Lue keskustelun säännöt.
Vaimon raivonpuuskat
28.09.2014 |
Vaimo raskaana, huutaa ja paiskoo tavaroita ihan olemattomista asioista. Eilen mm. siitä että eräs tavara (ei mikään elintärkeä) oli epähuomiossa unohtunut noutaa kaupasta. Pyytää kyllä jälkeenpäin anteeksi ja selvästi katuu, mutta onko tämä enää ihan normaalia? Ennen niin rauhallinen vaimoni on muuttunut raivopääksi, eikä seksiäkään ole enää normaaliin tapaan.
Kommentit (50)
Ihan normaalia, tuota ne raskaushormonit teettää. Toinen ääripää on sitten se että itkeä tuhertaa jatkuvasti. Kokemusta on kummastakin eikä ole hääviä olla naisenkaan asemassa. Tsemppiä! Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta tuo raskaushormoniasia, kannattaisiko nyt mollaajien vähän lukaista aiheesta. Vaimoasi saattaa jännittää/hermostuttaa raskaus ja pelko tulevasta tms.yleensä helpottaa viimeistään raskauden puolivälissä. Itsekkin kaksi lasta saaneena tiedän ton tunteen ja sille ei valitettavasti voi mitään. Yleensä auttaa kun antaa toiselle tilaa, mutta muistaa myös auttaa ja kysyä miten toinen voi. Se auttoi ainakin itselläni. Että sai "ymmärrystä" tuskaisesta olotilasta, vaikkei tuo mies varmaan oikeasti ymmärtänyt, niin auttoi silti :)
No onhan ne miehetkin vaihdevuosissaan hormoneistaan sekaisin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:21"]
Ihan totta tuo raskaushormoniasia, kannattaisiko nyt mollaajien vähän lukaista aiheesta. Vaimoasi saattaa jännittää/hermostuttaa raskaus ja pelko tulevasta tms.yleensä helpottaa viimeistään raskauden puolivälissä. Itsekkin kaksi lasta saaneena tiedän ton tunteen ja sille ei valitettavasti voi mitään. Yleensä auttaa kun antaa toiselle tilaa, mutta muistaa myös auttaa ja kysyä miten toinen voi. Se auttoi ainakin itselläni. Että sai "ymmärrystä" tuskaisesta olotilasta, vaikkei tuo mies varmaan oikeasti ymmärtänyt, niin auttoi silti :)
[/quote]
24, näin on. Puolisoakin auttaa se, että hän ymmärtää, mistä raivopuuskat johtuvat. Vaimo EI ole mielisairas, ainoastaan hormonien armoilla. Mutta silti, kyllä lyhytpinnaisuuden ja tunnemyllerrystenkin keskellä olevalta VOI edellyttää tiettyjä käytöstapoja. Samalla lailla kuin vaikkapa teineiltä... Saa raivostua, mutta se, miten raivoa ilmaisee on vähän toinen juttu jo. Itse panisin rajan paikkojen hajottamiseen ja väkivaltaan. Ap sanoo vaimonsa mm. heittelevän tavaroita, minusta sellaista ei tarvitse sietää.
22
Ala hakkaamaan sitä niin oppii kunnioittamaan sinua.Minunkin vaimo on nykyisin sellainen hiljainen ja tekee mitä käsken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:14"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 10:36"]
Voi olla ihan normaalia. Naisen keho muuttuu, hormonitoiminta muuttuu. Voi olla väsymystä ja kipuja jotka johtavat herkempään ärsyyntymiseen. Todennäköisesti rauhoittuu ajan myötä, sillä jos ei ennen ole ollut noin niin uskon että kyse on vain raskauden aikaisesta kireydestä.
Kun on hyvä hetki niin sano hänelle että olet huomannut hänen olevan stressaantuneen oloinen ja kysy voitko mitenkään helpottaa hänen oloaan. Mainitse että joskus koet hänen hermostuvan asioista joista ei ennen olisi hermostunut ja haluat auttaa jos jotenkin pystyt.
[/quote]
mies kun suuttuu se on sika joka pitää jättää, sitä ei voi hyväksyä millään verukkeella.
naiset saavat raivota ja mesota ihan miten haluaa ja aina vedetään HORMONI-kortti esille. se on vaan hormonit kun mamma raivoa, täysin hyväksyttyä, itse asiassa MIEHEN VIKA.
vmp
[/quote]
Pitäiskö sun sitten vaikka pariutua miehen kanssa, jos naiset on niin perseestä?
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:23"]No onhan ne miehetkin vaihdevuosissaan hormoneistaan sekaisin.
