Onko vastasyntyneen kanssa hirveän rankkaa?

Vauva nukkuu ja syö paljon. Kaipaa lämpöä ja läheisyyttä. Uskoisin sinunkin olevan sen verran väsyksissä, että tuskin jaksat pitkään sarjoja katsella iltaisin tai reippailla ulkosalla. Kelien mukaan vauva ulos. Suositeltavaa että ensimmäisen viikon aikana ei ulkoilua.

Mulla oli muistaakseni molemmat vauvat vastasyntyneinä aika helppoja. Huomaa tuossa retkeilyjutussa myös se, että saatat olla itse heikossa kunnossa. Todennäköisesti et ole, mutta sekin mahdollisuus on.

Se on tietysti kamalaa, jos ei saa nukkua. Vastasyntyneen kanssa usein se on työlästä, että opetellaan uusia juttuja, eikä niin pienellä vauvalla ole vielä oikein mitään rytmiä. Mutta ei kaikki työläys ole pahasta, minusta se pikkuvauva-aika on ennemmin ihanaa, vaikka siinä oma hommansa onkin.

Vauvan kanssa myös yleensä käy niin, että ne pienet omat hetket tuntuvat sitten sitäkin nautinnollisemmilta, ja toisaalta vauvan kanssa oleminen on useimmista mukavaa.

Kesällä vauva voi aloittaa ulkoilun viikon ikäisenä, talvella kahden viikon iässä. Totuta vauva ulkoiluun vähitellen, varsinkin talvella. Säänmukainen vaatetus suojaa vauvaa niin pakkaselta kuin auringoltakin. Kun ulkona on kylmä, ulkoiluta vauvaa aluksi vain 15–20 minuuttia.

Kohtuus viinin litkimisessä jos imetät.

Jos vauva on terve, siis ei mitään koliikkia tms, hän just niin vaativa kuin mitä sä siitä hommasta itsellesi teet. Eli jos luontoretkeily on se mistä nautit, sitten sellaiselle lähdet, vauva kantoliinaan ja päälle itselle sellaiset vaatteet, että ruokkiminen onnistuu ilman, että riisut itsesi alasti siellä metsässä. Lasin viiniä voi hyvin ottaa kerta viikkoon vaikka smantien joutuisit vauvan imettämään, ja saunana vaan. vauva siterisäs pesutilaan torkkumaan. Ja sen verran muita kotihommia kuin on minimi, ainakin alkuun. Kyllä se rytmi sieltä löytyy. Ja isä mukaan hoitamiseen, lapsi on hänenkin.   

Vierailija kirjoitti:

Kesällä vauva voi aloittaa ulkoilun viikon ikäisenä, talvella kahden viikon iässä. Totuta vauva ulkoiluun vähitellen, varsinkin talvella. Säänmukainen vaatetus suojaa vauvaa niin pakkaselta kuin auringoltakin. Kun ulkona on kylmä, ulkoiluta vauvaa aluksi vain 15–20 minuuttia.

Ja tämä on suoraan riippuvainen keleistä, ei iästä. Juhannuksena ja jouluna voi molempina olla +8 astetta ja vesisade. Ja molempina ajankohtina  voi vauvan kanssa ulos mennä. Pakkasia kannattaa ihan ekat viikot välttää vauvan kanssa, mutta muuten voi ulkoilla kyllä ulkoilla vaikka samantien kun laitokselta kotiudutte. 

Odotusaikana sitä mietti, että onneksi saa vielä nukkua koko yön putkeen. Mutta sitten ku on vauva syntynyt niin sitä kasvaa siihen, että mennään vauvan ehdoilla ja nukutaan aina silloin ku vauva nukkuu.

Kotityöt minimiin, että jaksaa.

Kannattaa järjestää omaa-aikaa ja parisuhdeaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kohtuus viinin litkimisessä jos imetät.

