Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan niin paljon romanttista rakkautta että tulen sairaaksi
27.09.2014 |
Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani.
Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi.
Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä.
Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.
Kommentit (68)
Minulla mies kans mies kykenemätön rakastamaan eikä ole hellyyttä ollut millään tasolla kuukausiin. Haukkuu minua jos yritän lähentyä.Olen alkanut kiinnostua ihmisistä ympärilläni, huomaavatkohan nämä työkaverit että alan hehkua heidän seurassa.... Siis kiinnostuksen jne.. Kamala tilanne! Katselen eksääni facessä ja kaipaan rakkautta. Ja suunnittelen eroa ja syrjähyppyjä. Voi miten järkkyä väkivaltaa voi olla hellyyden panttaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49 ja muut, miksi kärsitte sellaisesta kohtelusta kun ei ole pakko? Ottakaa hatkat ja jättäkää sellainen itsekeskeinen mies oman onnensa nojaan, tajuaa ehkä joskus asian miksi niin kävi ja jos ei niin on oikeasti lian tyhmä ansaitakseen ketään rinnalleen.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:57"]
Kukaan ei tule sairaaksi romanttisen rakkauden puutteesta, ei kukaan.
[/quote]
Voi helvetti. Jos sinä et tule, niin älä yleistä.
49 on niin surullinen, kun mies on muuttunut naimisiin menon jälkeen ihan toiseksi ihmiseksi.
Mä ymmärrän mitä ap kokee tällä hetkellä. Todellakin. Itse erosin moisesta miehestä mutta ei se helppoa ollut. Tsemppiä ap:lle, kyllä jotkut ymmärtää suakin täällä. Vaikka teillä on lapsi, niin ehkä ero sopisi sinulle silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 21:43"]
Minulla mies kans mies kykenemätön rakastamaan eikä ole hellyyttä ollut millään tasolla kuukausiin. Haukkuu minua jos yritän lähentyä.Olen alkanut kiinnostua ihmisistä ympärilläni, huomaavatkohan nämä työkaverit että alan hehkua heidän seurassa.... Siis kiinnostuksen jne.. Kamala tilanne! Katselen eksääni facessä ja kaipaan rakkautta. Ja suunnittelen eroa ja syrjähyppyjä. Voi miten järkkyä väkivaltaa voi olla hellyyden panttaaminen.
[/quote]
Tilanne saa aikaan juuri tuollaista ajattelua. Välillä mielessäni pyörii joku minua "pyöritätnyt" mies (no nyt on yli vuoden pyörinyt yksi) lähes yötä päivää, pakkomielteenomaisesti. Uskon, että tuollaiset ajatukset eivät tulisi mieleen, jos eläisin tyydyttävässä ja hyvässä parisuhteessa. Tällä hetkellä tunnen oikeasti olevani aivan sairastumassa ja tiedän että tilanteeseen on oikeastaan vain yksi tyydyttävä ratkaisu: Ero. Vielä minulla ei ole rohkeutta ja en ole kyllä täysin punninut sitäkään, onko sekään se oikea ratakisu.
Mutta sen tiedän ja sanon teille naiset, jotka elätte hyvässä parisuhteessa: teillä on kaikki mitä kuvitella saattaa...
Ehkä joskus, joku päivä, minulla on mies, jonka kanssa on hyvä olla.
ap
Kyllä mä lähtisin ap sinuna miettimään onko noi sun odotukset realistisia? Jos sulle ei kelpaa se, että mies oppisi tekemään niitä asioita, joita sinä haluaisit, siten että sinä opetat, koska ne on hänen luonteelleen epäluontaisia, vaan sen pitäisi tulla mieheltä spontaanisti, niin varmasti et tule koskaan olemaan onnellinen tuon miehen kanssa. Pahoin vain pelkään, että et tule olemaan onnellinen (haluamallasi tavalla onnellinen) kenenkään miehen kanssa.
Yksi elämän perustotuuksia on, että kukaan toinen ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Onnellisuus tulee sinusta itsestäsi. On väärin sälyttää vastuu omasta onnesta toisten niskoille. Sulla pitää olla niin hyvä itseluottamus ja itsetunto ja omanarvontunto itselläsi, itse hankittuna, että se ei ole riippuvainen miehen osoittamista hellyydenosoituksista. Toki saat niistä tykätä, mutta ne eivät ole välttämätön edellytys onnellisuudelle.
Ihmiset on erilaisia. Moni mies näyttää rakkautensa ja välittämisensä esim. juuri sillä, että tekee kovasti töitä perheen eteen, vaikka sen omakotitalon rakentamalla. Sun tehtävä on oppia ymmärtämään ne tavat, joilla miehesi osoittaa välittämistään sekä opettaa miehelle ne tavat, joilla haluaisit hänen osoittavan välittämistään. Kun molemmat pyrkivät huomaamaan toisen rakkaudenosoitukset ja itse antamaan sopivassa määrin niitä toisen tapoja, tasapaino säilyy ja molemmat on onnellisia.
Suosittelen esim. kirjaa five love languages, jossa asiasta puhutaan enemmän. Harmi, että olet alunperin rakastunut mieheen, joka puhuu eri kieltä kuin sinä. Mutta onnellisuus on mahdollista silti, se vain vaatii asian tiedostamista ja työtä molemmilta.
T. 12 v aviolittossa miehen kanssa, joka toimii hyvin eri tavalla kuin minä - esim. hän kaipaa kosketusta, minä kaipaan sanoja, hän on spontaani, minä kaikkea muuta... kumpaakaan ei voisi lahjat kiinnostaa vähempää... Mutta onnellisia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlaisia ajatuksia, paitsi että minulla ei ole torjuvaa puolisoakaan.