[/quote]
Totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pitäisi ymmärtää kun aikuinen käyttäytyy kuin kolme vuotias uhmaikäinen? Menkää itseenne hormonihirviöt, tuollainen käytös ei ole normaalia missään tapauksessa aikuiselta ihmiseltä. Jos aikuinen ihminen eibosaa kontrolloida käytöstään yhtään ja luulee anteeksipyyntöjen auttavan, niin huonosti on asiat, todella huonosti. Hormoneilla ei paskaa käytöstä selitetä, ei nyt eikä koskaan. En ole ikinä tuollaisesta lapsellisesta raivottaresta kuullut ja kolmea lasta odottaessani aikana en ole noin käyttäytynyt. Mites sitten kun tulee ehkä toinen lapsi? Saako tämä mamma riehua, täältä ja viskoa kaikkea eteen tulevaa silloinkin ja se on hormonihirviöiden mukaan ihan OK ja ymmärrettävää? No ei ole, joten puhuisin tästä hyvin nopeasti ensin neuvolahenkilökunnalle ja siitä jo ensi viikon aikana eteenpäin jos tilanne ei muutu ja rouva saa rauhoitettua itseään. Älä todellakaan jätä tilannetta ap tähän tai olette koko perhe kusessa kurkkua myöten.
Mulla tuo raivoaminen johtui siitä, että pelkäsin synnytystä kuin ruttoa.... kannattaisi jutella. Mun mies oli tajunnut asian ennen mua ja soittanut omin lupineen neuvolaan ja sieltä mut ohjattiin eteenpäin. Sen jäljeen meillä oli kotona taas kaikki hyvin ja miehen ei tarvinnut väistellä lentäviä esineitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:42"]Eli pitäisi ymmärtää kun aikuinen käyttäytyy kuin kolme vuotias uhmaikäinen? Menkää itseenne hormonihirviöt, tuollainen käytös ei ole normaalia missään tapauksessa aikuiselta ihmiseltä. Jos aikuinen ihminen eibosaa kontrolloida käytöstään yhtään ja luulee anteeksipyyntöjen auttavan, niin huonosti on asiat, todella huonosti. Hormoneilla ei paskaa käytöstä selitetä, ei nyt eikä koskaan. En ole ikinä tuollaisesta lapsellisesta raivottaresta kuullut ja kolmea lasta odottaessani aikana en ole noin käyttäytynyt. Mites sitten kun tulee ehkä toinen lapsi? Saako tämä mamma riehua, täältä ja viskoa kaikkea eteen tulevaa silloinkin ja se on hormonihirviöiden mukaan ihan OK ja ymmärrettävää? No ei ole, joten puhuisin tästä hyvin nopeasti ensin neuvolahenkilökunnalle ja siitä jo ensi viikon aikana eteenpäin jos tilanne ei muutu ja rouva saa rauhoitettua itseään. Älä todellakaan jätä tilannetta ap tähän tai olette koko perhe kusessa kurkkua myöten.
[/quote]
Mitäs se neuvola mahtaa tilanteelle tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:42"]
Eli pitäisi ymmärtää kun aikuinen käyttäytyy kuin kolme vuotias uhmaikäinen? Menkää itseenne hormonihirviöt, tuollainen käytös ei ole normaalia missään tapauksessa aikuiselta ihmiseltä. Jos aikuinen ihminen eibosaa kontrolloida käytöstään yhtään ja luulee anteeksipyyntöjen auttavan, niin huonosti on asiat, todella huonosti. Hormoneilla ei paskaa käytöstä selitetä, ei nyt eikä koskaan. En ole ikinä tuollaisesta lapsellisesta raivottaresta kuullut ja kolmea lasta odottaessani aikana en ole noin käyttäytynyt. Mites sitten kun tulee ehkä toinen lapsi? Saako tämä mamma riehua, täältä ja viskoa kaikkea eteen tulevaa silloinkin ja se on hormonihirviöiden mukaan ihan OK ja ymmärrettävää? No ei ole, joten puhuisin tästä hyvin nopeasti ensin neuvolahenkilökunnalle ja siitä jo ensi viikon aikana eteenpäin jos tilanne ei muutu ja rouva saa rauhoitettua itseään. Älä todellakaan jätä tilannetta ap tähän tai olette koko perhe kusessa kurkkua myöten.
[/quote]
Niin, kun sulla ei ole ollut tällaista niin muillakaan se ei ole normaalia?
Ja sinäkö sitten olet se normaalin ihmisen esikuva?
Hormoonitoiminta on niin kovin yksilöllistä myös raskausaikana, samoin kaikki muu, parisuhdetilanne, stressi, valtava elämänmuutos ja miten sen kokee, stressinsietokyky jne. Se on niin kovin helppoa olla tasainen silloin kun menee hyvin ja elämä on tasaista, silloin kestää helpommin hormonimuutoksetkin.
