En tunne juuri mitään eläimiä kohtaa

Onneksi olkoon, olet sosiopaatti.

Eläimet on eläimiä, ei sen ihmeempiä.

Mä en taas koe mitään yhteyttä ihmisiin....olkoon sairaita tai ei

... mutta elukoita säälin.

Ihmiset ansaitsivat mitä ansaitsevat.

Sulla ei ole ollut koskaan omaa eläintä.

Noh mitäs väliä sillä jos et vahingoita eläimiä.

Yksi tunnusomainen piirre sarjamurhaajille on että ovat kiduttaneet eläimiä.

AP hae apua vielä kun voit.

Mulla on ollut eläimiä mutta en silti enää koe tarvetta sellaista hankkia, enkä jaksa ihastella tuttujen koira/kissa/hevospäivityksiä. Eläimet on ihan jees, mutta en vai itse halua sellaista enää hommata, enkä jaksa silitellä muiden koiria

No ei kai tarvitsekaan kunhan et kohtele eläimiä huonosti.

Ihmisissä jotka eivät pidä eläimistä on jotain vialla.

Olen ihan samanlainen. Eläimet ei kiinnosta yhtään, mutta ei niitä tarvitse kenenkään rääkätäkään.

En halua lähelleni mitään eläimiä. Yhdellä koiralla on lupa tulla asuntooni. Meillä on sen kanssa sopimus, että se ei koske minuun ja siitä hyvästä se saa nakkipalan tms. kiitokseksi. Diili on pitänyt hyvin.

Muita eläimiä ei mun kynnyksen yli tule. No lukkeja joskus, mutta se on death sentence samantien.

Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tunnusomainen piirre sarjamurhaajille on että ovat kiduttaneet eläimiä.

AP hae apua vielä kun voit.

Oho. Olen ollut apn kaltainen jo 50v. En ole tätä sarjamurhaamista vielä aloittanut. Kai tässä vielä ehtii.

En tunne mitään persuja, trumpisteja tai rokotekriitikoita kohtaan. En edes nautintoa kun kallo kolahtaa nokkapeltiin. Pitäisi varmaan keksiä jokin harrastus?

Mitä Suomelle on tapahtunut? Valtio alkoi hoitaa lapsia ja tässä tulos, ei empatiakykyjä. pelottavaa.

Mä taas rakastan niitä niin, että sydän pakahtuu - no en nyt kuitenkaan jokaista hyönteistä, käärmettä, kalaa ym.

Oikeasti mua vähän epäilyttäisi ihminen, joka ei pidä eläimistä.

Olisi kiva jos ne jotka eivät pidä eläimistä, eivät lähestyisi lemmikkiä lainkaan tai ole sen seurassa. Eläin aistii jos ei pidä siitä. Keinotekoinen silitys tai lässytys on kauheaa. Sukulainen silitti väkisin koiraa vaikkei pidä siitä, se vaikutti idioottimaiselta touhulta. Ehkä monet ihmiset vahingossa tekevät niin (että eläin tuntisi olonsa paremmaksi, ei stressaannu tai ei pure), mutta jos ei jostain pidä, niin pysytään poissa? Joku aidosti eläimestä pitävä tai niitä ymmärtävä on parempi vaihtoehto.

Minusta on ihan ok etteivät kaikki pidä eläimistä. Pitämättömyys ei tarkoita sitä, että esimerkiksi haluaisi vahingoittaa eläimiä tai toivoisi niiden kärsivän. Nämä vaikuttavat menevän monilla ihmisillä helposti sekaisin, eli tässä tapauksessa ei pidä eläimistä = toivoo eläinten kuolemaa/kärsimystä. Sama rinnastus vedetään muuten helposti myös silloin, jos joku toteaa ettei pidä lapsista.

Itse eläinrakkaana koen eläimistä pitämättömyyden esteeksi lähinnä parisuhteen ollessa kyseessä. Perusteena tälle se, että joka ikinen mies, joka ei ole sanojensa mukaan eläimistä juuri pitänyt, on jossain vaiheessa alkanut ottaa pulttia eläinrakkaudestani. Kuittailua, nälvimistä, väittelyyn haastamista mm. aiheesta "väitätkö, että eläin on tärkeämpi kuin ihminen", vihjailua mahoudesta ja siitä, että eläimet olisivat minulle muka lapsen korvikkeita ym. ilkeilyä on tullut niin paljon, että parisuhdekumppanikseni kelpaa ainoastaan eläinrakas mies. En tiedä mikä eläinrakkaudessa näitä miehiä on niin kovin ärsyttänyt mutta en oikeastaan välitäkään tietää.

Jos sua yhtään lohduttaa, niin tunne on melko varmasti molemmin puolinen, että ei tarvitse yhtään hävetä. Olet eläimille vain potentiaalinen eväs - hätätilanteessa (ihmisen liha kun on kuulemma pahanmakuista).

(Mutta jos ystävystyt kanssani, haluan tietää menosi ja tulosi, pelkkä odotus antaa jo onnentunteen, yhdessä katsomme tähtiä, merkitset minulle jotain. (muunnelma Ketun repliikeistä de Saint- Exuperyn teoksesta Pikku Prinssi))

Omia sympatioitani lisää se tieto, että jokainen elävä halajaa pitää kiinni olemassaolostaan epätoivoisesti ja yksinkertaisesti haluaa elää. Parhaani mukaan myös haluan suoda sen mahdollisuuden omasta puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Jos sua yhtään lohduttaa, niin tunne on melko varmasti molemmin puolinen, että ei tarvitse yhtään hävetä. Olet eläimille vain potentiaalinen eväs - hätätilanteessa (ihmisen liha kun on kuulemma pahanmakuista).

(Mutta jos ystävystyt kanssani, haluan tietää menosi ja tulosi, pelkkä odotus antaa jo onnentunteen, yhdessä katsomme tähtiä, merkitset minulle jotain. (muunnelma Ketun repliikeistä de Saint- Exuperyn teoksesta Pikku Prinssi))

Ehkä voin katsella tähtitaivasta suussani olevien kariesbakteerien kanssa. Minulla on todella paljon kariesta, joten koskaan en ole yksinäinen kuten katselen tähtitaivasta.

Jostakin syystä vain bakteerien inhimillistäminen on valitettavan harvinaista. Sen sijaan eläimiä inhimillistetään niin paljon, että siinä kärsivät jo eläimetkin.

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva jos ne jotka eivät pidä eläimistä, eivät lähestyisi lemmikkiä lainkaan tai ole sen seurassa. Eläin aistii jos ei pidä siitä. Keinotekoinen silitys tai lässytys on kauheaa. Sukulainen silitti väkisin koiraa vaikkei pidä siitä, se vaikutti idioottimaiselta touhulta. Ehkä monet ihmiset vahingossa tekevät niin (että eläin tuntisi olonsa paremmaksi, ei stressaannu tai ei pure), mutta jos ei jostain pidä, niin pysytään poissa? Joku aidosti eläimestä pitävä tai niitä ymmärtävä on parempi vaihtoehto.

Minä rehellisesti sanoen en juurikaan pidä kissoista tai koirista, mutta eivät ne sitä aisti. Pikemminkin ne tuntuvat olevan hulluina minuun.

Kissojen kohdalla kysymys on siitä, että olen niitä kohtaan kissamaisen kohtelias, en yritä kahmia syliini jne. Koirat taas varmaankin laumaeläiminä aistivat etten pelkää niitä tai esitä jotain mitä en ole.