Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tytär haluaa ammattikouluun - anoppi uhkaa katkaista välit

Vierailija
30.09.2014 |

9.-luokalla opiskeleva kuopuksemme on nyt siinä iässä, että suuria päätöksiä on tehtävä ja keväällä onkin jo pistettävä yhteishakupaperit menemään.

Ongelma on siinä, että tytär on pienestä pitäen haaveillut parturi-kampaajan ammatista. Minulle ja miehelleni asia on ok ja olemme iloisia siitä, että hän on jo nyt lähes varma ensimmäisestä hakutoiveestaan. Anoppini on kuitenkin uhannut katkaista välit koko perheeseemme, mikäli tyttö ei ole menossa lukioon (hän on itse oikeustieteiden maisteri ja mieheni mukaan anoppi toivoo sukumme "maineen" säilyvän). Mitä tässä tilanteessa pitäisi oikein tehdä? Emme ole uskaltaneet tyttärelle mainita asiasta mitään, sillä veikkaisin sen olevan kova pala hänellekin. Minun mielestäni ammantinvalinta on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen päätös, ei vanhempien tai isovanhempien eikä kenenkään muunkaan ulkopuolisen.

Mieheni ei edes halua ottaa asiaa puheeksi äitinsä kanssa, vaikka olen sitä useaan kertaan pyytänyt, joten pelkään, että loppupeleissä minun on otettava ohjat käsiini ja aloitettava keskustelu anopin kanssa.

Toisaalta minua ei voisi vähempääkään kiinnostaa hänen mielipiteensä, senkun katkaisee välit, mutta haluan vain tyttäreni olevan onnellinen ja opiskelevan itsensä sellaiseen ammattiin josta todella pitää. Keskiarvon kanssa ei olisi mitään ongelmaa lukioon pääsyssä (8lk keväällä 8.9), mutta jos tyttö haluaa päästä unelma-ammattinsa pariin nopeammin, niin miksi pitäisi mennä lukioon? Hyvä keskiarvo ei aina tarkoita, että tulevaisuus pitäisi tulla pyörimään pitkälti yliopiston merkeissä. Minä ja mieheni (tietysti) olemme molemmat akateemisia ja mietinpä vain, mitä anoppi olisi mahtanut meinata jos hänen poikansa kumppani olisikin käynyt "vain" ammattikoulun. Tuskinpa olisi hyväksynyt suhdetta.

Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Onko samankaltaisia kokemuksia? Kiitos jo etukäteen.

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko niin että tyttöä ei kiinnosta/ole halua suorittaa ollenkaan lukio-opintoja? Jos näin on, niin ammattikouluun vaan, mutta hyvä vaihtoehto olisi kaksois tai kolmoistutkinto. kaksoistutkinto kestää 3 vuotta, tyttö saa ylioppilastodistuksen, kolmoistutkinto taitaa olla nelivuotinen, mutta saa myös lukion päästötodistuksen. Samaan syssyyn vieläpä haaveilemansa ammatin.

Vierailija
2/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

tottakai tyttö menee minne itse haluaa. anopille voitta vaikka haistattaa pitkät

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ihan win-win-tilanteelta. Tytär saa toivomansa ammatin ja anopista päästään eroon. Voihan sitä myöhemmin opiskella lisää jos tuntuu aikuisena ettei jo ammatti enää kiinnostakaan. Tai sitten on eläkeikään ammatissaan. Nyt vaan puolustatte lasta. Suosittelen kyllä kertomaan mummon kannan, ilmi se tulee kuitenkin. Tärkeintä että te vanhemmat tuette.

Vierailija
4/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä teette virheen jos annatte keskenkasvuisen lapsen tehdä isoja päätöksiä ymmärtämättä niiden seurauksia. Ei parturikampaajan työ mitään herkkua ole pidemmän päälle, mutta mun mielestä sitä voi lähteä kokeilemaan kunhan käy myös lukion että on paremmat valmiudet jatkokouluttautua tulevaisuudessa niin halutessaan.

Vierailija
5/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette todellakaan ota asiaa puheeksi tyttärenne kanssa, hänen ei tarvitse kärsiä mumminsa idioottimaisuudesta.

Sanoisin anopille, että tytär hakee juuri sinne minne hän haluaa hakea ja anoppi ei saa koskaan, ikinä, missään tilanteessa sanoa tyttärelle yhtäkään pahaa sanaa kouluvalinnastaan tai tuoda ilmi hänen halveksuntaansa.

