tahdon koska ainakin tunneälyä on omistan.
Joku lukko on minussa joka sumentaa kaiken järkevän ajattelun silloin kuin pitäisi keskittyä.
Pelkään kai jo valmiiksi epäonnistuvani..
Ap
Vaihda ajattelutapaa. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että opit ja pärjäät, vaikka muistisi ei ole paras mahdollinen. Vaikeuksien kautta voittoon.
Et vaikuta tyhmältä tekstisi perusteella. Myös se, että olet menestynyt aiemmassa työssäsi, vihjaa samaa.
Tulee sellainen mielikuva, että sinulla on aivan äärimmäisen kovat vaatimukset itsellesi. Olet ankara itseäsi kohtaan, olet perfektionisti, etkä meinaa jaksaa enää, koska et saavuta täydellisyyttä, johon pyrit. Taidat myös kärsiä huijarisyndroomasta.
Ehkä sinulla onkin jotain ongelmaa hahmottamisen tai muistin kanssa, mutta se ei vielä ole merkki tyhmyydestä. Lisäksi varmasti tiedät, että jatkuva stressi ja ahdistus rasittavat aivoja ja heikentävät kognitiivisia kykyjä.
Suosittelen, että hakeudut terapiaan. Saisit uusia näkökulmia asiaan ja oppisit olemaan armollisempi itsellesi.
ADD? Siis ADHD ilman ylivilkkautta ja suurta impulssiivisuutta? Etsipä tietoa ja jos kuulostaa hyvin tutulta, hankkiudu tutkimuksiin esim. oppilaitoksesi terveydenhoidon kautta, tähän on nimittäin saatavissa apua. Ja sivuuta kaikki, jotka puhuvat muotidiagnoosista, sillä kukaan muu ei tee diagnoosia kuin erikoislääkäri!
Hyvää jatkoa, ja muista, että sinäkin voit oppia vaikka niitä laskuja. Kertaus on opintojen äiti.
Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kiipeilytaitojen vuoksi, se tuntee koko elämänsä itsensä tyhmäksi -Albert Einstein
Tuossa hyvä lausahdus pohdittavaksi. Lisäksi kannattaa katsella, olisiko apua ruuista, joista aivot ja muisti pitävät. Tuo lukihäiriökin olisi varmaan ihan hyvä tutkituttaa.
Taas sama AP jolla on aina jotain ongelmia. Ihan sama mitä niin ne löytyy.
Hienoa!
Kunpa useampi tajuaisi sen. Oikeasti.
Se on hyvä pohjatieto minkä päälle rakentaa ja se auttaa suhtautumaan itseen, toisiin ja maailmaan – hieman ehkä yllättäen –viisaammin, ei suinkaan tyhmemmin.
Sisäilmaongelma? Se aiheuttaa juurikin vastaavaa. Muisti pätkii ja aivot hyytyvät. Itse soimaa itseään, koska on "tyhmä ja laiska". Itsellä meni vuosia, ennenkuin syy löytyi...
Siirry puhtaisiin tiloihin ja anna elimistön toipua. Siitä kohti uutta nousua!
Et ole!! Kirjoitat jo sen verta hyvin ja selkeästi, ettet voi olla ihan tyhmä tai vajaa. Laskujen hidas ratkaiseminenkaan ei tee kenestäkään tyhmää.
Huolestuttavampaa jos luulisit olevasi joku suurikin älykkö ja kerskuisit sillä. Se, joka epäilee omaa älykkyyttään, ei yleensä ole tyhmä.
Tokkokalat Hawajilla kiipeävät vesiputouksen huipulle, tekemällä suustaan imukupin.
Et vaikuta tyhmältä laisinkaan vaan stressaantuneelta ja masentuneelta. Luiltavasti olet myös perfektionisti. Kirjoitat samoin kuin oma lapseni päiväkirjaansa (piti itseään todella tyhmänä vaikka hänellä oli aina huippuarvosanat ja oli erikoislahjakkaiden lasten tutkimusryhmässä), Ikävä Kyllä lapseni oli masentunut eikä arvostanut itseään laisinkaan eikä avautunut tästä kenellekään päiväkirjaansa lukuunottamatta. Tuntui ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että hän piti itseään tyhmänä vaikka oli niin poikkeuksellisen viisas ja lahjakas. Masennuksensa vuoksi hän päätyi itsemurhaan.
En siis usko kirjoittamisesi perusteella, että olet tyhmänä laisinkaan. Luultavasti päin vastoin. Lähimuisti pätkii ja oireilee mitä stressaantuneempi ja masentuneempi olet. Samoin masennus on syy miksi pidät itseäsi tyhmänä. Tällä palstalla saat ilkeitä kommentteja, minuakin on pilkattu ja kehotettu itsemurhan tekemiseen aina kun kirjoitan jotain edesmenneestä lapsestani. Siksi en tule tätä ketjua enää lukemaan.
Mutta sinulle ap toivotan kaikkea hyvää. Toivottavasti voit hakeutua lääkärin ja terapeutin puheille ja keskustella tuntemuksistasi. Kerro myös tunteistasi opettajalle ja vanhemmillesi sekä hyville ystävillesi. Tarvitset lepoa, apua ja tukea mutta et tyhmyyteen vaan masennukseen. Haleja ja tsemppejä.
