Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa riitana raha
30.09.2014 |
Onkos muita kenellä raha-asioista on ollut tai on paljon riitoja tai miten te olette parhaalla tavalla jakaneet rahanne jotta ei tulisi riitoja ja kaikki sujuisi mahdollisimman tasapuolisesti ja tyydyttävästi kummankin osapuolen kannalta? Yleisestihän sanotaan että raha on kyllä yksi yleisemmistä aiheista joka aiheuttaa riitaa parisuhteessa joten uskon että muitakin on. Myöskin sen olen kuullut että riitaa tulee helpoiten silloin kun sitä rahaa on aivan liian vähän tai sitten hirveän paljon eli parhaiten pystytään sopimaan silloin kun ollaan suht koht tasavertaisia tuloissa ja keskituloisia. Me olemme aika pienituloisisa joten sekin jo itsessään aiheuttaa vaikeuksia kun aina tuntuu että sitä rahaa on liian vähän.
No meillä on sellainen tilanne että saadaan kummatkin melko saman verran, ehkä minä jonkin verran enemmän mutta pääongelma on se että miten rahankäytön voisi jakaa sillä tavalla että olisi mahdollisimman tasapuolinen ja oikeudenmukainen.
Olemme tähän asti pitäneet rahat erillään, se on ollut myös minun oma tahto koska en voi sietää sitä että mies kontrolloisi omaa rahankäyttöäni tai kyttäisi mitä ostaisin mutta sekään ei ole auttanut sillä vaikka käytän omaa rahaa niin silti mies on jaksanut mäkättää omasta rahankäytöstäni koska on perusluonteeltaan ehkä vähän nuuka ja järkevämpi kun minä jonka mielestä omat rahat saa käyttää miten haluaa. Joka tapauksessa rahan jako on ollut vähän sekaisin meidän kesken koska emme ole oikeastaan pitäneet kirjaa kuka maksaa kuinka paljon mitäkin eli asuminen puoliksi mutta muut kulut ovat aivan sekaisin eli pääosin minä maksan paljon enemmän ruuasta kun hän mutta hän taas maksaa kaikki autokulut. Joka tapauksessa vaikea sanoa kuka on ollut tässä systeemissä voittaja tai häviäjä mutta koska ei ole ollut selvät pelisäännöt paljon riitoja ja vääntöjä on tullut kuka tuhlaa mihinkin ja kenen pitäisi maksaa sitä tai tätä.
Eniten minua kiinnostaisi sellainen malli että kaikki rahat laitetaan yhteen ja siitä maksettaisiin kaikki yhteiset kulut ja laskut (myös ruoka) ja sen jälkeinen summa jaettaisiin sitten meidän vanhempien kesken. Onko muilla toiminut tämä hyvin? Silloin ei pitäisi olla toisella nipottamista että maksaa enemmän jostain kun toinen. Mutta tuossakin mallissa minua kiinnostaisi se että miten jaetaan lasten kulut ja tällä tarkoitan muita kun ruokakuluja eli ruokakulut menisi tietenkin puoliksi mutta miten sitten lasten vaatteet, harrastukset tai muut sekalaiset kulut?
Esim. vaatteisiin ja kenkiin käytettävät summat vaihtelevat varmaan hirveästi joka kuukausi ja joka tapauksessa koska minä olisin kuitenkin se joka sielä kaupassa kävisi niitä vaatteita ostamassa niin en kyllä yhtään tykkäisi siitä järjestelystä että me kummatkin vuorollaan maksaisimme lasten vaatteita koska käytännössä tätä on ihan mahdotonta saada menemään tasan. Olen ajatellut sellaista järjestelyä että lapsilisät pitäisimme erillään muista tuloista ja niistä maksettaisiin kaikki lasten vaatteet, kengät, harrastukset ja muut pakolliset kulut ja se mitä jää jäljelle jaettaisiin meille vanhemmille. Miten siis teillä muilla on lasten hankinnat jaettu tasan? Tällä hetkellä lapsilisät tulee tietenkin minulle ja minä ostankin yksin lähes kaikki hankinnat lapsille. Joka tapauksessa kummatkin haluamme järjestelmän että sitä "omaakin" rahaa on kummallkin eli ei niin että olisi vain yksi yhteinen tili ja kaikki rahat olisi yhteisiä. Sitten kumpikin saisi käyttää tuon oman osuuden ihan miten huvittaa ilman mitään nipottamista.
Kommentit (21)
En ikinä suostuisi yhteiseen tiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:25"]En ikinä suostuisi yhteiseen tiliin.