On todella hienoa, että tyttäresi on löytänyt jonkun kiinnostuksenkohteen jo tuossa iässä. Itse yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei tyttäreen vaikuta tuollaiset täysin käsittämättömät mielipiteet.

Tuli myös mieleen sellainen, että jos ko. koululla on mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto parturi-kampaajalinjalla, olisiko tyttäresi kiinnostunut sellaisesta? Tietenkään hän ei sinne mene jos hän ei halua, mutta voisi olla sekin ihan fiksu valinta tulevaisuuden kannalta jos se on vain mahdollista.

Vierailija
6/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mummon täytyy nyt vaan sopeutua. Opiskelu vaatii suurta motivaatiota, joten lukioon ei voi pakottaa. Voithan toki kysyä, haluaisiko tytär suorittaa kaksoistutkinnon (kampaaja+lukio).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:34"]

Mun mielestä teette virheen jos annatte keskenkasvuisen lapsen tehdä isoja päätöksiä ymmärtämättä niiden seurauksia. Ei parturikampaajan työ mitään herkkua ole pidemmän päälle, mutta mun mielestä sitä voi lähteä kokeilemaan kunhan käy myös lukion että on paremmat valmiudet jatkokouluttautua tulevaisuudessa niin halutessaan.

[/quote]

Kenen se koulupäätös pitäisi sitten tehdä jos ei lapsen itse? Lapsen elämähän se on hyvänen aika. Eikä tuossa iässä tehdyt päätökset ole mitenkään lopullisia, ei se maailma kaadu siihen jos alaa haluaakin jossain vaiheessa vaihtaa.

Vierailija
8/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja piti vielä sanoa, että anopin mielipiteestä ei kannata välittää, eikä siis tämän takia suorittaa niitä lukio-opintoja. Pointti oli että ei tarvitse valita joko-tai mitä opiskelee yläkoulun jälkeen, kun näihin yhdistelmäopintoihinkin on mahdollisuus. T: 2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoppi Suomen ruotsalainen? Oli sama tilanne isoäidin kanssa, ja ei se välejä poikki pistäny ;)

Vierailija
10/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oot oikeessa, jokasella tulis olla oikeus omiin valintoihin. Ite tossa tilanteessa varmaan puhuisin suoraan anopin kanssa, jos miehes ei tosiaan suostu sitä tekemään. Hyvä kuitenkin, että sulla ja miehelläsi on positiivinen suhtautuminen tytön ammatinvalintaa koskien - se on kaikkein tärkeintä.

Nimimerkillä lukioon pakotettu, jonka jälkeen opiskelin amiksessa haaveammattiini - hotellivirkailijaksi. :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuotapa tuota... ENNEN vanhaan, eli anoppisi opiskellessa oikiksesta taisi valmistua oiekustieteiden KANDIKSI... JA tämä uudistus tullu tässä meidän (ap ja minä esim) aikana... Ellei anoppi ole aikuisopiskellut. Näin ollen PROVO!

Vierailija
12/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika hyvä, noin niinku provoksi. Oli ainesta. Aina on hyvä ottaa elementtejä luokka- sekä koulutuseroista, ne ovat varma täky, lisäksi anopin sotkeminen samaan keitokseen ajaa takuuvarmaan menestykseen, kun tavoitellaan hiiltyneitä vastauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tämä nyt oli tosi tilanne - tai vaikka ei oliskaan, jos "anoppi" on sivupersoonasi ja "tytär" potentiaalinen tyttäresi - niin älä pakota lukioon. Jos lapsella on selvillä mitä haluaa, jos on päämäärätietoinen niin anna tehdä päätöksensä. Jos suostuttelet lukioon niin lapsi suorittaa, eikä tee omasta halustaan. Edessä voi olla pahaa identiteettikriisiä, masennusta, ties mitä koulumotivaation puutetta ja näistä aiheutuvaa epäonnistumisen kierrettä, jonka jälkiä sitten saatte setviä ammattiauttajien kanssa.

Jos anoppi on tuota mieltä, seiso tyttäresi tukena, ota yhteyttä ja selitä anopille haluaako hän todella laittaa lapsen kantamaan omien toiveidensa taakkaa ja tuhota tämän nuoruuden? 

Itse aikoinaan suostuttelin lapseni lukioon, en kyllä mistään kunniasyistä vaan koska tällä ei ollut kiinnostusta oikein mihinkään. Ajattelin että saa miettimisaikaa. Lukio on kuitenkin raskas pieti, jatkuvaa arviointia ja mittaamista ja jos ei ole kiinnostusta ja lukumotivaatiota negatiivisia kokemuksia tulee liikaa. parempi olisi ollut helpompi ammattikoulu, mikä vain. Jos myöhemmin kaduttaa meillä on hienot aikuisopintojärjestelmät ja ihminen täällä voi koska tahansa opiskella niin pitkälle kuin motivaatio riittää.

