Parikymppinen lähtee vanhempiensa luota vain, koska on pakko.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:58"]

Mene vaikka opiskelemaan, 18. Tee jotain, älä odota että vanhempasi jaksavat pitkään hyysätä aikuista ihmistä nurkissaan.

[/quote]

Luuletko ettei ole yritetty? Ja kommentista päätellen oletat kaikkien kotona asuvien yli 18-vuotiaiden olevan riippakiviä. Törkeää yleistämistä, häpeä!

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:57"]

23-vuotias ja kotona asun.

Olen työtön, mutta kun kerran asun kotona eikä minulle ole muita kuluja kuin ne satunnaiset ruokaostokset jää siittä n. 1200€/kk ansiopäivärahasta ihan mukavasti omaan käyttöön.

Niin kauan kun asun tässä paikkakunnassa ei minun ole yksinkertaisesti mitään järkeä muuttaa pois.

[/quote]

Mikset maksa vuokraa tai elämiskulujasi, jos asut vanhempiesi luona?

[/quote]

Koska näin on meillä raha-asiat sovittu.

Aha.

t. 19-vuotiaana muuttanut, jolla oli hyvät välit vanhempiin, mutta halusi omaa tilaa ja rauhaa

Juu, mutta "pakko" voi olla erilaista. Itse muutin, koska en halusin enemmän rauhaa. Oli "pakko" päästä pois. Pikkusisarukset tappeli ja huusi. 

Ei kai kukaan muuta jos viihtyy vanhempien luona ja ei kaipaa omaa rauhaa vai mitä tarkoitat? Moni muuttaa opiskeluiden perässä myös tai miehen luokse.

Tää juttu alkaa käymään todella vanhaksi.

Juu, mutta "pakko" voi olla erilaista. Itse muutin, koska en halusin enemmän rauhaa. Oli "pakko" päästä pois. Pikkusisarukset tappeli ja huusi. 

Ei kai kukaan muuta jos viihtyy vanhempien luona ja ei kaipaa omaa rauhaa vai mitä tarkoitat? Moni muuttaa opiskeluiden perässä myös tai miehen luokse.

Allekirjoitan. 

Itse muutin 20-vuotiaana. Joskus vain on pakko :(          

Olihan se pitkään ihan kamalaa olla erossa perheestään "toisella puolella Suomea". Nyt vuosia myöhemmin siihen on jo tottunut, muttei ikävä tunnu koskaan lakkaavan. Loppuuko se täysin ikinä? 

IKIS. Homman nimi on nyt se, että sinun on hakeuduttava hoitoon. Veikkaan että olet yksinäinen ihminen, joka viettää päivät sisätiloissa katkeroituen entistä enemmän? Ystävät ja perhe eivät enää tiedä kuinka suhtautua sinuun, kun ajatuksesi pyörivät vain yhden asian ympärillä? Mene hoitoon, vauvapalsta ei ole sinun paikkasi.

Laitapa ap faktasi tueksi vähän tutkimusta, kiitos!

Oletko muuten ihan terve, kun tehtailet näitä aloituksia? Onko sinulla lapsia? Oletko katkera siitä, kun sinun on joskus pitänyt lähteä lapsuudenkodistasi? Vai mikä on motiivisi?

Ihmetyttää!

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:23"]

Allekirjoitan. 

Itse muutin 20-vuotiaana. Joskus vain on pakko :(          

Olihan se pitkään ihan kamalaa olla erossa perheestään "toisella puolella Suomea". Nyt vuosia myöhemmin siihen on jo tottunut, muttei ikävä tunnu koskaan lakkaavan. Loppuuko se täysin ikinä? 

[/quote]

Miksi tätä miinustetaan? Tämä on minun kokemukseni aiheesta. 

Täh? Aikuiset lapset lähtee kotoaan koska ovat aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:14"]

Tämä on fakta. 

[/quote]

Mitenkäs muuten sitten. Ei kai ole tarkotuskaan, että aikuinen jää happanemaan vanhempiensa nurkkiin. Jos ei nuorena lähde, ei sitä vanhempana uskalla lähteäkään. Ja heistä tuleekin niitä peräkamarin poikia ja tyttöjä :)

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:18"]

Juu, mutta "pakko" voi olla erilaista. Itse muutin, koska en halusin enemmän rauhaa. Oli "pakko" päästä pois. Pikkusisarukset tappeli ja huusi. 

Ei kai kukaan muuta jos viihtyy vanhempien luona ja ei kaipaa omaa rauhaa vai mitä tarkoitat? Moni muuttaa opiskeluiden perässä myös tai miehen luokse.