[/quote]
En minäkään. Minä maksan laskut ja vaimo talouden hoitoon menevät päivittäisostot. Jos toiselta meinaa rahat loppua, toinen siirtää lisää tilille. Isommat hankinnat maksetaan säästötililtä, johon kumpikin siirtää tilipäivää edeltävänä päivänä tilillä olevat rahat. Toimii meillä.
Meillä on yhteiset rahat ja kumpikin ostaa mitä tarvii. Isommista hankinnoista keskustellaan ja niistä sovitaan yhdessä. Mitään lupia ei tarvitse kysellä ja onneksi kummallakaan ei ole taipumusta holtittomaan tuhlailuun.
Meillä miestä ei raha-asiat kiinnosta, joten minä hoidan kaikki juoksevat raha-asiat ja myös sijoitukset. Suurista linjoista saatan keskustella miehen kanssa, mutta en välttämättä raportoi kaikkia osakekauppoja.
Avioliiton alkuvuosina oltiin enempi tuhlareita, mutta säästettiin omalle lapselle. Kun lapsen rahapotti kasvoi, alettiin itsekin vähän tarkemmiksi rahankäyttäjiksi ja ylipäätään miettimään hankintoja siltä kannalta, että onko ne sen rahan arvoisia. Elämänlaatu ei ole kärsinyt, mutta taksilla ajelu on vähentynyt ja rahaa on jäänyt säästöön.
Meillä on yhteinen firma nimeltään perhe. Olemme naimisissa ja lapsia on monta. Kaikki on yhteistä, rahat ja velat. Kummankin tulot menevät samalle tilille ja sieltä maksetaan kaikki mahdollinen. Jos tilillä on rahaa, kumpikin saa sieltä vapaasti ottaa omiin menoihinsa niin halutessaan. Emme kyttää toistemme tilinkäyttöä. Rakastamme toisiamme ja luotamme toisiimme. Ei tulisi mieleenkään kytätä, kumpi syö enemmän ja minkähintaista ruokaa ja paljonko kumpikin on siitä maksanut. Avioliitossa on lain mukaan elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan. En voi ymmärtää näitä parisuhteita, joissa pitää lainata puolisoltaan rahaa lääkäriinkin, jos itsellä ei ole rahaa. Helpommalla pääsette sinkkuna, niin saatte käyttää kaikki tienaamanne rahat ihan itse. Meillä on tarkoituksena käyttää kaikki rahamme tässä elämässä, sillä käärinliinoissa ei ole taskuja.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:41"]
Meillä on yhteiset rahat ja kumpikin ostaa mitä tarvii. Isommista hankinnoista keskustellaan ja niistä sovitaan yhdessä. Mitään lupia ei tarvitse kysellä ja onneksi kummallakaan ei ole taipumusta holtittomaan tuhlailuun.
Meillä miestä ei raha-asiat kiinnosta, joten minä hoidan kaikki juoksevat raha-asiat ja myös sijoitukset. Suurista linjoista saatan keskustella miehen kanssa, mutta en välttämättä raportoi kaikkia osakekauppoja.
Avioliiton alkuvuosina oltiin enempi tuhlareita, mutta säästettiin omalle lapselle. Kun lapsen rahapotti kasvoi, alettiin itsekin vähän tarkemmiksi rahankäyttäjiksi ja ylipäätään miettimään hankintoja siltä kannalta, että onko ne sen rahan arvoisia. Elämänlaatu ei ole kärsinyt, mutta taksilla ajelu on vähentynyt ja rahaa on jäänyt säästöön.
[/quote]
Näin se on meilläkin, että minä hoidan kaikki raha-asiat, ostan ja myyn pörssiosakkeet jne. Mies ei itse asiassa juuri koskaan edes käytä rahaa, koska tekee pitkää työpäivää ja minä ehdin käydä niin ruoka- kuin muillakin ostoksilla. Vaatekauppaan pitää mies pari kertaa vuodessa kuitenkin raahata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos rouvat on ostellut Talvivaaraa? Kun se ministeri Paula Lehtomäki osti myös, kyllähän nainen ministerinä tietää nämä asiat, ollut varmasti argumentti monelle miehelle. Sorry, jos kysyn liian vaikeita.
Meillä on sellainen systeemi että mies tienaa kolme kertaa sen mitä minä ja maksaa lainat ja laskut. Loput rahat hän sijoittaa tuottoisasti. Minun palkasta maksetaan ruuat ja vähän sponsaan lapsia (kaikki jo yli 18). Loput rahat jäävät vaatteisiin ja huvituksiin. Matkoja maksellaan miten milloinkin. Kyllä nekin riidellään, lähinnä siitä kun mies sijoittaa liikaa. Saisi olla vähän anteliaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaatte yhden yhteisen tilin. Sinne laitatte kumpikin saman %-osuuden tuloistanne, laskette että se on tarpeeksi suuri kattamaan kaikki yhteiset talousmenot ja lasten menot. Jäljellejäävän osuuden kumpikin saa käyttää miten haluaa.
