Lue keskustelun säännöt.
Miten kehittyä piirtämisessä ja maalaamisessa?
26.08.2021 |
Haluaisin niin olla taitava taiteilija, mutta lähinnä ahdistaa ja stressaa jo pelkkä piirtämisen tai maalaamisen aloittaminen, kun en kuitenkaan saa työstä sellaista, johon olisin tyytyväinen.
Mokailen paljon, pyyhin piirrosta useita kertoja, maalaan niin, että paperi menee sellaiseksi nuhjuiseksi.. esim vesiväreillä maalaaminen ei koskaan onnistu kuten videoissa. Mulla se paperi ”kuluu” vaikka on akvarellipaperia. Olen huono muutenkin värittämisessä, värimaailmat on aina perseellään jne..
Kärsin kaiken lisäksi käsien vapinasta, sekä tahattomista liikahteluista ja aina hutaisen rajojen yli ja koko teos menee pilalle korjaillessa.
Vinkkejä?
Kommentit (56)
Kaveri oppi huonosta piirtäjästä hyväksi piirtäjäksi vuodessa, ei ole kyse käden liikkeestä vaan siitä että muistaa miltä esineet näyttävät ja se vaatti sellaista aivojumppaa jos ei tuota taitoa ole luonnostaan.
Maalaukseen toki liittyy monia tekniikoita ja tyylejä jotka ovat sitten ihan oma juttunsa, ensin pitää osata piirtää periaatteessa kaikki ilman että katsoo kuvasta.
...
Valtaosahan ei muista miltä esineet näyttävät tai niitä yksityiskohtia jos ei ole missään tekemisissä sen esineen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä työ revitte motivaatiota ja inspistä alottaa tekemään? Mä en saa itteeni aloittamaan, se on ongelmani.
Aina väkisin aloitan ja sitten tunnit lentävät ja on vaikea lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oppi huonosta piirtäjästä hyväksi piirtäjäksi vuodessa, ei ole kyse käden liikkeestä vaan siitä että muistaa miltä esineet näyttävät ja se vaatti sellaista aivojumppaa jos ei tuota taitoa ole luonnostaan.
Maalaukseen toki liittyy monia tekniikoita ja tyylejä jotka ovat sitten ihan oma juttunsa, ensin pitää osata piirtää periaatteessa kaikki ilman että katsoo kuvasta.
...
Valtaosahan ei muista miltä esineet näyttävät tai niitä yksityiskohtia jos ei ole missään tekemisissä sen esineen kanssa.
Joo. Aivot huijaa. Täytyy piirtää sitä, mitä näet, ei sitä, mitä aivot sanoo.
Eikä ne kalliit ja erikoiset välineet harjoitellessa ole välttämättömiä. Kasa erilaisia lyijykyniä ja nippu kopiopaperia riittää pitkälle. Harjoitellessa on hyvä tavoitella "paperin tuhlaamista". Lähes aina siitä on enemmän hyötyä piirtää kaksikymmentä erilaista kuvaa kuin nysvätä pari tuntia yhden kuvan kimpussa.
Vesivärimaalaukseen ja värikynillä piirtämiseenkin liittyen sanon, että paperilla on suurempi merkitys kuin niillä käytetyillä väreillä. Saat paremman tuloksen jos maalaat ”huonoilla” väreillä hyvälle paperille kuin hyvillä väreillä esim. kopiopaperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ihan luokattoman huono mittasuhteissa. Ihan sama mitä piirrän, niin mittasuhteet kohteessa menee pieleen. :( Haluaisin olla hyvä piirtämään, mutta ei onnistu. Kai siihen tarvitaan joku synnynnäinen lahja.
Mittasuhteet oppii havainnoimaan ihan vain harjoittelemalla. Harjoittelussa laatu korvaa määrän siinä mielessä, että ei ole kovin hyödyllistä toistaa samoja virheitä teoksesta toiseen, ilman että muuttaa esimerkiksi tekniikassa mitään.
Piirrä mallista, ja piirrä niin että mallikuva ja piirtämäsi kuva ovat saman kokoiset. Hahmottele kuvan koko ja pääelementtien mittasuhteet kevyesti pisteillä, ja sen jälkeen tarkista, ovatko mittasuhteet oikein. Käytä tarkistusmittaukseen vaikkapa kynää tai miksei ihan viivoitintakin. Jos piirrät muotokuvaa, tarkista siis, onko pää oikein pituinen ja levyinen, ovatko silmät oikealla etäisyydellä toisistaan jne. Jos joku asia on pielessä, selvitä, mikä siinä on vialla ja korjaa, tai kiinitä samaan asiaa huomiota seuraavassa piirustuksessa, ettet enää toista samaa virhettä.
