Lue keskustelun säännöt.
Täällä aliarvostetaan materian merkitystä lapsille.
30.08.2006 |
Tietenkään vaatteiden merkeillä ei ole väliä 3-vuotiaille tai nuoremmille, sehän aina otetaan esimerkiksi, jos joku kehtaa materian mainita. Sen sijaan perheen rahahuolilla on merkitystä jo pientenkin lasten mielenterveydelle. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon merkitystä lapsen kasvulle on sillä alueella missä asutaan, mitä koulua käy ja mitä voi harrastaa. Kielikursseilla, vaihto-oppilasvuosilla, ajokorteilla ja opiskeluaikaisilla tukemisilla on paljon merkitystä myös.
Tutkimusten mukaan niin syrjäytyminen ja köyhyys kuin toisaalta koulutuskin periytyy vahvasti. Sen voi myös helposti todeta empiirisesti opiskellessaan yliopistossa ja puhuessa opiskelukavereiden kanssa heidän perheistään ja siitä mistä ovat kotoisin.
Tietenkään raha ei korvaa rakkautta tai poista ongelmia. Toisaalta raha ei myöskään aiheuta perheisiin rakkaudenpuutetta tai esim. alkoholi- tai mielenterveysongelmia. Ja on se niinkin, että rikkaiden juoppojen lapsilla menee aikuisena yleensä paremmin kuin köyhien juoppojen. En nyt tarkoita, että kaikki valinnat pitäisi tehdä pelkästään taloutta silmällä pitäen, mutta on mieletöntä myös kieltää materian merkitys kokonaan, leikkiä, että sillä ei ole mitään väliä niinkuin täällä yleensä tehdään.
Kommentit (43)
Meilläkin lapsen lääkkeet vievät tuloista sen verran ison osan että elämiseen jää suurinpiirtein toimeentulotuen perusosan verran rahaa kuukaudessa, ja silti on varaa viedä lapsi Linnanmäelle, ostaa kunnon vaatteet, omistaa auto jne.
Meillä kun rahaa ei käytetä kalliisiin ruokiin, vaikka syödäänkin hyvin ja terveellisesti, eikä rahaa mene myöskään kaljanjuontiin tai muuhun turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aina toitotetaan, että asiat ovat valintoja. No silloin köyhyyskin on valinta. Ja jos valitsee köyhyyden, ei sitten varmaankaan ansaitsisi lapsiaan tai ainakaan rakasta niitä. Näin siis av-maamalogiikalla.
Vierailija:
hyvinvointipalelujen alasajolla l. " kannustinloukkujen purkamisella."
Eli en usko, että vaihto-oppilasvuodet ja kielikurssit ovat avain onneen.
Todellinen köyhyys tuottaa kyllä mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä, mutta näiden kahden esimerkin välille mahtuu aika laaja skaala tavallista elämää.
Mielestäni ap:n kysymyksenasettelussa ei ole kyse itse materiasta, vaan kasvuympäristöstä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Rahahuolet ovat minun mielestäni käsitteenä eri tasolla kuin materia, ihminen voi olla rahahuolista vapaa - mutta ei silti kerää ympärilleen (turhaa) materiaa.
Mielestäni myöskään asuinympäristöllä ei ole mitään tekemistä lapsen kehityksen kanssa niin kauan kuin asuinympäristöä mitataan pelkästään sen alueen hintatasolla. Tietyissä kaupungeissa voi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että kalliimmilla alueilla asuvien lasten kasvuympäristö saattaa olla parempi kuin halvemmilla alueilla. Mutta kukaan ei kai voine väittää, että lasten kasvuympäristö on parempi Westendissä kuin vaikkapa Kainuussa. Harrastusmahdollisuudet saattavat olla hiukan laajemmat pääkaupunkiseudulla, mutta kuka pystyy esittämään väitteen, että esimerkiksi Aikido (eräs esimerkki vain, ei mikään huono harrastus sekään) olisi harrastuksena parempi lapselle kuin murtomaahiihto, tai pleikan pelaaminen parempi kuin kirjastoautolla käynti ja kirjojen lukeminen?
Entäs sitten koulunkäynti. Peruskoulutus Suomen kouluissa on aika lailla samantasoista maan joka kolkassa - tietenkin saattaa olla eroja kurssivalintamahdollisuuksissa ja tiettyjen kaupunginosien välillä oppilasmateriaalin lähtötasoissa. Mutta mielestäni tässäkään vaiheessa ei tule suuria eroja niin kauan kuin lasta kiinnostaa opiskelu. Jatko-opinnot taasen ovat kaikille yhtäläisesti avoin väylä riippumatta vanhempien tulotasosta. Eli tässäkään kohtaa kyse ei ole materiasta, eikä siitä mitä vanhemmat pystyvät taloudellisesti lapsilleen tarjoamaan, vaan siitä mitä henkisiä mahdollisuuksia ja tavoitteita vanhemmat pystyvät lapsilleen tarjoamaan.