Äidinmaidon alkoholipitoisuus on sama kuin äidin veren, eli yhden promillen humalassa maidossa on alkoholia 0,001%. Käytännössä kukaan ei pysty juomaan niin paljoa, että äidinmaito aiheuttaisi vauvalle vahinkoa. Ongelma on vauvan käsittely hiprakassa, ja vauvan vieressä nukkuminen voi olla vaarallista vaikka ei olisi juonut paljoakaan, sillä alkoholi häiritsee jo pienempinä määrinä refleksien toimimista. Eli oikeampi toivotus olisi: kohtuullisuus viinin litkimisessä kun olet vastuussa vauvasta.

Mä olin kans kuullut kaikenlaista kauhutarinaa, miten rankkaa vauvan kanssa tulee olemaan ja "nauti nyt vielä raskausajasta, kun voit nukkua yösi" - vitut nautin, jäätävä pahoinvointi 24/7, nukkumisvaikeudet alko jo puolivälissä ja järkyt liitoskivut esti kaiken liikkumisenkin.

Sit ku vauva syntyi, olin tosi yllättynyt, miten helppoa arki voikaan olla. Tosi seesteistä ja rauhallista. Ei ollut kiire minnekään, ei työstressiä, opiskelutkin laitoin tauolla. Harrastuksiin ilmoitin, etten tuu muutamaan kuukauteen ja puolisokin otti samantien kaikki lomat ja isyysvapaat, mitä irtosi. Yöllä vauva herätettiin aluksi 3h välein (syntyi ennenaikaisesti), mutta näitä vuoroteltiin puolison kanssa. Aika pian se jo nukkui kunnon pätkät ja jossain 4kk tienoilla alkoi nukkua yöt läpi. 

Päivät sain touhuta rauhassa vauvan katsellessa, imettäessä katselin samalla Netflixiä ja tyyppi nukkui pitkät päikkärit. Ulos mentiin jo tosi varhaisessa vaiheessa, vaikka talvi olikin. Vaatetta vaan päälle, niin tarkenee. Harrastuksiin palasin keväällä, vauva kulki tosi helposti mukana joka paikassa. Kunhan sen selkä kesti istumista, laitoin sen kantoreppuun ja samoiltiin tuntikausia metsissä. 

Oon välillä naureskellut, että jos seuraavat lapset on yhtä helppoja kuin tää, täytyy todellakin alkaa lottoamaan. 

Voit tehdä pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa, joten retkeily on siinä mielessä mahdollista.

Mutta et välttämättä jaksa, koska heräät yöllä monta kertaa ja imetät. Ja hoidat vauvaa päivällä.

Jos yrittää mennä saunaan, lapsi alkaa itkeä.

Ei ole, se on aika helppoa, ainoa mikä kuormittaa on yöheräily.

Sen sijaan vaikeinta on se taaperovaihe, 1-3v.

T. Viiden äitee

Mun pelastus oli korvike. Tätä ei varmaan saisi ääneen sanoa, mutta se todellakin oli taivaan lahja. 

Viikkokausia imetin itku kurkussa, homma takkusi ja pieni vauva ei jaksanut imeä tarvittavaansa. Sen lisäksi sit jouduin pumppaamaan ja tuntui, ettei muuta ehtinyt tehdäkään ku joko imettää tai pumpata. Lisäks mä vihasin sitä sidonnaisuutta, joka siihen kuului. Minnekään en voinut mennä yksinäni paria tuntia pidempään ja vihasin imettämistä yli kaiken. Neuvolassa painostettiin kovasti ja mua ahdisti koko homma. 

Lopulta haistatin pitkät kaikille "hyville" neuvoille ja ostin reilusti korviketta. Tissiä annoin sen verran, mitä se jaksoi imeä, mutta pumpun laitoin kaapin perälle. Onneksi vauva oppi samantien pullolle, se helpotti elämää aivan sikana. Mun elämänlaatu parani samantien roimasti, kun enää ei tarvinnut pumpata tuntikausia (se oli tosi työlästä, ku maitoa tuli sen verta huonosti). Lisäksi saatoin rauhassa mihin aikaan tahansa jättää puolison yksin vauvan kanssa. Pääsin harrastuksiin yksin ja yölläkin puoliso saattoi ruokkia vauvan ilman, että mun piti sitä ennen pumpata kauhealla vaivalla koko illan. 

