Uskotko ihmisten hyvyyteen?

Meitä on niin moneksi, ei voi yleistää. Jotkut on hyviä ja jotkut ei.

Uskon yleisesti ottaen ihmistenkin hyvyyteen, mutta asiaan vaikuttaa kokemukset ja ympäristö hyvin paljon. Myös ihmisen henkinen kypsyys vaikuttaa.

Uskon sattumaan. Ei voi tietää kuinka itse käyttäytyy elämän sattumuksien edessä.

Jokainen aikuinen ihminen joka ei ole viettänyt elämäänsä suljetussa tilassa on tietoinen ihmiskunnan hirvittävästä alennustilasta. Joka uskoo ihmisten hyvyyteen, tulee saamaan elämässä nenilleen toistuvasti. Älä luota kehenkään, älä edes itseesi. Ihmiset ovat pääsääntöisesti täynnä pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon yleisesti ottaen ihmistenkin hyvyyteen, mutta asiaan vaikuttaa kokemukset ja ympäristö hyvin paljon. Myös ihmisen henkinen kypsyys vaikuttaa.

Tämä.

En usko sellaiseen todella aitoon hyvyyteen. Hyvyys on usein päälleliimattua. Niin kauan kuin itsellä menee hyvin, voidaan olla pääsääntöisesti hyviä muille, mutta jos hyvyyden jakaminen edellyttää luopumista, vaikeuksia tai toimimista vastoin yleisiä normeja, niin hyvyys karisee nopeasti pois. 

Uskon.

Uskon, että samat ihmiset voivat haluta osuuden lottovoitosta. Eli voivat pyytää rahaa. Ei se heistä pahoja tee.

Uskon ihmisten hyvyyteen, mutta uskon myös siihen että ihmiset tekevät virheitä ja ovat itsekkäitä välillä.

Uskon, että ihminen pyrkii löytämään mahdollisimman usein itselleen edukkaimman vaihtoehdon, mutta ei se sulje pois hyvyyttä. On pahoja ja hyviä ihmisiä, mutta valtaosa tavallisista tallaajista on varmasti sellaisa win-win-tilannetta hakevia ja ideaalina pitäviä tapauksia.

Nykyään minua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että aina kun joku tekee jotain hyvää, vastassa on suuri joukko huutamassa hyvesignaloinnista. Jos jonkun etiikkaan sopii rahan antaminen kehitysapuun, löytökoiran ottaminen teetetyn pennun sijasta, lähimmäisen auttaminen tai vaikka vapaaehtoistyö jossain yhdistyksessä, niin silloin hän toimii yksinkertaisesti arvojensa mukaisesti, ei mitään sen ihmeempää.

En usko.

Uskon harvojen hyvyyteen. Kuitenkin esimerkiksi Suomessa uskon saavani hädässä apua myös vähemmän hyvältä ihmiseltä, koska se auttaminen tavallaan kuuluu asiaan. Tämä auttajani voi olla hyvä, mutta todennäköisesti ei ole. En tiedä olenko itseään hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Uskon harvojen hyvyyteen. Kuitenkin esimerkiksi Suomessa uskon saavani hädässä apua myös vähemmän hyvältä ihmiseltä, koska se auttaminen tavallaan kuuluu asiaan. Tämä auttajani voi olla hyvä, mutta todennäköisesti ei ole. En tiedä olenko itseään hyvä ihminen.

Auttaminen kuuluu asiaan ? Mihin asiaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon harvojen hyvyyteen. Kuitenkin esimerkiksi Suomessa uskon saavani hädässä apua myös vähemmän hyvältä ihmiseltä, koska se auttaminen tavallaan kuuluu asiaan. Tämä auttajani voi olla hyvä, mutta todennäköisesti ei ole. En tiedä olenko itseään hyvä ihminen.

Auttaminen kuuluu asiaan ? Mihin asiaan ?

Kulttuurissamme siihen, että olet hyvä ihminen. Ihmisen pitää näyttäytyä hyvänä, vaikkei ihan olisikaan. Eli koetaan velvollisuudeksi.

Näen, että hyvyys koostuu rakkaudesta lähimmäistä kohtaan. Joka haluaa rakastaa, haluaa hyvää.

Minulla on sitkeä luontainen taipumus olettaa ihmisten olevan jotenkin pohjimmiltaan hyviä, noin yleisellä tasolla, mutta uskon, että oletukseni ei pidä paikkaansa. 

Uskon että ihminen on luontaisesti syntinen. Ihmisellä on kuitenkin kyky valita hyvin ja oikein, esim. auttaa hädässä olevaa lähimmäistä, vaikkei ihminen olekaan synnitön eli hyvä.

Tuo sitkeä virheellinen oletukseni ihmisen "hyvyydestä pohjimmiltaan" on sama kuin Eino Leinon säkeessä "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." 

Uskon, että kun vauva tähän maailmaan syntyy, on hän hyvä. Sitten ihminen kasvaa ja ympäristö sotkee kaiken jotenkin, se vaihtelee ihmisen tempperamentista ja luonteesta että miten.. Mutta jotkut ei sotkeudu niin pahasti ja on hyviä, sitten jotkut sotkeutuu ja kokee niin suurta tuskaa että ne mielen ohjelmoinnit on pakko avata ja etsiä tie siihen autuuteen ja hyvyyteen. Ihmisen pahuus on vain väärin mennyttä ohjelmointia, traumoja, vinksahtanut todellisuuskäsitys... Totuus on mielestäni se että koetaan olevamme yhtä ja koetaan rakkauttaa kaikkea, kaikkia ja itseä kohtaan!

Sanoisin, että valtaosa ihmisistä on "hyviä". Jopa ne ärsyttävät tyypit, joiden kanssa en tule toimeen.

Psykopaatit ja sosiopaatit voidaan jo lukea pahoihin.

Ilman lottovoittospekulointiakin voin sanoa, että vain harvoissa ihmisissä on edes jotain hyvää. Tämän huomaa ihan arjen pikku asioissa, jossa ihmiset joutuvat toimimaan keskenään ja ratkaisemaan asioita. Toiselle pahan aiheuttaminen numero yksi. Taipumus tähän on jopa niin voimakas, että se menee oman edun ja hyvinvoinnin edelle. Ei ole mahdollista uskoa ihmisten hyvyyteen. Tämäkin peli on menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Näen, että hyvyys koostuu rakkaudesta lähimmäistä kohtaan. Joka haluaa rakastaa, haluaa hyvää.

Tuo on "paratiisimaista" toiveajattelua. Valitettavasti.

90% uskoo olevansa hyviä, mutta eivät ole, loput sitten ovat sen verran sekaisin etteivät tiedä mitään.:)  Kyynisen surullisen totta.