Toistoa toistoa ja toistoa. Iso kasa paperia ja kyniä ja maaleja ja toistoa toistoa toistoa.
Itse teen lähinnä abstrakteja juttuja, erilaisia pintoja jne, ihan vaan että opin tekniikkaa ja miten mitkäkin tarvikkeet käyttäytyy. Sitten myöhemmin voi hioa ns. esittävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jostain syystä pysty lainaamaan viestejä, mutta @40: jätin sen kohdan selittämättä, koska luulin että tää on ihan itsestäänselvyys, mutta lineart ei ole millään tavalla oleellinen osa suurinta osaa maalaus(ja piirustus)tekniikoista, joten jos se tuntuu vaikealta, voi kokeilla jotain muuta tapaa. piirtää voi osata ilman lineartin osaamista -- jos tavoitteena on realismi, linearttiin vahvasti nojaamisesta on jopa haittaa. toki sitä voi harjoitella, mutta siitä ei välttämättä ole loppupeleissä hirveästi hyötyä.
meillä saattaa olla myös erilainen käsitys lineartista. itse käsitän sen tussilla tai muulla vastaavalla piirrettyinä tarkkoina ääriviivoina, kun taas joku toinen voi ymmärtää sen vaikka luonnoksen parhaiden viivojen lyijykynällä vahvistamisella, mitä itsekin tietysti teen.
En ole ollut koskaan hyvä piirtäjä. Mutta en vaan ole antanut periksi, kun ilmaisutahto on ollut niin suuri. Ja tuloksena se, että jotakin olen saanut aikaan. Tosin en vieläkään pidä itseäni hyvänä piirtäjänä, ehkä se on itsearvostuksen puuttumista myös. Mulla on tosi kova itsekritiikki. Mutta sellaistakin mielestäni tarvitaan, jos haluaa tulla paremmaksi piirtäjäksi. En varmaan koskaan tule olevaan ns.taiteilija. On sen verran korkea käsitys siitä, kuka voi itseään sellaiseksi kutsua. Mutta haluan jostain kumman syystä tehdä kuvia. Jokin luomistarve se kai on. Haluan vaan sanoa kaikille niille, jotka ajattelevat, etteivät osaa piirtää, että piirtämään voi kyllä oppia. Enemmän kiinni harjoittelusta kuin "synnynnäisestä lahjasta". Tosin ihmiset kyllä hakeutuu yleensä sen harrastuksen pariin, johon on tietämättäänkin taipumusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä ne kalliit ja erikoiset välineet harjoitellessa ole välttämättömiä. Kasa erilaisia lyijykyniä ja nippu kopiopaperia riittää pitkälle. Harjoitellessa on hyvä tavoitella "paperin tuhlaamista". Lähes aina siitä on enemmän hyötyä piirtää kaksikymmentä erilaista kuvaa kuin nysvätä pari tuntia yhden kuvan kimpussa.
Joku croquis tyylinen piirtäminen on tosiaan aloittelijalle(ja enemmänkin piirtäneelle) hyväksi. Olen säästänyt vanhat croquis vihkoni, jossa piiretty siis ihmistä elävästä mallista ja tekemällä toistoja nopeaan tahtiin. Niistä kyllä näkee huiman kehityksen. Sitä ihan itsekkin hämmästyi, miten nopeasti sitä oppii saamaan olennaisen paperille ja pidettyä mittasuhteet oikeina.
Semmoinen on kans hyvä vinkki, että katsoo sitä piirustusta välillä peilin kautta, niin näkee paremmin, jos jokin on pielessä mittasuhteissa tai sommittelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä työ revitte motivaatiota ja inspistä alottaa tekemään? Mä en saa itteeni aloittamaan, se on ongelmani.
Jos sulla ei ole motivaatiota edes aloittaa tai homma on muuten kamalaa pakkopullaa, niin se ei todennäköisesti ole sun harrastuksesi.