-Mies 29v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:40"]
Minulla on samanlaisia ajatuksia, paitsi että minulla ei ole torjuvaa puolisoakaan.
-Mies 29v-
[/quote]
Mutta koska olet lassukka, niin et saa sympatiaa. Eiväthän eläinsuojelijatkaan suojele rumia eläimiä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:29"]
Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani. Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi. Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä. Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.
[/quote]
Rakastelettetko kuitenkin miehesi kanssa? Entä katseleeko hän muita naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.
Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.
Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]
Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.
Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.
Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.
[/quote]
Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:46"]
Luulin olevani ainoa, täysin samat tunteet täällä ja yhtä kylmä mies minullakin. Korvesta kaupunkiin muuttanut rutjake joka ei osaa näyttää tunteitaan millään tasolla vaikka tiedän että välittääkin.
Itsekin ''ihastun'' monesti esim. työpaikalla miehiin, jopa muutamaan sananvaihdon jälkeen.
Kaipaan sitä ihastumisen ja ihailun tunnetta mitä aikoinaan sain. Itsekin kaunis nuori nainen, tuntuu että nuoruus valuu hukkaan tunnekylmän miehen kanssa.
[/quote]
Hmm, vaikuttaa siltä, että varatuissa olisi paljonkin helppoja saaliita. Täytyypä pistää muistiin tämä...
[/quote]
Kannattaisko sunkin keskittyä meihin nätteihin ja nuoriin sinkkunaisiin ennemmin kuin varattuihin :-)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:29"]
Elän avioliitossa tunnevammainen ja niitä osoittamaan kyvyttömän miehen kanssa. En saa osakseni rakkauden ja hellyyden osoituksia millään tavalla. Kaipaan kosketuksia, kohteliaisuuksia, ihailua ja hyväksyntää niin että tunnen pakahtuvani. Kohdatessani miehiä, jotka ovat luonnostaan kohteliaita tai kohtelevat minua lämpimästi, ihastun välittömästi. Olen rakkauden puutteessa elävä epätoivoinen ressukka, inhoan itseäni tämän tilanteen vuoksi. Pahinta tilanteessa on se, että olen hyvin romantikko. En saa mieheltäni lahjoja, hän ei vie minua syömään tai ulos koskaan, ei halua viettää aikaa kanssani ja lähestyy minua vain halutessaan seksiä. Olen kaunis, pieni ja siro nainen ja saan usein huomiota muilta miehiltä. Se satuttaa että tiedän jonkun muun olevan valmis antamaan rakkautta ja vastaanottamaan sitä minulta. Itse en kykene enää edes antamaan rakkautta ja sen osoituksia miehelleni, koska hän torjuu minut. Olen onneton.
[/quote]
Rakastelettetko kuitenkin miehesi kanssa? Entä katseleeko hän muita naisia?
[/quote]
Rakastelimme harvakseltaan, minun aloitteestani vain kun itselläni tekee mieli todella paljon.. Teen paljon töitä nähdäkseni mieheni tavat osoittaa rakkautta. Hyväksyntää saan häneltä vain kun teen todella paljon (koti)töitä.
Katselee varmaan jonkin verran muita naisia ja pornoa (luulee etten tiedä). Minusta hän ei ole ollut mustasukkainen, vaikka miehet saattavat flirttailla hänenkin nähtensä. Viime aikoina hän on kuitenkin vaikuttanut mustasukkaista parista miehestä(perhetuttu ja entinen työkaveri) jotka tulevat kanssani hyvin juttuun.
Eroaminen tuntuu isolta jutulta... Meillä on lapsikin. Välillä kärsin vain tästä rakkauden puutteesta niin että särkee. Elämä ilman rakkautta tuntuu oikeastaan aivan turhalta. Minulla on periaatteessa kaikki hyvin, mutta ei tunnetta elämässä.
Ap
Nyt täytyy taas kysyä tämä klassikko, eli miten olet edes mennyt kimppaan tuollaisen miehen kanssa? Jos vastaus on se, että hän oli alussa ihana ja huomaavainen, niin tiedätkin varmasti myös sen, että nämä muut miehet, jotka sinulle huomiota osoittavat, saattavat olla ihan samanlaisia. On aivan mahdollista, että hekin muuttuvat kylmiksi ja epäromanttisiksi seurustelun edetessä.
Mikä seikka ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sinulle olisi varmasti parasta erota nykyisestä miehestäsi. Sen jälkeen lupaa itsellesi, ettet hyppää suhteeseen ensimmäisen huomaavaisen miehen kanssa, koska saatat joutua ojasta allikkoon.
Suurin osa elää ilman romanttista rakkautta. Sitä ei tarvita mihinkään ja sillä ei ole mitään merkitystä. Keskenkasvuisten leffoille nyyhkyttäjien juttuja.
Miksi sitten menit ko. tyypin kanssa naimisiin ja hankit lapsen? Miksi edelleen pysyt suhteessa vaikka avioerokin on keksitty?
Jos ap:lla on mahdollisuus saada parempaa, niin kuin uskoisin, ehdottomasti pitäisi nostaa kytkintä tuosta paskasta suhteesta ja lähteä etsimään tyydyttävää parisuhdetta. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi, se yksi ja ainoa pitää elää parhalla mahdollisella tavalla ja siihen huonoon ei kannata tyytyä jos on olemassa pienikään toivonkipinä paremmasta.
Kuvaelma itsestäsi on ainakin minun mieleeni, uskoisin myös, että valtaosan miehistä, eli anna palaa ja ala elämään!