Mies haluaisi kolmannen lapsen

mutta minä epäröin.

Rahallisesti varmaan tulisimme toimeen, siinä ei liene ongelmaa. Muita syitä empimisille sitten löytyykin.

-Asunnon koko. Asumme kolmiossa, 75 neliötä,  ja nyt lapsilla (4v. ja 8v.) on omat huoneet. Toinen makkareista on tosi pieni, se hädin tuskin on riittävä nuorimmaiselle ja hänen tavaroilleen. Esikoinen vaatii jo omaa tilaa joten huoneen jakaminen ei ole ratkaisu (lapset ovat myöskin eri sukupuolta).

-Kaiken aloittaminen ns. alusta. Nyt elämä on siinä suhteessa alkanut helpottaa,  että lapset ovat omatoimisia eivätkä vaadi vahtimista ihan koko aikaa jne.

-En ole varma, jaksanko raskausajan vielä kolmannen kerran. Ne ovat olleet helvettillisiä selkäkipujen takia (minulla on siis ongelmia selän kanssa noin muutoinkin). Synnytykset ovat olleet helppoja ja nopeita, niistä ei mitään traumoja ole jäänyt vaikka toki ne ovat pelottaneet.

Toisaalta kolmas lapsi olisi tervetullut minunkin mielestäni mutta en vain osaa päättää. Mies olisi aivan innoissaan aloittamassa kolmannen yritystä ja minä se vain ahdistun ja emmin päätöstä.

Ikä ei tule minullakaan vielä hetkeen vastaan joten kiire ei lapsenteolla ole. Ärsyttää, kun en osaa päättää.