Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä nuorena pärjäsi paremmin köyhänä?
Kommentit (13)
Nuorena meni kapakkaan rahaa. Nyt ei mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena ei ollut perheessä lapsia.
Nuorena oli elämä edessä, siis alitajuntakin tiesi, että on kymmeniä vuosia aikaa muuttaa asioita paremmiksi. Tiesi, että jos epäonnistuu jossakin, voi yrittää toisenkin kerran, ja vaikka kolmannen.
Minä köyhdyin ihan kivasti toimeen tulevasta keski-ikäisestä sinkusta suomalaisittain ääripäähän: asunnottomaksi ja työttömäksi yli 55-vuotiaaksi yksinäiseksi. Opiskelijana 80-luvulla en omistanut kovin paljon enempää kuin nyt, mutta silloin olivat työkalut käsissä ja tulevaisuus edessä. Nyt teen hidasta kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei ollut perheessä lapsia.
Se, se varmaan on. Nyt kun on teini-ikäinen lapsi ja pienet tulot, niin tilanne on eri.
Minä pärjäsin opiskelu- ja työttömyysaikanani keskimäärin 3500 markalla kuussa, eli noin 589€:lla. Mukana oli vuokra, ruuat ja kaikki muut kulut. Elinkustannusindeksillä muutettuna tuo vastaisi nykyisin 880€/kk. Vuokran puolikas oli silloin 1300 markkaa, eli 218€, joten muuhun kulutukseen jäi 662€.
Ei sillä kovin loisteliaasti elänyt, mutta oli vaatteet päällä ja ruokaa suussa. Sätkiä käärittiin ja kotiviiniä tehtiin. Sitten kun pääsin töihin vuonna 1995, elintasoharppaus oli mieletön, kun käteen jäi 1500€. Kolmessa vuodessa makoin pois opintolainani ja säästin asp:n ja ostin asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tulisin edelleen pienellä toimeen ja olen työttömänä tullutkin. Tottumuksista on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulisin edelleen pienellä toimeen ja olen työttömänä tullutkin. Tottumuksista on kyse.
Riippuu tilanteesta. Tasaisesti ja vakiintuneena on helpompi elää kuin esimerkiksi tilanteessa, jossa joutuu lähtemään nollasta. Esimerkki: tarvitsin äskettäin kynän, paksun tussin ja kirjoituslehtiön. Jouduin miettimään pitkään, mitä jättäisin ostamatta sillä viidellä eurolla, joka noihin ostoksiin tarvittiin.
Tämä siis satunnaisena esimerkkinä siitä, miten koko ajan joutuu tekemään kompromisseja asioissa, joille useimpien muiden ihmisten ei tarvitse uhrata ajatustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokra, kun armeijan jälkeen omilleni muutin vuokra oli alle 300€ (2000) ja nyt sama kaupungin osa, hieman isompi asunto ( kerrostalo, saman ikäisiä) yli 700€.
Yli nuorena miehenä jäi samoilla tuloilla jo vuokrassa paljon pelimerkkejä.
Monessa tuotteessa on käynyt markat euroihin ilmiö.
Hulluna olisi pidetty, jos kahvi+sämpylä (3+5€) on 50mk.
Tai muovituoppi 0,4l Koffia ja röökiaski yli 100mk. Idiootit. .!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei ollut perheessä lapsia.
Se, se varmaan on. Nyt kun on teini-ikäinen lapsi ja pienet tulot, niin tilanne on eri.
Sä olet ammattivalittaja kyllä kertakaikkiaan nero. :D
Miksi pitää ilkeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena asui pienemmässä asunnossa, ei ollut autoa tai muuta huollettavaa omaisuutta, myös elinpiiri oli vähän kapeampi. Kavereiden kanssa lainailtiin asioita puolin ja toisin. Myös kavereilla oli vähän rahaa, joten yhteiset tekemiset oli sellaisia, mihin ei mennyt paljon rahaa.
Jotenkin opiskelijana myös sieti köyhyyttä paremmin, koska ajatteli, että se on väliaikaista.
Nuorena asuin 30 neliön yksiössä, ei autoa ja elätin vain itseni. Ilmainen lounas koululla ja iltaruoka oli leipä ja jogurtti. Rahaa meni baariin ja kuntosalikorttiin.
Nyt asun 240 neliön asunnossa, oma auto ja elätän laskennallisesti yhden lapsen (jos ajatellaan, että mies elättää toisen lapsen), ostan lounaan joka päivä ja illallinen on kunnon ruoka. Rahaa menee perheen ja okt:n lisäksi ulkonasyömiseen, kuntosalikorttiin, reissuihin, bensaan.
Perhemenot on suuret. Merkittävä hyppäys jo yhden lapsen perheestä siirtyessä kahden lapsen perheeseen. Toinen hyppäys lasten tullessa harrastusikään, kolmas niiden tullessä teini-ikään. Ja keski-iässä omakin vaatimustaso nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena asuin 30 neliön yksiössä, ei autoa ja elätin vain itseni. Ilmainen lounas koululla ja iltaruoka oli leipä ja jogurtti. Rahaa meni baariin ja kuntosalikorttiin.
Nyt asun 240 neliön asunnossa, oma auto ja elätän laskennallisesti yhden lapsen (jos ajatellaan, että mies elättää toisen lapsen), ostan lounaan joka päivä ja illallinen on kunnon ruoka. Rahaa menee perheen ja okt:n lisäksi ulkonasyömiseen, kuntosalikorttiin, reissuihin, bensaan.
Perhemenot on suuret. Merkittävä hyppäys jo yhden lapsen perheestä siirtyessä kahden lapsen perheeseen. Toinen hyppäys lasten tullessa harrastusikään, kolmas niiden tullessä teini-ikään. Ja keski-iässä omakin vaatimustaso nousee.
Ja nytkö siis olet köyhä, vai miten kuvauksesi liittyy aloitukseen?
Nyt mun isot kulut on:
-auto
-vakuutukset
-sähkö
-remontit.
Nuorena ei ollut mitään omaisuutta, niin ei ollut noita kulujakaan. Jos nyt muuttaisin pieneen vuokrayksiöön ja myisin auton pois, niin en tarttis niin paljon tulojakaan.