Vierailija
14/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:34"]Tuli myös mieleen sellainen, että jos ko. koululla on mahdollisuus suorittaa kaksoistutkinto parturi-kampaajalinjalla, olisiko tyttäresi kiinnostunut sellaisesta? Tietenkään hän ei sinne mene jos hän ei halua, mutta voisi olla sekin ihan fiksu valinta tulevaisuuden kannalta jos se on vain mahdollista.

[/quote]

Samaa mietin, ihan varteenotettava vaihtoehto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai yttärenne menee sinne minne haluaa ja anoppinne voi olla yksinään kun kerran alkaa uhkailemaan. Sun tyttäres on tässä etusijalla ja anoppi ei ole ydinperhettä. 

Vierailija
16/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:33"]Onko niin että tyttöä ei kiinnosta/ole halua suorittaa ollenkaan lukio-opintoja? Jos näin on, niin ammattikouluun vaan, mutta hyvä vaihtoehto olisi kaksois tai kolmoistutkinto. kaksoistutkinto kestää 3 vuotta, tyttö saa ylioppilastodistuksen, kolmoistutkinto taitaa olla nelivuotinen, mutta saa myös lukion päästötodistuksen. Samaan syssyyn vieläpä haaveilemansa ammatin.
[/quote]

Kaksoistutkinto on yleensä nelivuotinen

Vierailija
17/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta vanhempien tehtävä on kasvatuksessaan myös kertoa muutamia tosiasioita elämästä, ei pelkästään kannustaa. Tuo tyttären ammatinvalintahaave kohdistuu ns. matalapalkka-alalle. Oletteko kertoneet tytölle, että hänen tulevaisuutensa tulee olemaan aika vaatimaton, mitä tulee sellaisiin toiveisiin kuin omistusasunto, matkustelu, harrastukset, oma auto jne. Minusta olisi ihan hyvä kertoa, mitä asuntojen vuokrat ovat, mikä hänen palkkauksensa tulee suurinpiirtein olemaan ja mitä jää käteen elämiseen kuussa. Hän ei ole ehkä tullut ajatelleeksi, että kampaajan työ on raskasta seisomatyötä ja palkka valitettavan pieni.

Vierailija
18/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi käydä niinkin, kuten meillä että tytär halusi peruskoulun jälkeen opskella parturikampaajaksi, mutta mieli muuttui valmistumisen jälkeen, meni lukioon ja sitten yliopistoon. Hyvin nuorena ei aina tiedä mitä oikeasti hauaa.

Vierailija
19/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:42"]

Minusta vanhempien tehtävä on kasvatuksessaan myös kertoa muutamia tosiasioita elämästä, ei pelkästään kannustaa. Tuo tyttären ammatinvalintahaave kohdistuu ns. matalapalkka-alalle. Oletteko kertoneet tytölle, että hänen tulevaisuutensa tulee olemaan aika vaatimaton, mitä tulee sellaisiin toiveisiin kuin omistusasunto, matkustelu, harrastukset, oma auto jne. Minusta olisi ihan hyvä kertoa, mitä asuntojen vuokrat ovat, mikä hänen palkkauksensa tulee suurinpiirtein olemaan ja mitä jää käteen elämiseen kuussa. Hän ei ole ehkä tullut ajatelleeksi, että kampaajan työ on raskasta seisomatyötä ja palkka valitettavan pieni.

[/quote]

Matalapalkka-ala, kyllä, mutta niin on moni akateeminen ammattikin. Oikeesti, nyt järki käteen. On hienoa jos 16v:llä on tavoittteita ja päämäärää. Todennäköisesti sellainen nuori menestyy tässä maailmassa. Jos työ ei koko elämää tyydytä aina voi opiskella lisää tai vaihtaa alaa.

Vierailija
20/40 |
30.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli TÄYSIN sama tilanne tämän vuoden alkupuolella! Poikani on kiinnostunut autoalasta ja sinne menikin, välittämättä appivanhempien mielipiteistä. Jo on, kun isoäidit ja -isät yrittävät puuttua lastenlastensa ammatinvalintoihin, vaikka tuskin ehtisivät edes nähdä loistokkaan suvunjatkajansa valmistumista 10 vuoden opintojen jälkeen.