Yhteinen taloustili, minne molemmat siirtävät saman verran rahaa. Sieltä maksatte sitten kaikki yhteiset menot, myös ne lasten vaatteet ym., ja se mitä omalle tilille jää, on omassa vapaassa käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo edellisen kirjoittajan(2) tapa on teille kaikkein parhain. Meillä taas on aina ollut yhteinen tili, jolle ovat tulleet kaikki tulot ja siitä on maksettu kaikki menot ja joka kuukausi pantu molemmille tietty sama summa osakerahastoon. Tämä on toiminut mainiosti, eikä koskaan ole tullut riitaa rahasta.
Meillä on tyypillinen tilanne; miehen tulot paljon suuremmat kuin minulla(DI,terveydenhoitaja). Kumpikin ollaan säästäväisiä, eikä ostella mitään turhaa.
Minusta jokaisessa avioliitossa pitäisi toimia "Elon laskuoppi" - Laskekaa yhteen tulot, vähentäkää menot, kertokaa ilot ja jakakaa surut. Ja vielä kun muistaisi aina seuraavan - kilpailkaa toistenne palvelemisessa!
Tilanne on ihan eri, jos parilla on lapsia, kuin että jos ei ole. Minä en ruokamenoja jakaisi miehen kanssa kahdestaan asuessa tasan, jos molemmilla olisi muuten erilliset rahat. Miehet syö enemmän muutenkin, ja syövät enemmän lihaa kuin naiset - yleensä. Se on sitten eri asia, jos rahat pistetään yhteen. Silloin pitää neuvotella hankinnoista aina yhdessä ja olla suurin piirtein samanlaiset kulutustottumukset jo valmiiksi.
Kuvittelisin, että jos itsellä olisi lapsia jonkun kanssa, niin silloin kaikki olisi yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan ollut riitoja. Yhteinen tili on, sieltä maksetaan kaikki menot ja kumpikin saa käyttää rahaa mielenäs mukaan. Koskaan emme kritisoi toisen ostoksia tai rahankäyttöä, ollaan molemmat rahan suhteen rentoja, ajatuksella että kaikki saa mennä mitä tulee, ei tarvitse säästellä.
Avioliittomme aikana meillä on ollut usean vuoden tilanne jossa mies oli ainoa tienaaja (olin kotiäiti), ja nykyisin minä olen se joka tienaa paljon miestä enemmän. Mutta koskaan ei ole mitään tasapuolisuuksia tms mietitty, ajattelemme molemmat että rahat on kaikki yhteisiä, sama se kuka ne tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on meilläkin raha pääsääntösin riidan aihe. Mistään muusta ei oikein tapellakkaan. Ja joku kehtaa sanoa ettei raha tuo onnea!
Joo, yhteiset rahat on toki hirveän kivat, jos näkemykset rahankäytöstä ovat samansuuntaiset. Ap:n tapauksessa näin ei ole. Jos teillä on erilaiset kulutustottumukset niin en todellakaan suosittele kokonaan yhteisiä rahoja, siitä vasta riitaa tuleekin. Samoin tuo systeemi, että kaikki on epäselvää ja se maksaa kellä rahaa on, ei sovi teille. Avaatte yhteisen taloustilin ja laitatte sinne niin paljon rahaa, että se riittää kaikkiin yhteisiin menoihin. Laitatte kumpikin yhtä paljon tai tulojen suhteessa, sopikaa itse. Lopuilla rahoilla saa sitten kumpikin tehdä ihan mitä lystää, säästää sukanvarteen tai ostella käsilaukkuja. Eikä toisella pitäisi olla siihen mitään nokan koputtamista. Tosin jos mies säästää omansa ja itse hummailet omasi menemään, niin varmaan kannattaa varautua, että mitään yhteisiä rahoja ei sitten ikinä tule, ja jos menette naimisiin niin mies haluaa varmasti avioehdon.
niin ja niihin yhteisiin menoihin sisältyy tietenkin kaikki lasten kulut, jos lapset ovat teidän yhteisiä.
Yhteinen taloustili ja loput rahat omia. Täältäkin siis ääni sille järjestelmälle. Vaivaton ja helppo, enkä keksi siitä mitään negatiivista. Koskaan, ei kertaakaan ole tarvinnut miehen kanssa rahasta riidellä.
No eiköhän ap ole naimisissa kun selkeästi pitkä suhde ja lapsiakin.