Samoin vaatteet. Mielestäni on jo todella materialistista ajatella, että vaatteet - niin kauan kun ne ovat puhtaita, siistejä ja tämän vuosikymmenen muodin mukaisia - olisivat ratkaiseva tekijä lapsen kehitykselle tai mahdollisuudelle onneen.
Mielestäni ap:n esittämä kanta oli hyvin suppeaa näkökulmaa edustava ja asioista sekä tutkimuksista liian lyhyitä johtopäätöksiä tekevä.
Itse olen elänyt suht köyhässä perheessä, jossa merkkivaatteet, kielikurssit ja muut vastaavat on ollu täyttä utopiaa. Joskus se teininä harmitti, mutta nyt olen iloinen siitä, että sain elää perheessä, jossa panostettiin muihin arvoihin kuin taloudellisiin ja materiaalisiin. Mielikuvitusta ja perheen yhteishenkeä vahvistaa, kun ei harrasteta rahalla valmiina ostettuja elämyksiä vaan keksitään omaa, epämaterialistista kivaa. Nyt kun olen äiti, toivon voivani välittää omille lapsillenikin sellaisen arvomaailman, jossa raha ja materia tulee arvojärjestyksessä aika kaukana tärkeämpien perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omille lapsille ostan tarpeellisen ja vietän heidän kanssaan AIKAA ja haluan tutustua heihin hyvin!
Ongelma on myös se, että ne Kainuussa kasvaneet lapset joutuvat usein lähtemään kauas tukiverkostaan etsimään töitä. Sekin on huono juttu. Ja harvallapa ne vaihtoehdot ovat Westend ja Kainuu. Omakotitalo Kirkkonummella tai kaupungin vuokrakerrostaloasunto Kivikossa ovat realistisempia vaihtoehtoja, joiden välillä valintoja tehdään. ja ikävä pudottaa sinut haavemaailmastasi, mutta sillä todellakin on väliä, millaisella alueella sitä koulua käy. Oppimistuloksissa se ero on pienimmillään ja niissäkin iso, mutta oikeat erot tulevat esiin kaveripiirissä. Teineille kun kaveripiirin merkitys on suurempi kuin vanhempien, sillä todellakin on väliä, millainen kaveripiiri on silloin, kun elämän isoja ratkaisuja tehdään teini-iässä.
Vierailija:
Mielestäni ap:n kysymyksenasettelussa ei ole kyse itse materiasta, vaan kasvuympäristöstä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Rahahuolet ovat minun mielestäni käsitteenä eri tasolla kuin materia, ihminen voi olla rahahuolista vapaa - mutta ei silti kerää ympärilleen (turhaa) materiaa.Mielestäni myöskään asuinympäristöllä ei ole mitään tekemistä lapsen kehityksen kanssa niin kauan kuin asuinympäristöä mitataan pelkästään sen alueen hintatasolla. Tietyissä kaupungeissa voi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että kalliimmilla alueilla asuvien lasten kasvuympäristö saattaa olla parempi kuin halvemmilla alueilla. Mutta kukaan ei kai voine väittää, että lasten kasvuympäristö on parempi Westendissä kuin vaikkapa Kainuussa. Harrastusmahdollisuudet saattavat olla hiukan laajemmat pääkaupunkiseudulla, mutta kuka pystyy esittämään väitteen, että esimerkiksi Aikido (eräs esimerkki vain, ei mikään huono harrastus sekään) olisi harrastuksena parempi lapselle kuin murtomaahiihto, tai pleikan pelaaminen parempi kuin kirjastoautolla käynti ja kirjojen lukeminen?
Entäs sitten koulunkäynti. Peruskoulutus Suomen kouluissa on aika lailla samantasoista maan joka kolkassa - tietenkin saattaa olla eroja kurssivalintamahdollisuuksissa ja tiettyjen kaupunginosien välillä oppilasmateriaalin lähtötasoissa. Mutta mielestäni tässäkään vaiheessa ei tule suuria eroja niin kauan kuin lasta kiinnostaa opiskelu. Jatko-opinnot taasen ovat kaikille yhtäläisesti avoin väylä riippumatta vanhempien tulotasosta. Eli tässäkään kohtaa kyse ei ole materiasta, eikä siitä mitä vanhemmat pystyvät taloudellisesti lapsilleen tarjoamaan, vaan siitä mitä henkisiä mahdollisuuksia ja tavoitteita vanhemmat pystyvät lapsilleen tarjoamaan.