Mä aina välillä haaveilen, että osaisin piirtää ja voisin suunnitella omia printtejä tuotteisiin, mutta mä en saa vain aloitettua. Sen sijaan tykkään virkata ja kun löydän jonkun kivan projektin ostan langat ja alan innosta puhkuen tekemään. Eihän ne työt aina valmiiksi tule, mutta mun energia on ihan erilainen kuin piirustuksen kanssa.
Tai ehkä sulla on vaan liian korkeat odotukset ja pelkäät aloittaa? Siinä tapauksessa yritä tehdä tahallasi ihan paskaa.
Olen eri mieltä. Virkkaaminen on mukavuusalue. Tiedät, mitä teet. Piirtäminen tai maalaaminen on tyhjä canvas - epämukavuusalue. On täysin mahdollista tulla etinomaiseksi taitelijaksi tuntematta mitään isoa halua piirtää koko ajan. Täytyy vaan mennä sinne epämukavuusalueelle, kunnes piirtämisestä tulee tapa, ilman mitä enää ei halua olla.
No ei virkkaaminen ole mikään mukavuusalue, koska en virkkaa päivästä toiseen samanlaisia töitä. Ihan samalla tavalla virkkaamisessa on erilaisia tekniikoita ja materiaaleja kuin piirustuksessa ja projektit voi olla mitä tahansa pannulapusta ohuella langalla virkattuun pitsihuiviin asti. Mä en ole kovin hyvä virkkaaja, mutta mulla on intoa opetella eri tekniikoita ja tehdä erilaisia töitä. Mun tavoite on kehittyä niin, että osaan jossain vaiheessa suunnitella omia malleja eikä vain tehdä toisten ohjeilla.
Ei harrastustaan varten tarvitse kokoajan tuntea palavaa intoa tehdä sitä, mutta jos joutuu vauvapalstalta kyselemään, että miten saisi potkittua itsensä aloittamaan, niin ehkä kannattaisi harkita jotain muuta.
Ap, onko sinun pakko oppia piirtämään tai maalaamaan ? Ovat eri asioita. Voisitko ajatella muita kuvataiteen lajeja, kuten valokuvaamista tai kuvanveistoa? Grafiikka kenties? Nykyään monet kuvataiteen lajit sekoittuvat.
Olen itse kamppaillut eri tekniikoiden kanssa ja on vienyt vuosikymmenen löytää itselle sopiva tekniikka.
Suosittelisin kokeilemaan erillaisia kursseja: selvität, mikä sinua kiinnostaa ja mikä tuntuu luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä ne kalliit ja erikoiset välineet harjoitellessa ole välttämättömiä. Kasa erilaisia lyijykyniä ja nippu kopiopaperia riittää pitkälle. Harjoitellessa on hyvä tavoitella "paperin tuhlaamista". Lähes aina siitä on enemmän hyötyä piirtää kaksikymmentä erilaista kuvaa kuin nysvätä pari tuntia yhden kuvan kimpussa.
Joku croquis tyylinen piirtäminen on tosiaan aloittelijalle(ja enemmänkin piirtäneelle) hyväksi. Olen säästänyt vanhat croquis vihkoni, jossa piiretty siis ihmistä elävästä mallista ja tekemällä toistoja nopeaan tahtiin. Niistä kyllä näkee huiman kehityksen. Sitä ihan itsekkin hämmästyi, miten nopeasti sitä oppii saamaan olennaisen paperille ja pidettyä mittasuhteet oikeina.
Minä taas olen kokenut, että croquis on minulla täysin fiiliksestä kiinni. En ole kahdenkymmenen vuoden aikana kehittynyt paljoakaan. Yleensäkään en ole piirtäjä, vaan olen maalari. Tykkään sotkea väreillä.
Ei tämä ole niin hirveän sotkuista. Tykkään vesiväreillä maalaamisesta eikä siitä synny sotkua toisin, kuin askartelemisesta. Pitäisi pestä kädet, ennen kuin aloittaa maalaamisen vesiväreillä.
Olen eri mieltä. Virkkaaminen on mukavuusalue. Tiedät, mitä teet. Piirtäminen tai maalaaminen on tyhjä canvas - epämukavuusalue. On täysin mahdollista tulla etinomaiseksi taitelijaksi tuntematta mitään isoa halua piirtää koko ajan. Täytyy vaan mennä sinne epämukavuusalueelle, kunnes piirtämisestä tulee tapa, ilman mitä enää ei halua olla.