Ihmiset eivät pidä minusta, koska olen 99% tarkkudella oikeassa siinä mitä sanon

Aloittaja puhuu totta.

Mene muualle pätemään.

Luulen että ongelma on siinä miten esität asiasi. Jospa vaikutat ylimielisen kaikkitietävältä tai saat toisen tuntemaan itsensä tyhmäksi? 

Ettet vaan olisi niitä ihmisiä, joiden on pakko röyhtäillä ilmoille jokainen päähän pälkähtävä ajatus tai huomio (esim. "Martti, oletpa lihonut viime näkemästä") ja sitten vähän ylpeänä voivotella, että ihmiset eivät pidä minusta koska olen yksinkertaisesti liian rehellinen ja aina oikeassa.

Joskus voi olla myös hiljaa. Sitä kutsutaan tahdikkuudeksi.

Kuulostat vaan ihan mulkulta

Autismin kirjo

Olen samanlainen. Yleensä aina oikeassa ja ratkon ongelmatilanteet yksin päättäessäni varsin nopeasti. En tosin aina ole suoranrehellinen koska se ei sovi sen hetkiseen sosiaaliseen normistoon.

Besserwisseröinti ärsyttää muita. Minua taas ärsyttää se, että ensin asiaa pohditaan tuntikausia ja lopulta muut päätyvät samaan lopputulokseen kuin mitä olisin itse ehdottanut alun alkaenkin. Aikaa vaan menee hukkaan tällaisessa "suunnittelussa". Mutta ei auta jos haluaa pysyä muiden kanssa väleissä. En sano mitään tai korkeintaan hienovaraisesti ohjailen keskustelua haluamaani suuntaan.

kauhean fiksu et ole, kun et ole oppinut pitämään mölyjä mahassasi.

Oletko koskaan miettinyt sitä vaihtoehtoa, että sinulla olisi narsistinen petsoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Ettet vaan olisi niitä ihmisiä, joiden on pakko röyhtäillä ilmoille jokainen päähän pälkähtävä ajatus tai huomio (esim. "Martti, oletpa lihonut viime näkemästä") ja sitten vähän ylpeänä voivotella, että ihmiset eivät pidä minusta koska olen yksinkertaisesti liian rehellinen ja aina oikeassa.

Joskus voi olla myös hiljaa. Sitä kutsutaan tahdikkuudeksi.

Mun anoppi on just tällainen!! Töksäyttelee ihan mitä sattuu ja kiekuu julki koko lähipiirin painonnousut, avio-ongelmat sun muut skandaalit. Sitten kun ympäristöltä saatu palaute on viileänpuoleista, niin päivittelee juurikin salaa vähän ylpeänä, että hän on tämmöinen suorasukainen totuuden torvi, voi voi kun ihmiset eivät kestä totuutta, siksi vain hänestä ei pidetä :D

Vierailija kirjoitti:

Ettet vaan olisi niitä ihmisiä, joiden on pakko röyhtäillä ilmoille jokainen päähän pälkähtävä ajatus tai huomio (esim. "Martti, oletpa lihonut viime näkemästä") ja sitten vähän ylpeänä voivotella, että ihmiset eivät pidä minusta koska olen yksinkertaisesti liian rehellinen ja aina oikeassa.

Joskus voi olla myös hiljaa. Sitä kutsutaan tahdikkuudeksi.

Sanon jos Martti on lihonnut viime näkemästä vain, mikäli sillä on terveydellisiä seuraamuksia. Eli kasvavat riskit diabetekseen, tai Martti ei harrasta liikuntaa tai tee muutakaan saadakseen itseään takaisin hallintaan. En ainakaan halua työntää Marttia 50 vuotiaana pyörätuolissa.

Vaikeus mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Vaikeus sopeutua uusiin tilanteisiin ja tulkita toisten ihmisten käyttäytymistä. Vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen. Yleensä aina oikeassa ja ratkon ongelmatilanteet yksin päättäessäni varsin nopeasti. En tosin aina ole suoranrehellinen koska se ei sovi sen hetkiseen sosiaaliseen normistoon.

Besserwisseröinti ärsyttää muita. Minua taas ärsyttää se, että ensin asiaa pohditaan tuntikausia ja lopulta muut päätyvät samaan lopputulokseen kuin mitä olisin itse ehdottanut alun alkaenkin. Aikaa vaan menee hukkaan tällaisessa "suunnittelussa". Mutta ei auta jos haluaa pysyä muiden kanssa väleissä. En sano mitään tai korkeintaan hienovaraisesti ohjailen keskustelua haluamaani suuntaan.