Surunmurtama kirjoitti:
Et vaikuta tyhmältä laisinkaan vaan stressaantuneelta ja masentuneelta. Luiltavasti olet myös perfektionisti. Kirjoitat samoin kuin oma lapseni päiväkirjaansa (piti itseään todella tyhmänä vaikka hänellä oli aina huippuarvosanat ja oli erikoislahjakkaiden lasten tutkimusryhmässä), Ikävä Kyllä lapseni oli masentunut eikä arvostanut itseään laisinkaan eikä avautunut tästä kenellekään päiväkirjaansa lukuunottamatta. Tuntui ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että hän piti itseään tyhmänä vaikka oli niin poikkeuksellisen viisas ja lahjakas. Masennuksensa vuoksi hän päätyi itsemurhaan.
En siis usko kirjoittamisesi perusteella, että olet tyhmänä laisinkaan. Luultavasti päin vastoin. Lähimuisti pätkii ja oireilee mitä stressaantuneempi ja masentuneempi olet. Samoin masennus on syy miksi pidät itseäsi tyhmänä. Tällä palstalla saat ilkeitä kommentteja, minuakin on pilkattu ja kehotettu itsemurhan tekemiseen aina kun kirjoitan jotain edesmenneestä lapsestani. Siksi en tule tätä ketjua enää lukemaan.
Mutta sinulle ap toivotan kaikkea hyvää. Toivottavasti voit hakeutua lääkärin ja terapeutin puheille ja keskustella tuntemuksistasi. Kerro myös tunteistasi opettajalle ja vanhemmillesi sekä hyville ystävillesi. Tarvitset lepoa, apua ja tukea mutta et tyhmyyteen vaan masennukseen. Haleja ja tsemppejä.
Vaikka et tulisi lukemaan vastaustani niin kirjoitan sinulle lämpimät kiitokset, että jaksoit tulla kertomaan elämänne kohtalosta. Olen todella pahoillani surusta, jota joudut kestämään ja lapsesi puolesta kun ei kyennyt uskomaan ainutlaatuisuuttaan.
Mutta ymmärrän jotenkin tuota pahaa oloa. Apua pitäisi uskaltaa pyytää mutta sekin voi tuottaa häpeää ja huonommuuden tunnetta.
Masennus on kyllä katala sairaus. Sen ulkopuolelle on vaikea nähdä. Joskus on hieman parempia ajatuksia mutta kroonistuessaan sitä ei vain osaa enää arvostaa elämää. Olen nähnyt tätä lähipiirissä todella paljon ja kasvanut sen keskellä. Pahoinvointi on elämässäni enemmän sääntö kuin poikkeus vaikka en haluaisi sen olevan niin.
Yritän pärjätä mutta on todella paljon sellaista taakkaa, jota en jaksa tässä lähteä purkamaan. Pidän itseäni tyhmänä koska en vain tunnu pääseväni elämään kiinni ja tekee niin kipeää. On niin voimaton olo ja moni asia pelottaa. Pää sumussa mennään.
Yritän turruttaa ja unohtaa oman elämäni hetkellisesti erilaisin vahingoittavin keinoin.
En oikeasti näe ulospääsyä ja olen varmaan väärällä alalla, väärien tyyppien kanssa elämässä mukana jne. Mikään tässä ei oikein ole sellaista mikä minua jotenkin sielullisesti ravitsisi. Vaikeaa on elää omien ajatusten kanssa ja ajattelen kaikkea liian monimutkaisesti.
Hyvin paljon voimia sinulle jaksamiseen ja surutyöhön. Toivottavasti sinä osaat löytää elämässäsi valoisia puolia ja saat osaksesi onnellisia hetkiä.
Ap
Tulin kuitenkin takaisin kun olet ap niin ajatuksissani. Kiitos kauniista sanoista. Itse en tiennyt masennuksesta ja mielenterveysongelmista mitään ennen lapseni kuolemaa. Nyt tiedä liikaakin ja itsesyytökset ja masennus seuraavat varmaan minuakin nyt loppuelämäni. Silti haluan elää pitkän ja mahdollisimman hyvän elämän sillä minulla on muitakin lapsia. Haluan myös auttaa muita, sillä masentuneen ihmisen on joskus todella vaikea edes ymmärtää olevansa masentunut etenkin jos siihen ei pitäisi olla mitään “hyvää” syytä. En halua, että lapseni elämä oli turha ja siksi haluan auttaa muita hänen puolestaan kertomalla meidän tarinamme.
Hakeudu ihmeessä lääkäriin ja kerro avoimesti tilanteestasi. Olet ilmiselvästi vakavasti masentunut - et tyhmä. Voi olla, että olosi paranee pian jo pelkällä oikeanlaisella lääkityksellä. Mieti voitko hidastaa opintojasi, jotta voit levätä riittävästi. Siinä, että myönnät masennuksesi ei ole mitään hävettävää. Mieli voi sairastua siinä missä muukin keho. Älä jää yksin niiden pimeiden ajatusten kanssa. Terapeutilla käynti on varmasti tarpeen ja se on todella yleistä. Älä ole paha ja ankara itsellesi. Olet tärkeä ja ehkä jonain päivänä voit tämän ajan jakson ansiosta auttaa muita masennuksesta kärsiviä ja pelastaa sitten jopa ihmishenkiä!
Seuraavan kerran kun mielesi tekee viillellä tai ottaa mitä tahansa myrkkyjä tai muuten vahingoittaa itseäsi muista, että jossain täällä pallolla on äiti, joka haluaisi halata sinua ja kertoa kuinka tärkeä olet. Älä seuraa lapseni jalanjälkiä. Ota puhelin käteen ja hanki ajoissa apua. Voimia!
Meitä on moneksi...