Oletko katunut lapsellesi antamaa nimeä jälkeenpäin?

Kadun, että annoin miehen vaikuttaa nimeen niin paljon... Ei olla vaihdettu. Nimi on ehkä vähän väkisin väännetty.

harmittaa vähän. Tyydyin kompromissinimeen, kun mies ei pitänyt suosikkinimestäni. 

Minua ei oman lapsen nimi harmita, mutta äitini on suoraan myöntänyt että katuu että nimesi minut Päivikiksi. Olen sittemmin vaihtanut etunimen. Äiti ymmärsi hyvin. Kuulemma isä vaatinut aikanaan tuota nimeä...enpä kyllä tiedä onko ihan totta...

Ei ole tarvinnut katua. Meillä on molempien suvuista otetut nimet ja sitten lapsille on kerrottu noiden nimikaimojen edesottamuksista silloin menneisyydessä. Olemme kiusoitelleet heitä, että heidän täytyy nyt omilta osiltaan lisätä noihin nimiin vähän lisää äksonia ja siitä on poikinut aika hauskoja juttuja uroteoista ja vähemmän urhoollisista tavoista lisätä nimien "voimaa" suvussa. Olemme noilla nimillä myös sitoneet lapset vahvasti juuriinsa ja sukulaisiinsa.

Olin opiskelun lomassa hetken töissä maistraatissa. En käsitellyt yhtään hakemusta, jossa vanhempi olisi jälkikäteen lähtenyt vaihtamaan lastensa etunimiä, mutta siinä täysi-ikäistymisen kieppeillä lapset vaihtoivat itse etunimiään jonkun verran. Niitä nimiä ei niinkään vaihdettu sen vuoksi, että ne olisivat olleet jotenkin rumia tyyliin Impi-Einari, vaan oman nimen muokkautumisen johdosta. Ristimänimi oli saattanut ajan saatossa muovautua lempinimityyliseksi, jonka seurauksena kaikki tunsivat henkilön tällä muokkautuneella nimellä ja siitä haluttiin tehdä kutsumanimi. Jokunen etunimistä vaihdettiin toiseksi jonkun oman unelman tai mieltymyksen vuoksi.

No joo, toivon että olisin tiennyt minkälainen merkitys Jonne-nimelle muodostuu...