5-vuotias ei kestä pettymyksiä

Millainen uhmaikä oli?

Pikkusisarus ja siihen päälle vielä päivähoito. Lapsi voi kokea että hänet lähetetään pois ja uusi saa olla kotona äidin kanssa.

Siis näitä kohtauksia on ollut jo kauan, ainakin 2vuotta. Ja aina ollut kovapäinen/temperamenttinen. Nuoremmalla sisaruksella on uhmaikä ja se ei ole mitään verrattuna tähän vanhemman lapsen uhmaan/kohtauksiin. 

Ap on 4#

Jatkan vielä..

Siis kumpikin on hoidossa, eri osastoilla kylläkin.

Minkä ikäinen nuorempi siis on?

Ihan tuttua. Uhmaa se on testaa rajojaan sitkeästi. Haluaa vanhempien huomiota, mukana varmasti sisaruskateuttakin, jota ei osaa muuten tuoda julki.

Meillä 2 leikki-ikäistä 1,5v ikäerolla. Sisarusten välinen huomiontavoittelu on tosi kovaa. Yritetään tehdä asioita erikseen kummankin kanssa, jotta saisivat omaa aikaa, sekä yhdessä jotta oppisivat sitä yhteispeliä. Vaikeaa on, mutta sitä se kasvatus on. Meilläkin varsinkin isommalla pettymysten sieto on tosi huonoa, haluaa hirveästi pelata vaikka kimpleä, puhutaan etukäteen että voi hävitä tai voittaa ja se on ihan tavallista, aina ei voi voittaa. Jos joku muu voittaa, tulee raivari. Sen myötä pelikerrat ovat vähentyneet, koska ei jakseta sitä kiukkua. Sitten taas kokeillaan, jos menee hyvin, voidaan pelata pian toistekin, jos raivoaa, tulee taas pitkä tauko. Nuo huput ja väärän väriset kengät tms. on myös ihan tuttua. Hyvähän se on että tahtoa riittää, pärjää elämässään, kunhan oppii hallitsemaan luonnettaan...

No hei, meillä tokaluokkalanen on vasta nyt alkanut sietämään jonkin verran pettymyksiä. On ollut kyllä pitkä taival opettaa poikaa siihen, että häviäminen on ihan ok ja siitä ei ainakaan pidä missään nimessä suuttua. Vasta tänä vuonna on alkanut näkymään pientä edistymistä. 

Ei tuo minusta kuulosta epänormaalilta. Eihän lapsi opi koskaan niitä pettymyksiä sietämäänkään, jos niitä ei koe. Joillain uhmat ja hankaluudet on tosi vaikeita, ja se vaatii vanhemmilta paljon. Toki jos ei mene ohi ja ala helpottamaan tässä kun tottuu hoitokuvioihin, asiasta voi puhua vaikka neuvolassa. Ja eiköhän ne siellä hoidossakin asiaan puutu, jos raivo vaikuttaa epänormaalilta.

Minkäikäinen se pienempi on? Onnistuuko mikään leikki yhdessä? Toki jos toinen on vielä pieni siinä leikissä pitää aikuisen sitten ehkä olla läsnä ja neuvomassa miten riitoja ratkotaan ettei mene muksimiseksi. Noin muuten kuulostaa huomionhakuiselta käytökseltä tuo käsistä vieminen.

Lapsen voisi antaa itse ottaa vaatteet kaapista niin ei tarvi kitistä vaatevalinnoista, voisi olla ylpeä kun on jo iso sen sijaan että täytyy heittäytyä vauvaksi. Ja tietysti lapsi pukee itse niin ei tarvi odottaa siinäkään vuoroaan.

Saako lapsi tarpeeksi unta? Onko harrastuksia paljon? Lapsi voi olla vaan väsynyt päiväkodin jälkeen ja siksi kiukkuaa, rauhoittakaa arkiillat ettei olisi juuri mitään ylimääräistä vaan rauhallista kotona oleilua/ulkoilua.

Ap vastaa

Pienempi on 3-vuotias. Siis päiväkodista on puututtu jo, vaikka ovat vasta 1½ viikkoa siellä olleet. Ja kysyttiin lupaa olla neuvolaan yhteydessä tämän vanhemman pojan asiasta  (kohta on 5v neuvola), koska eivät voi varata yhtä hoitajaa yhdelle lapselle koko ajan. Kotona leikkivät välillä pitkiäkin aikoja yhdessä ihan sovussa ja välillä saattaa olla pienempikin se joka kiusaa isompaa.. esimerkiksi tänään kävi pienempi potkaisemassa isomman lego-rakennelmat 3kertaa nurin ja lähti karkuun. 

Hassua on se, että välillä halailevat ja kertovat toisilleen kuinka kiva toinen on, leikkivät ja riehuvat sovussa ja toisessa hetkessä ollaankin lyömässä ja potkimassa. Olen viime perjantaista asti miettinyt mitä olisin voinut tehdä toisin, koska päiväkoti on pulassa vanhemman pojan kanssa.

Tein juuri isommalle kannustukseksi kiukkukalenterin, johon liimataan tarra joka päivä kun ei ole ollut holtitonta raivokohtausta. Kun on 12 tarraa eli kalenteri täynnä, mennään lelukauppaan.

Ap

Normaalia. Meillä oli samanlaisia kohtauksia isommalla, 1.luokalla onneksi helpotti. Pitäisi lastentarhassakin kasvatusalan ammattilaisten tietää, että lapset on erilaisia.