Omasta mielestäni taas ihminen joka ylenkatsoo muita eikä kykene ymmärtämään muuta kuin omaa elämäntilannettaan ja vertaamaan aina muita itseestä ei ole normaali/aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 10:06"]
Mietin vaan että onko yleistäkin että raskaana ollessa persoona muuttuu kovastikin? Ja en ole vaimoa jättämässä, rakastan kuitenkin, olen vaan vähän hämilläni.
[/quote]
Täällä sama tilanne. Vaimoni raskaus ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta tuntuu, että hänen persoonansa äärimmäinen muuttuminen on ajanut meidät erilleen. Olen käytännössä pyörittänyt kotiamme koko raskauden ajan (ja tehnyt valtaosan kotitöistä ennen raskauttakin), yrittänyt tukea häntä ja helpottaa oloa, mutta silti mikään ei riitä tai on väärin ja toisaalta ajaa minut pois.
Häneen ei ole saanut koskea raskauden aikana lainkaan esim. vauvamahan kokeilemiseksi, ja mikä tahansa keskusteluyhteyden avaus tulkitaan vittuiluksi. Paikkojen hajoittaminen on jäänyt onneksi vielä vähäiseksi.
Neuvolassa kuitenkin käyttäytyy kuin kaikki olisi kunnossa, ja minun avatessani suuni neuvolatädille, väittää minun liioittelevan.
Minusta itsestäni tuntuu, ettei tästä ole enää paluuta aikaisempaan ja kunhan vauva syntyy, niin on aika jättää eropaperit. Välillä toki mielessäni on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja voin sanoa täysin ymmärtäväni, miksi jotkut miehet päätyvät lopullisena ratkaisuna toisinaan uutisissa oleviin perhesurmiin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 10:06"]Mietin vaan että onko yleistäkin että raskaana ollessa persoona muuttuu kovastikin? Ja en ole vaimoa jättämässä, rakastan kuitenkin, olen vaan vähän hämilläni.
[/quote] no on ihan normaalia :D toiset vaan sekoaa hormooneista enemmän ja toiset vähemmän. Onko teillä ollut ehkäisyä aiemmin? Miten ovat sopineet?
Voi p. Minä olin raskaana ollessa iloinen ja kiltti, enemmän kuin yleensä. Siis jotenkin vain herkkämielinen enkä lainkaan kiukkuinen. Seksiäkin olisin kaivannut enemmän kuin oli tarjolla ja osoitin sen.
Miestä ei kiinnostanut, oli kuullut että raskaus on miehelle rankkaa aikaa ja niin hän sen tosiaan otti. On nykyään ex.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 11:35"]
Pitäiskö sun sitten vaikka pariutua miehen kanssa, jos naiset on niin perseestä?
[/quote]
MOT.
naiset eivät pysty käsittelemään raivoaan vaan se pitää hyväksyä.
Raskauden aikaisia mielenheivahduksia. Menee ohi :) varmaankin väsynyt. Keksi jtn mukavaa tai yllätä se :) esim hieronnalla.. voi auttaa paljon. Muista myös tunnelma.
Mulla oli 4. raskaus tuollainen. Se oli hirveää, pelkäsin että olen tullut hulluksi. Harmitti samalla mitä mies ja lapset joutui kärsimään, mutta en voinut itselleni mitään, se oli kuin itkukohtaus jonka pidättely täysin mahdotonta. Muuten olen rauhaa rakastava, rauhallinen ja tyyni nainen. Kyllä oli kamalaa aikaa!
Synnytyksessä tuntui kuin jokin kiristävä hermo olisi katkennut ja olin onnenhurmoksessa monta päivää.
Kyllä raskausaika on melkoista hormonimyllerrystä. Päälle tulee vielä loppuraskauden aikana väsymys ja krempat, tietysti kaikki nuo yksilöllisesti. Itselläni oli molemmissa raskauksissa tosi paha närästys, joten nukuin tunnin, parin pätkiä ja olin kroonisen väsynyt. Väsymys tekee lyhytpinnaiseksi.
MUTTA ei raskaus ole mikään lupa olla paskapää. Sano se vaimolle. Että kiukustua saa, mutta huutaa, raivota ja varsinkaan rikkoa tavaroita EI saa. Kun hän seuraavan kerran tekee noin, sinä otat takin päälle ja lähdet loppuillaksi pois. Et ala ollenkaan yleisöksi tuollaiselle ala-arvoiselle käytökselle. Kyllä se vaimo siitä ennen pitkää oppii, että olet tosissasi. Opetelkoon itsehillintää nyt, uhmaikäisen lapsen kanssa se taito viimeistään on oltava hallussa.