Tuota asian veivaamista eri puolilta kutsutaan keskusteluksi. Monet ihmiset nauttivat tästä sosiaalisesta tavasta ja pitävät avartavana sitä, että kaikkia eri näkökulmia kuullaan ja eri mahdollisuuksia pallotellaan teoreettisesti, vaikka alun perinkin olisi suurinpiirtein selvää, mihin lopputulokseen tullaan päätymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettet vaan olisi niitä ihmisiä, joiden on pakko röyhtäillä ilmoille jokainen päähän pälkähtävä ajatus tai huomio (esim. "Martti, oletpa lihonut viime näkemästä") ja sitten vähän ylpeänä voivotella, että ihmiset eivät pidä minusta koska olen yksinkertaisesti liian rehellinen ja aina oikeassa.

Joskus voi olla myös hiljaa. Sitä kutsutaan tahdikkuudeksi.

Sanon jos Martti on lihonnut viime näkemästä vain, mikäli sillä on terveydellisiä seuraamuksia. Eli kasvavat riskit diabetekseen, tai Martti ei harrasta liikuntaa tai tee muutakaan saadakseen itseään takaisin hallintaan. En ainakaan halua työntää Marttia 50 vuotiaana pyörätuolissa.

Mutta kun ei se asia kuulu sinulle. No, ehkä siinä tapauksessa että Martti on puolisosi joka odottaa sinun ryhtyvän omaishoitajakseen. Muussa tapauksessa ei.

kaikki ovat 100% tarkkuudella oikeassa siinä mitä sanovat. ainakin omasta mielestään. suurin osa vaan kykenee pitämään turpansa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen. Yleensä aina oikeassa ja ratkon ongelmatilanteet yksin päättäessäni varsin nopeasti. En tosin aina ole suoranrehellinen koska se ei sovi sen hetkiseen sosiaaliseen normistoon.

Besserwisseröinti ärsyttää muita. Minua taas ärsyttää se, että ensin asiaa pohditaan tuntikausia ja lopulta muut päätyvät samaan lopputulokseen kuin mitä olisin itse ehdottanut alun alkaenkin. Aikaa vaan menee hukkaan tällaisessa "suunnittelussa". Mutta ei auta jos haluaa pysyä muiden kanssa väleissä. En sano mitään tai korkeintaan hienovaraisesti ohjailen keskustelua haluamaani suuntaan.

Tuota asian veivaamista eri puolilta kutsutaan keskusteluksi. Monet ihmiset nauttivat tästä sosiaalisesta tavasta ja pitävät avartavana sitä, että kaikkia eri näkökulmia kuullaan ja eri mahdollisuuksia pallotellaan teoreettisesti, vaikka alun perinkin olisi suurinpiirtein selvää, mihin lopputulokseen tullaan päätymään.

Ja ryhmässä ei riitä että yksi on vakuuttunut, kaikkien pitää vakuuttua jotta homma onnistuu. Minäkin ajattelen nopeasti ja olen yleensä oikeassa, mutta osaan pitää myös suuni kiinni ja tajuta, ettei aina kaikessa ole kyse minusta ja minun ymmärryksestäni. 

Itse näin asian että olet havinainen ihminen jota kuinnioitan ja arvostan. Ihmiset valehtelevat nykyään aivan liikaa.

Jo tähän keskusteluun tulleista vastauksista päätellen voin kertoa 99 % tarkkuudella, että se, että ihmiset eivät pidä sinusta, ei johdu siitä, että olet 99 % tarkkuudella oikeassa. He eivät pidä sinusta siksi, että vaikutat ylimieliseltä ja töykeältä etkä tunnu ymmärtävän tiettyjä sosiaalisia pelisääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen. Yleensä aina oikeassa ja ratkon ongelmatilanteet yksin päättäessäni varsin nopeasti. En tosin aina ole suoranrehellinen koska se ei sovi sen hetkiseen sosiaaliseen normistoon.

Besserwisseröinti ärsyttää muita. Minua taas ärsyttää se, että ensin asiaa pohditaan tuntikausia ja lopulta muut päätyvät samaan lopputulokseen kuin mitä olisin itse ehdottanut alun alkaenkin. Aikaa vaan menee hukkaan tällaisessa "suunnittelussa". Mutta ei auta jos haluaa pysyä muiden kanssa väleissä. En sano mitään tai korkeintaan hienovaraisesti ohjailen keskustelua haluamaani suuntaan.

Tuota asian veivaamista eri puolilta kutsutaan keskusteluksi. Monet ihmiset nauttivat tästä sosiaalisesta tavasta ja pitävät avartavana sitä, että kaikkia eri näkökulmia kuullaan ja eri mahdollisuuksia pallotellaan teoreettisesti, vaikka alun perinkin olisi suurinpiirtein selvää, mihin lopputulokseen tullaan päätymään.

Eli kulutetaan turhaan kaikkien tehokasta työaikaa. Julkisella sektorilla yleistä ja samalla kampaviineriä kuluu sekä persaukset leviää entisestään.

Hyvän suomalaisen tunnusmerkki on sellainen joukkoliikenteessä silmillään mulkoilevan ihmisen vittuuntunut naama, kun joku puhuu 5 penkkiriviä edempänä.