Samoin vaatteet. Mielestäni on jo todella materialistista ajatella, että vaatteet - niin kauan kun ne ovat puhtaita, siistejä ja tämän vuosikymmenen muodin mukaisia - olisivat ratkaiseva tekijä lapsen kehitykselle tai mahdollisuudelle onneen.
Mielestäni ap:n esittämä kanta oli hyvin suppeaa näkökulmaa edustava ja asioista sekä tutkimuksista liian lyhyitä johtopäätöksiä tekevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
köyhyyskierteeseen. Kyllä sitä järkeäkin voi käyttää ja tehdä niitä lapsia sen verran kun on varaa elättää ja hyvin hoitaa sekä materaian että henkisen hyvinvoinnin puolesta.
Samoin ihmettelen, miksei äidit enemmänkin esim kouluttaudu hoitovapailla ollessaan. Siis pidä yllä pienimuotoista opiskelua ja ammattitaitoa sen myötä.
En itsekään hyväksy loputonta yhteiskunnan tuilla elelyä, mutta olen myös sitä mieltä, että jokaisen ihmisen, joka tekee töitä 8h/pvä 5pvä/vko pitäisi saada sen verran palkkaa, että sillä elättää itsensä ja perheensä tolkullisesti.
Rahanpuute ei ainakaan lisää sitä välittämistä, pikemminkin aiheuttaa lisää ongelmia, koska ongelmilla nyt vain on taipumus kasautua ja köyhyys on siinä yksi suuri tekijä.
Vierailija:
Omille lapsille ostan tarpeellisen ja vietän heidän kanssaan AIKAA ja haluan tutustua heihin hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on siinä kyse valinnoista, jotka voisi tehdä toisinkin. Siinä pienempi materian määrä ja varsinkin sen havittelu voisi olla todella paljon parempi ratkaisu, eikä todellakaan veisi pois sitä vähääkin onnea.
Ja kyllä se on terveellä köyhälläkin omasta päästä kiinni miten sen köyhyyden ottaa. Itse olen köyhästä mutta onnellisesta perheestä. Nyt tullaan ihan hyvin miehen kanssa toimeen, mutta ei se raha edelleenkään ole tärkeintä.
Näissä asioissa pitää olla hyvä tasapaino, liika on aina liikaa.
Kysehän on juuri siitä ajasta, jolloin ns. ura luodaan. Se aika jolloin määräytyy usein koko lopputyöuran suunta. Lisäksi se on aikaa, jolloin yleensä ostetaan tai rakennetaan asunto. Tämä asunnon sijainti määrää myös sen, missä lapset aloittavat koulutaipaleensa. Muutaman vuoden kotonaolon tekemän taloudellisen aukon paikkaamiseen menee vähintäänkin se muutama vuosi ja silloin lapset alkavatkin olla siinä merkityksellisimmässä iässä. Ei se vanhempien talouden tasapainottuminen paljonkaan enää siinä vaiheessa auta, kun lapset ovat poissa kotoa.
Vierailija:
köyhyyskierteeseen. Kyllä sitä järkeäkin voi käyttää ja tehdä niitä lapsia sen verran kun on varaa elättää ja hyvin hoitaa sekä materaian että henkisen hyvinvoinnin puolesta.Samoin ihmettelen, miksei äidit enemmänkin esim kouluttaudu hoitovapailla ollessaan. Siis pidä yllä pienimuotoista opiskelua ja ammattitaitoa sen myötä.
En itsekään hyväksy loputonta yhteiskunnan tuilla elelyä, mutta olen myös sitä mieltä, että jokaisen ihmisen, joka tekee töitä 8h/pvä 5pvä/vko pitäisi saada sen verran palkkaa, että sillä elättää itsensä ja perheensä tolkullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä suomessa jopa tuilla saa ostettua lapsille sen tarpeellisen jos haluaa ja jos lapsen etu menee omaa edelle.
t. 9 joka yh-opiskelijanakin sai lapselle ostettua, pyörän, maksoi harrastukset ja osti hyvät vaatteet päälle ja leluja kotiin + VÄLITTI ja RAKASTI täysillä ja uskon, että sen lapsi muistaa lapsuudestaan parhaiten!
Toisin sanoen vanhempien koulutuksella on suurempi merkitys kuin sillä ovatko he rikkaita. Hyvinkin koulutettu ihminen voi olla erittäin köyhä, vrt, esim pätkätyötä tekevät tutkijat yliopistoilla.
