Kaipaus ja ikävä

Yritin räknätä, mutta ei tää haiku ole, eli...?

Minä tiedän kaiken kaipauksesta ja ikävästä.

Olen ikävöinyt nuoruuden rakkauttani 33v.

En ole oikeasti koskaan rakastanut ketään muuta.

Muutamakin ok suhde on, mutta rakastanut vain tätä jonka kanssa lähes koko nuoruuteni vietin.

Hän särki sydämeni, pariinkin kertaan.

Se meni niin pieniksi palasiksi että ei sitä ole voinut kokonaan korjata.

Sellainen ikävä, jossa tietää ettei toista voi enää saada, se repii, raastaa ja tuhoaa sisältä. Se tekee kipeää, se sattuu, se sai minut jollain tapaa kuolemaan sisäisesti.

Sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa on ihan hölynpölyä.

Se mikä ei tapa, se todellakin hajottaa!