Mitä jos sitä vaan lähtis pois..?
Mielenterveysongelmaisten ei pitäisi tehdä lapsia. Minä kuvittelin olevani jo kunnossa, ja tein. Lopputulos on yksi traumatisoitunut lapsi, joka asuu nykyään muualla kuin kanssani.
Paljon olen tehnyt työtä, yrittänyt terapiassa ym. käsitellä ongelmiani. Jotenkin aina vaan jäänyt tavoitteestani, oli se mitä hyvänsä. Masennus on vienyt viime vuosina voiton, alkanut toistumaan. Usein tuntuu, ettei elämässä ole järkeä, kun vaan satuttaa muita.
Käy sääliksi perhettäni, kun ovat joutuneet kanssani tekemisiin. Mietin tässä nyt, olisiko jo aika lopettaa, ennenkuin mieheni sairastuu myös. Hän on parhaansa tehnyt mutta aikalailla luopunut toivosta suhteeni. Harkitsen poislähtöä. En tiedä että minne, vielä.
Onko paikalla ketään, joka olisi tämän päätöksen tehnyt? Millainen elämä sinulla on nyt?
Kommentit (10)
En ehkä pääse karkuun, mutta muiden ei tarvitsisi kärsiä oireilustani enää. Oloni on kuin hirviöllä.
Miten asiat hoidetaan kuntoon? Minä olen vielä sellaista mallia, että yksikään lääke ei ole tehonnut kunnolla, mitä on kokeiltu. Sähköhoito on seuraavana varmaankin edessä.
ap
Älä luovuta. Olet arvokas, etkä ole syypää ongelmiisi. Masennus on monien asioiden summa, ei mikään itseaiheutettu sairaus. Vaikka elämässä tuntuu pimeältä, aina ei tule tuntumaan tältä.
Masennus ei ole suurin ongelmani. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriö sekä vaativa persoonallisuushäiriö. Olen niin hajalla kuin ihminen voi olla. Ja minä kuvittelin että onnistun kasvattamaan lapsen..!
Eikö paikalla ole ketään pois lähteneitä?
ap
Minua on auttanut mindfulness. Vähitellen, kun olen tehnyt harjoituksia päivittäin, enkä ole luovuttanut heti kun on alkanut tuntua paremmalta. Ei se ole mikään poppakonsti, mutta hämmästyttävän tehokas ja sitä kannattaisi ainakin kokeilla (säännöllisenä ja pitempänä ajanjaksona).
Jos lapsesi on pois kuvioista, niin ketä / mitä vielä haluat paeta"
Kaikkia. Miestäni. Hän on hyvä mies, ei hänen pitäisi sietää tätä kaikkea minun vuokseni. Ystäviäni, niitä muutamaa, jotka jaksavat kysyä kuinka jaksan, vaikken edes vastaa heille. Ihan kaikkia.
Minun pitäisi kuolla tai muuttaa asumaan erakoksi jonnekin, jossa en tapaa muita.
ap
Olen ajatellut itsekin samaa. Muuttaisin toiseen päähän Suomea, vaihtaisin nimeni, värjäisin ja leikkauttaisin hiukseni radikaalisti, laihduttaisin monta kiloa ja opiskelisin uuden ammatin. Mutta jokin vaan pidättelee minua...
9, tuollaisia ajatuksia minullakin. Pitäisin lisäksi kaikki ihmiset kaukana itsestäni, katkaisisin yhteydenpidon vanhoihin tuttavuuksiin ja poistaisin kaikki näkyvät "jäljet" itsestäni muutenkin.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:48"]
9, tuollaisia ajatuksia minullakin. Pitäisin lisäksi kaikki ihmiset kaukana itsestäni, katkaisisin yhteydenpidon vanhoihin tuttavuuksiin ja poistaisin kaikki näkyvät "jäljet" itsestäni muutenkin.
ap
[/quote]Mutta se sairaus seuraa..ja sama alkaa alusta. Kyllä sinun kannattaa niiden tuttujen tukihenkilöiden kanssa saattaa itsesi parempaan kuntoon. Haet apua niin paljon kuin saat, voittehan muuttaa omiin asuntoihin, jos se sinua helpottaa. Älä kuitenkaan aja läheisiäsi pois. Yksin siellä lapin laavussa ei ole kivaa.
Et sinä tuota karkuun pääse. Parempi vaan hoitaa asiat kuntoon kuin paeta.