Toki on tietysti niin, että koulutuksella on taipumus korreloida positiivisesti sosioekonomisen aseman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, että jos materiaa ei ylettömästi ole. Että silloinkin voi elää hyvää, ihmisarvoista ja arvokasta elämää.
Materia, tavara, matkat ja muut eivät ole tässäkään maailmassa kaikki, vaikka tietysti kivoja ovatkin.
Aikuisten oikeesti tärkeintä ovat lähimmäiset, terveellinen, säännöllinen elämä ja oman paikkansa täyttäminen, vaikka se olisikin jotain muuta kuin viisitoistavuotiaana kuvitteli.
Mä en usko, että Westendin rikkaat olisivat keskimäärin yhtään onnellisempia kuin minäkään täällä pohjoishämäläisellä maaseudulla asuessani ja eläessäni.
Olen sopeutunut tänne hyvin opintojeni, kiinnostusteni, työhalujeni, ammattitaitoni, läheisten ihmisten ja luonnon ansiosta. Olen joka päivä onnellinen ja tyytyväinen. Avainsana on sopeutuminen, ei se, että t-paitani on ostettu Halpa-Hallin alennusmyynnistä.
Vierailija:
siitä, että jos materiaa ei ylettömästi ole. Että silloinkin voi elää hyvää, ihmisarvoista ja arvokasta elämää.Materia, tavara, matkat ja muut eivät ole tässäkään maailmassa kaikki, vaikka tietysti kivoja ovatkin.
Aikuisten oikeesti tärkeintä ovat lähimmäiset, terveellinen, säännöllinen elämä ja oman paikkansa täyttäminen, vaikka se olisikin jotain muuta kuin viisitoistavuotiaana kuvitteli.
Mä en usko, että Westendin rikkaat olisivat keskimäärin yhtään onnellisempia kuin minäkään täällä pohjoishämäläisellä maaseudulla asuessani ja eläessäni.
Olen sopeutunut tänne hyvin opintojeni, kiinnostusteni, työhalujeni, ammattitaitoni, läheisten ihmisten ja luonnon ansiosta. Olen joka päivä onnellinen ja tyytyväinen. Avainsana on sopeutuminen, ei se, että t-paitani on ostettu Halpa-Hallin alennusmyynnistä.
köyhyysloukkuun on edes putoamassa, vaikka se ura ei sitten aivan huippujohtajan pallille riittäisikään.
JA on teillä aikamoiset kuvitelmat Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisista eroista. Me ei eletä hei jenkkilässä. Täällä ei ole mitään slummeja, joista kasvaa vain varkaita ja narkkareita. Vaikka perhe eläisi ns. huonommalla alueella esim. helsingissä, ei sieltä kovin pitkä matka ole erilaisiin piireihin esim. harrastusten muodossa.
Onko tää nyt joku " järkevä ihminen joka ajattelee lapsensa parasta palaa töihin synnytyssairaalasta" , vai mikä ihme juttu?
Ensinnäkin, on mahdollista kouluttaa itseään lapsien hoidon ohessakin (esi. etäopiskelu) tai tehdä keikka-, etä- tai osa-aikatöitä.
Sitä paitsi vanhempien korkea koulutustaso ennustaa ennen kaikkea lasten korkeaa koulutustasoa, ei suinkaan varakkuutta (joku korrelaatio toki on). Faktaa kyllä on, että tässä maassa on myös useita pienipalkkaisia akateemisia.
Eikä kyllä toistaikseksi Suomi ole jakautunut hyviin ja huonoihin alueisiin, niin että esim. olisi jotain " gettokouluja" Amerikan malliin. Lapsi, joka on kotoa saanut ns. hyvät eväät, menestyy missä koulussa tahansa, ja kaikki ovat ovat hänelle avoimia.
t. useamman vuoden kotona ollut korkeasti koulutettu, joka kotona olosta huolimatta sai uuden hyväpalkkaisen työn - eikä silti usko sen olevan lasten kannalta mikään " siunaus"
tyhjätaskuja, työttömiä, kouluttamattomia äitejä. He eivät tietenkään arvosta materiaa, koska heillä ei ole sitä... " happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" Sen sijaan vuokralla asuminen, kirppisten koluaminen, sossutukien käyttäminen ja teininä lisääntyminen tekevät ihmisestä hienon ja rakastavan!
Onneen tarvitaan ihan muita asioita.
hyvinvointipalelujen alasajolla l. " kannustinloukkujen purkamisella."