[/quote]

On kai aika normaalia, että aikuistuttuaan ihminen haluaa etäisyyttä vanhempiinsa, haluaa päättää omista menoistaan. Haluaa omaa tilaa ja vapautta.

Ehkä se ei ole niin paha niille, joilla on kumppani, jonka kanssa muuttavat yhteen tai niille, joilla on jotakin kavereita tai muita tuttuja kohdepaikkakunnalla (saati jos muuttaa lapsuudenkodin naapuriin kotipitäjässä). Mutta itsekin kun lähdin töihin kauas kotoa, niin olihan se aika vitun perseestä. Jos olisin lähtenyt edes opiskelemaan niin sieltähän niitä uusia kavereita olisi saanut eikä olisi ollut niin yksinäistä. Mutta työpaikalla on eri asia. Siellä ollaan tekemisissä se ~ 8 tuntia ja sen jälkeen kaikki lähtevät omien elämiensä pariin. 

Kyllä sitä viimeistään parikymppisenä täytyy lähteä. Itse muutin heti, kun peruskoulu loppui.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:23"]Allekirjoitan. 

Itse muutin 20-vuotiaana. Joskus vain on pakko :(          

Olihan se pitkään ihan kamalaa olla erossa perheestään "toisella puolella Suomea". Nyt vuosia myöhemmin siihen on jo tottunut, muttei ikävä tunnu koskaan lakkaavan. Loppuuko se täysin ikinä? 

 
[/quote]
Jaxuhali.

Itse muutin 18-vuotiaana kauas kotoa ja tuntui että siitä se oma elämä vasta alkoi. En tuntenut ketään paikkakunnalta mihin muutin, mutta äkkiä sitä tutustuu.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:41"]

Ehkä se ei ole niin paha niille, joilla on kumppani, jonka kanssa muuttavat yhteen tai niille, joilla on jotakin kavereita tai muita tuttuja kohdepaikkakunnalla (saati jos muuttaa lapsuudenkodin naapuriin kotipitäjässä). Mutta itsekin kun lähdin töihin kauas kotoa, niin olihan se aika vitun perseestä. Jos olisin lähtenyt edes opiskelemaan niin sieltähän niitä uusia kavereita olisi saanut eikä olisi ollut niin yksinäistä. Mutta työpaikalla on eri asia. Siellä ollaan tekemisissä se ~ 8 tuntia ja sen jälkeen kaikki lähtevät omien elämiensä pariin. 

[/quote]

Saahan niistä työkavereistakin ystäviä. Itsestähän kaikki riippuu. Harrastuksissa löytää kavereita jne. Mutta jos et puhu et pukahda, yksin kyllä saat jäädä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:23"]Allekirjoitan.  Itse muutin 20-vuotiaana. Joskus vain on pakko :(           Olihan se pitkään ihan kamalaa olla erossa perheestään "toisella puolella Suomea". Nyt vuosia myöhemmin siihen on jo tottunut, muttei ikävä tunnu koskaan lakkaavan. Loppuuko se täysin ikinä?    [/quote] Jaxuhali. Itse muutin 18-vuotiaana kauas kotoa ja tuntui että siitä se oma elämä vasta alkoi. En tuntenut ketään paikkakunnalta mihin muutin, mutta äkkiä sitä tutustuu.

[/quote]

Meitä on niin erilaisia. 

Minun elämäni oikeastaan loppui siihen kun muutin kotoa. Sen jälkeen olenkin sitten kökötellyt aika lailla omissa oloissani. Mitä nyt töissä ja koulussa käynyt. 

-6-

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:45"]Kyllä sitä viimeistään parikymppisenä täytyy lähteä. Itse muutin heti, kun peruskoulu loppui.
[/quote]

Sama täällä. Olisi outoa jos joku asuisi vielä tuon ikäisenä vanhemmillaan.

23-vuotias ja kotona asun.

Olen työtön, mutta kun kerran asun kotona eikä minulle ole muita kuluja kuin ne satunnaiset ruokaostokset jää siittä n. 1200€/kk ansiopäivärahasta ihan mukavasti omaan käyttöön.

Niin kauan kun asun tässä paikkakunnassa ei minun ole yksinkertaisesti mitään järkeä muuttaa pois.

Suomessa muutetaan pois kotoa aivan poikkeuksellisen varhain. 

Siinäköhän lienee syy masentuneisuudellemme ja korkeille itsemurhaluvuille.