Tällä tavalla itse imetyskin alkoi sujua pikkuhiljaa ja parin kuukauden päästä saatoin lopettaa korvikkeen kokonaan. Lopulta imetin lasta vielä 1,5-vuotiaana, ilman korviketta olisin todellakin lopettanut samantien sen 6kk jälkeen. Mun neuvo siis on, että joskus saa ihan rauhassa mennä sieltä, mistä aita on matalin. 

Mun vauva halusi olla vieressä. Siispä vauva nukkui vieressä ja sitten pinnasängyssä joka oli sängyssäni kiinni. Pidin vauvaa kädestä kun vauva halusi.

Imetin makuulla kyljelläni, vauva oli helppo ruokkia myös yöllä. Suihkuun vauva tuli mukaan sitterissä. Oli sen verran kaukana ettei kastunut ja niin lähellä että viihtyi.

Vuokrasin netistä vauvasängyn pyörillä (sektiovauva) ja otin vauvan sängyssään mukaan keittiöön ja joka paikkaan kunnes ei enää mahtunut sänkyyn ja alkoi viihtyä muuallakin.

Vauva ei ole vaikea terveenä mutta sairaan vauvankin kanssa pärjää kunhan ei hermostu. Sitten hermostuu myös vauva ja kierre on valmis.

Toisella lapsellani oli pulloruokinta ja syöpä mutta niistäkin selvittiin

Meillä meni myös ihan hyvin, vaikka vaikeuksiakin oli. Vauva ei nukkunut kokonaisia öitä suunnilleen vuoteen, se oli vaikeinta. Sovimme miehen kanssa, että hoidan arkisin yösyötöt, ja hän viikonloppuisin, niin sain nukkua edes joskus kunnolla. Ja opin myös nukkumaan päiväunia silloin tällöin, kun vauvakin nukkui. Jätin kodin puunaamisen vähemmälle, ajattelin, että tämä on nyt minun hommaani, ja muu saa odottaa.

Toinen vaikeus oli siinä, ettei vauva koskaan oppinut syömään rinnasta. Hiki päässä ahersin yksinkertaisen hauiskäyttöisen käsipumpun kanssa, jotta vauva saisi edes tilkkasen äidinmaitoa vastikkeen lisäksi, ja pillahdin itkuun, kun vedin liian kovaa, pullo-osa irtosi ja maito läikkyi lattialle. Kun lopulta tappiotani nieleskellen luovutin, niin tuntui kuin elämä olisi kirkastunut. En tiedä, johtuiko se väsymyksen vähenemisestä vai imetyshormonien vaikutuksen häviämisestä vai molemmista, mutta siitä lähtien oli paljon helpompaa. 

Vauvavuosi sujui näistä hankaluuksista huolimatta mukavasti. Oli aikaa mietiskellä, pohtia elämän olennaisuuksia. Tuona aikana koin mystisen ajattomuuden tunteen. Elin hetkessä, keskityin perusasioihin, tunsin vahvasti olevan osa elämän suurta virtaa. Näistä on kauan, mutta ei vain aika ole kullannut muistoja, vaan siinä ajassa oli todella jotain kultaa, jonka tunsin jo silloin.

Tylsää se oli, oikeasti. Vauva lähinnä nukkui ja mä yritin jatkuvasti keksiä itselleni tekemistä kun uloskaan ei voinut lähteä. Oli nimittäin jäätävän kylmä talvi joten ensimmäiset kaksi viikkoa jumitettiin sisällä.

Lapsi oli minulle ihan normaali jatkumo elämään, ei suunnatonta mullistusta. Elämä jatkui ihan samana, meitä vaan oli kahden sijasta kolme.