Oli tai ei, heidän tosiaankin kannattaa laittaa samanverran yhteiselle taloustilille, mistä menee kaikki laskut, lainat , jos on vuokria tms. ja ne lapsilisätkin sinne tilille, ja ostetaan lasten jutut sieltä kanssa.
Loput kumpikin käyttää ihan miten lystää. Ja jos tonne yhteiselle tilille alkaa kertymään "ylimääräistä", käytetään ne yhteiseen reissuun tms. tai vaikka jaetaan jos ei päästä sopuun käyttökohteesta. Ja voi se pesukonekin joskus hajota...
Ollaan toistaiseksi vielä lapseton pariskunta, mutta periaatteena on, että rahasta ei riidellä. Se on se viimeinen asia, mistä meillä otetaan yhteen.
Meillä on mennyt raha-asiat alusta saakka kumman sopuisasti ja luontevasti ilman suurempia keskusteluja. Meillä on molemmilla omat tilit ja omat rahasto&säästökohteet. Asunto ja laina siihen on yhteinen., mitä kumpikin maksaa saman verran pois + vastike jaettuna. Auto on miehen, mutta kun ajelin sillä yhdessä vaiheessa enemmän maksoin osan auton veroista ja tietenkin kuluttamani bensat.
Ruuat ja muut kotitavarat maksamme vuoroviikoin. Emme todellakaan laske kumpi minäkin viikkona maksanut enemmän. Olemme todenneet, että jos aiomme elää loppuelämämme yhdessä samaa taloutta rakentaen niin meidän välillä ei lasketa senttejä eikä kymppejäkään.
Aktiveetit kuten ulkonaysömiset, leffat jne. maksellaan vuorotellan siihen tahtiin että kumpi tahtoo. Yleensä mies maksaa enemmän näitä, koska hänellä on isommat tulot. Mutta makselen minäkin myös vastavuoroisesti ja aina kun mies kysyy olisiko minun vuoroni.
Minä maksan kaikki sisustusjutut yleensä ellei kerralla osteta enemmän, jolloin pottia hieman jaetaan. Mies taas maksaa muuten kaikki muut autoon ja remontointiin kuluvat kulut. Ja tätäkin pottia jaetaan tilanteiden mukaan.
Lomamatkat kumpikin maksaa itse oman osuutensa. Muutaman yhteisen laskun olemme jakaneet niin, että minä maksan sähkön kokonaisuudessaan ja mies nettiliittymän. Olemme laskeneet että menevät suhteellisen tasan.
Aikomuksena on, kun lapsia joskus tulee niin avaamme yhteisen taloustilin, jonne siirrämme tietyn prosenttisumman omista tuloista. Sieltä sitten maksetaan kaikki yhteinen ja lasten menot. Omien tilien rahat voi käyttää mihin haluaa, kuten tähänkin mennessä.
Ja kaikki rahapolitiikka meillä puhutaan läpi hyvässä hengessä ja jos toinen tarvitsee rahaa esim. lääkäriin tai vastaavaan ja juuri sillä hetkellä rahat on vähissä, toinen lainaa. Ja vastavuoroisesti toinen korvaa tämän esim. maksamalla seuraavan ravintolareissun tai jotain.
Meillä homma toimii ehkä siski näin hyvin, että olemme aikasamanlaisia rahan kuluttajia. Säästeliäitä, mutta suhteellisen rentoja tarvittaessa. Kumpikaan meistä ei jaksa laskea pennejä, Joskus on jotain pientä eroavaisuutta esim. ruokaostoksia tehdessä. Minä nuukempana haluaisin jotain halvempaa, mutta mies taas haluaisin jotain kalliimpaa koska se on hänen mielestään parempaa. Ja kumpikin osaa suhteuttaa tulonsa ja menonsa ja näkee elämää sen palkkapussinkin jälkeen eli kaikkea ei heti tuhlata. Meillä on myös haluna elää varakasta elämää tulevaisuudessa, joten yhteinen rahankäyttömme tähtää siihen. Että luomme yhdessä meille varakkaan talouden.
Sanoisin, että tuo periaate että rahasta ei riidellä on ratkaissut monta ristiriita. Kaikki keskustellaan rauhassa ja toista syyttämättä läpi ja sitä suosittelisin niin apeelle kuin kaikille muillekin. Ja sen ,että puolisoiden kesken unohdetaan rahojen laskeminen. Miksi se on niin tärkeää, että kaikki menee sentilleen tasan kun kuitenkin eletään yhteisessä taloudessa ylläpitäen samaa elintasoa? Kunhan kumpikin tekee osuutensa ja suurinpiirtein makselee saman verran. Näin pääsee paljon sopuisammin ja riitelystä säästyneen energian voi säästää vaikka intohimoiseen seksiin tai jotain.
uppp