Lue keskustelun säännöt.
Vaimon raivonpuuskat
28.09.2014 |
Vaimo raskaana, huutaa ja paiskoo tavaroita ihan olemattomista asioista. Eilen mm. siitä että eräs tavara (ei mikään elintärkeä) oli epähuomiossa unohtunut noutaa kaupasta. Pyytää kyllä jälkeenpäin anteeksi ja selvästi katuu, mutta onko tämä enää ihan normaalia? Ennen niin rauhallinen vaimoni on muuttunut raivopääksi, eikä seksiäkään ole enää normaaliin tapaan.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:21"]
Ihan totta tuo raskaushormoniasia, kannattaisiko nyt mollaajien vähän lukaista aiheesta. Vaimoasi saattaa jännittää/hermostuttaa raskaus ja pelko tulevasta tms.yleensä helpottaa viimeistään raskauden puolivälissä. Itsekkin kaksi lasta saaneena tiedän ton tunteen ja sille ei valitettavasti voi mitään. Yleensä auttaa kun antaa toiselle tilaa, mutta muistaa myös auttaa ja kysyä miten toinen voi. Se auttoi ainakin itselläni. Että sai "ymmärrystä" tuskaisesta olotilasta, vaikkei tuo mies varmaan oikeasti ymmärtänyt, niin auttoi silti :)
[/quote]
24, näin on. Puolisoakin auttaa se, että hän ymmärtää, mistä raivopuuskat johtuvat. Vaimo EI ole mielisairas, ainoastaan hormonien armoilla. Mutta silti, kyllä lyhytpinnaisuuden ja tunnemyllerrystenkin keskellä olevalta VOI edellyttää tiettyjä käytöstapoja. Samalla lailla kuin vaikkapa teineiltä... Saa raivostua, mutta se, miten raivoa ilmaisee on vähän toinen juttu jo. Itse panisin rajan paikkojen hajottamiseen ja väkivaltaan. Ap sanoo vaimonsa mm. heittelevän tavaroita, minusta sellaista ei tarvitse sietää.
22
[/quote]
sopii yrittää ; ) omalla kohdalla parasta oli kun sai olla yksin omissa oloissaan, eikä kukaan/mikään ärsyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla teki e-pillerit raivokohtauksia ja itkin joka ilta jopa tunteja. Minäkin luulin että mun luonne on muuttunut tuollaiseksi, mutta kun lopetin pillerit, niin itkut ja raivokohtaukset loppui kuin seinään. Joten kyllä ne hormonit vaikuttaa ihmisessä, varsinkin naisessa, ihan kaikkeen. En minä toki heitellyt tavaroita, mutta yksi ystävätär heitteli, hän muuttui kun sai lapsen, ja varmaan sekin vaikutti että hänkään ei syönyt pillereitä enää lapsen jälkeen.
Kiitos mielipiteistä! Tavallaan helpottavaa kuulla ettei tämä käytös ilmeisesti ole aivan tavatonta. Hyväksyttävää se ei tietenkään ole, mutta yritän jutella ja olla vaimon tukena enemmän jos se auttaisi. On kuitenkin aina ennen ollut hyvä, rakastettava ja ihana ihminen, nyt ainoastaan raskauden myötä muuttunut tällaiseksi. Haluan uskoa ja että menee raskauden päättyessä siten myös ohi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 12:52"]
Kiitos mielipiteistä! Tavallaan helpottavaa kuulla ettei tämä käytös ilmeisesti ole aivan tavatonta. Hyväksyttävää se ei tietenkään ole, mutta yritän jutella ja olla vaimon tukena enemmän jos se auttaisi. On kuitenkin aina ennen ollut hyvä, rakastettava ja ihana ihminen, nyt ainoastaan raskauden myötä muuttunut tällaiseksi. Haluan uskoa ja että menee raskauden päättyessä siten myös ohi.
Ap
[/quote]
Toivotaan, että saat raskautta edeltävän vaimosi takaisin.
Täällä ei niin käynyt, vaan muuttunut vaimoni on nykyään ex. Juttelu ja tukeminen oli vain kuin bensan heittämistä liekkeihin.
M43
Te miehetkin voisitte kuvitella sellaista, että minkälainen myllerrys teidän kropassa ja mielessä kävisi jos teidän kroppa alkaisi kasvattaa uutta ihmistä sisällään, miehillä hormonit aiheuttaa kaikenlaista ikävää käytöstä jo ihan normaalitilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, on taas selityksiä. Hormonit my ass.
Ja kun ei olla raskaana, synnytyksen aikaisessa tai jälkeisessä masennuksessa, niin aina löytyy tekosyyksi PMS. Naiset nyt vain ovat se heikompi sukupuoli, henkisesti ja fyysisesti.
Tekosyynä raivoamiseen voi käyttää ylläolevien lisäksi vaikka lattialle pudonneita sukkia.
Hakekaa apua mielenterveysongelmiinne, kaikki ei ole "selitettävissä" tai miehen vikaa.
Olisin antanut ap:lle yläpeukun aloituksesta, mutta vika lause pilasi kaiken ja annoin negan. Raskaana olevalta seksin saaminen ei ole se tärkein asia. Kolottaa, turvottaa, sydän pumputtaa helposti, alapää tuntuu oudolta, selkä kipeä, närästää, hikoiluttaa. Olo on raskaana kaikkea muuta kuin hekumallisen ihana, seksi siellä viimeisenä ajatuksissa.
Raivonpuuskat eivät ole kivoja, mutta ehkä ne kestää, kun tietää että hormoni toimintaa se on. Aika paljon voimakkaasta hormonitoiminnasta kertoo se, että aloin hikoilemaan kuin pieni sika, alkaessani odottaa esikoista. Hikoilin koko odotus ajan, hikoilin imetysajan ja jälleen toista lasta odottaessani. Hikoilu loppui vasta puoli vuotta sen jälkeen, kun olin kokonaan lopettanut imetyksen. Kolmeen talveen en tarvinnut villapaitoja tai fleecetakkeja, kuljin t-paidassa takin alla 30C pakkasessa. Neljäntenä talvena oli taivaallista laittaa villasukat jalkaan ja villatakki päälle.
Eiköhän se vaimosikin rauhoitu lapsen synnyttyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena, viiden lapsen äitinä minua ärsyttää että naisten huono käytös on ikäänkuin ihan ymmärrettävää ja luvallista hormonaalisista syistä. Vaikka oma olo on huono niin se ei anna lupaa pilata muiden ihmisten oloa, tämä koskee, perheenjäseniä, työkavereita, ystäviä... Onko ihme jos naisiin ei suhtauduta ihan vakavasti jos itekin olemme sitä mieltä että saamme käyttäytyä huonosti ja sitä pitäisi vielä ymmärtää; uskomatonta itsekkyyttä.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 10:06"]Mietin vaan että onko yleistäkin että raskaana ollessa persoona muuttuu kovastikin? Ja en ole vaimoa jättämässä, rakastan kuitenkin, olen vaan vähän hämilläni.
[/quote]
juu on, mulla eka raskaus ihanaa ja vaaleanpunaista. Sitten tuli toinen raskaus ja raivosin hulluna ihan mitättömistä asioista, oli koko ajan tunne, että pitäis listiä joku...ne on ne hormonit. Huom! Imetys ylläpitää ko. hormoneita joten ei kannata ainakaan kannustaa siihen jos se ei onnistu ; ) näin siis minulla. Enempää en halunnut koska pelkäsin itsekin itseäni tuolloin. Onneksi se loppui kun lapsi syntyi ja tajusin lopettaa imetyksen.