Meidän lapset on vauvana olleet varsin helppoja. Toki yöheräilyä oli, mutta imetyksen jälkeen nukahtivat suht sujuvasti, ja kun vauvan kanssa on sängyssä öisin kymmenen tuntia, tulee siinä itsekin aika hyvin nukuttua.

Päivisin oli imetysten aikana aikaa tuijottaa telkkarista vaikka mitä ja toisen lapsen kansss käytiin luontopolullakin jo muutaman viikon ikäisenä. Nukkuuhan ne pääosin tuossa vaiheessa.

Oman pari 6 viikkoisen lapsen perusteella sanoisin, että ei niin pahoja kuin kaikki pelottelivat. Toki meillä asustaa varsin leppoisa tapaus, jolla ei ole mitään koliikkia tms.

Aluksi imettäminen vei enemmän aikaa, kun molemmat opetteli sitä mutta siinä samalla saattoi katsella sarjoja. Samoin ensimmäisen kuukauden ajan jokainen vaippa oli meillä kakkavaippa, joten nopea vaipanvaihto tarkoitti aina pyllyn huolellista pesua.

Saunassa ollaan käyty omalla saunavuorolla kerran viikossa ihan normaalisti. Tämä jännitti enemmän, koska saunaan ei voi mennä milloin huvittaa mutta hyvin vauva on antanut saunoa. Kylvetään vauva samalla ja laitetaan nukkumaan. Ei siinä samalla tavalla ehdi saunoa kuin ennen mutta mies ei ole muutenkaan yhtä kova saunoja kuin minä ja nauttii vauvan kylvetyksestä, niin itse saan kunnon löylyt.

Retkeily onnistuu ainakin meillä hyvin. Vauva nukkuu kantoliinassa kuin tukki. Toki kylmemmillä säillä kannattaa miettiä, miten imetys ja vaipanvaihto ulkona onnistuu mutta pienemmät retket onnistuvat varmasti, jos vauva vaan viihtyy kantovälineessä.

Oikeastaan viini on ainoa haaste vauva-arjessa. Vaikka et imettäisikään tai pumppaisit, niin itse en uskalla käsitellä vauvaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Toki jos otat lasin viiniä, niin mies voi ottaa silloin vastuun vauvasta.

Vauvan kanssa voi olla tosiaan helpompaa, kuin sitten sen 1-3 -vuotiaan kanssa, joka haluaa kokoajan kiivetä, juosta ja joka ei jaksa olla enää rattaissa ja nukkuu päivällä enää murto-osan siitä minkä vauva...

Vaunulenkit on vauva-aikana parasta. Saa itse raitista ilmaa, rauhaa ja liikuntaa.

Ei ollu helppoa ei. Olin hoitanut ja tavannut pikkuvauvoja jotka söivät ja nukkuivat,oma olikin kaikkea muuta. Söi 2h välein 24/7, nukkui tosi vähän jo syntyjään ja vaati syliä kokoajan. Vainulenkeillä ja autossa nukkui just sen kun liikuttiin tai vaunuillessa ajoi vaikka rekka ohi joka päästi ääniä. Heräs samantien. Päikkärit oli max 30min eli ei siinä itse ehtinyt nukkuakaan. Reilu vuosikkaana alkoi hiukan paremmin nukkua yöt mutta minä en osannutkaan enää vaan heräilin tottumuksesta. Päivällä takaraivossa kolkutti että kohta se taas herää karjumaan. Mies teki paljon töitä joten olin vauvan kanssa suurimmalti. Tutut muutti pois joten verkkoakaan ei ollut vauvan syntyessä ja omat perheet kaukana.

Olin uskossa, että eihän ne vauvat ter muuta ku syö ja nukkuu, kun esikoinen syntyi. No, kyllä se söi, mutta päivisin nukkui vain vartin torkkuja ja nekin tiukasti kiinni tississä. Eli ei ne vauvat aina nuku ja niissä on silloin tosi tiukasti kiinni. Ei tarvinnu paljoo omaa aikaa vietellä, oli siltä osin aika kuluttavaa aikaa.