Mikä on liian pieni koti? 1 aikuinen + 1 lapsi

Vierailija kirjoitti:

Joku 50-60 m2 kolmio olisi meille ihan unelma, molemmille oma huone. ap

Jep, pikku aso-kolmio on meilläkin nyt. :)  t. sama edelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne neliöt vaan se millainen pohjaratkaisu. Itse asuin aikanaan myös lapseni kanssa pari vuotta 38 m2 kaksiossa. Lapsella oli oma huone, itse nukuin olkkarissa. Asunto oli omani ja halusin pitää siitä kiinni. Se toimi aikansa mutta lopulta myin pois ja muutettiin asoon. 

Periaatteessahan se on sama onko neliöitä 37 vai 47 jos makkareita on yksi ja toinen nukkuu olohuoneessa. Pienen lapsen kanssa se menee mutta kyllähän se vähän nihkeätä alkaa olla siinä vaiheessa kun lapsi on isompi ja tulee yökyläilyä jne. Saati sitten jos itsellä on seurustelukumppani - tosin minä seurustelin meillä kotona yöaikaan vain silloin kun lapsi oli isällään. 

Mieluummin kuin neliöitä minä siis miettisin huoneiden määriä. Olisi hyvä jos molemmilla olisi pitkässä juoksussa makkari jonka oven saa kiinni. 

Aso on käynyt itselläkin mielessä, mutta eikö se ole vähän niin kuin vuokrakämppää jossa on kymmeniä tuhansia kiinni? Mietin vaan että itsellä olisi aika kova kynnys siirtyä omistuksesta pois. ap

Olen tuo sama 38 m2:ssa asunut.

Aso on osoittautunut itselleni juuri sopivaksi ratkaisuksi. Sen aso-maksun saa indeksikorotuksineen takaisin kun muuttaa pois, sehän ei siis häviä mihinkään. Itselläni odottaa 25 000 e potti kun myyn tämän ason, hyvä pesämuna vaikka uudelleen omaan yksiöön tms. kun on sen aika. Ja halvempihan tässä on vastike (500 e) kuin vastaavat vuokra-asunnot, tällä alueella saman kokoisesta vuokrakämpästä saisi pulittaa noin 650-700 e. 

Anteeksi että kysyn vielä, mutta mihin siis laitoit oman asunnon myynnistä saamasi rahat? Siihen asoon vai muualle? Itse ajattelen että olisi hyvä olla osa omaisuudesta jossain kiinteässä kiinni. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne neliöt vaan se millainen pohjaratkaisu. Itse asuin aikanaan myös lapseni kanssa pari vuotta 38 m2 kaksiossa. Lapsella oli oma huone, itse nukuin olkkarissa. Asunto oli omani ja halusin pitää siitä kiinni. Se toimi aikansa mutta lopulta myin pois ja muutettiin asoon. 

Periaatteessahan se on sama onko neliöitä 37 vai 47 jos makkareita on yksi ja toinen nukkuu olohuoneessa. Pienen lapsen kanssa se menee mutta kyllähän se vähän nihkeätä alkaa olla siinä vaiheessa kun lapsi on isompi ja tulee yökyläilyä jne. Saati sitten jos itsellä on seurustelukumppani - tosin minä seurustelin meillä kotona yöaikaan vain silloin kun lapsi oli isällään. 

Mieluummin kuin neliöitä minä siis miettisin huoneiden määriä. Olisi hyvä jos molemmilla olisi pitkässä juoksussa makkari jonka oven saa kiinni. 

Aso on käynyt itselläkin mielessä, mutta eikö se ole vähän niin kuin vuokrakämppää jossa on kymmeniä tuhansia kiinni? Mietin vaan että itsellä olisi aika kova kynnys siirtyä omistuksesta pois. ap

Olen tuo sama 38 m2:ssa asunut.

Aso on osoittautunut itselleni juuri sopivaksi ratkaisuksi. Sen aso-maksun saa indeksikorotuksineen takaisin kun muuttaa pois, sehän ei siis häviä mihinkään. Itselläni odottaa 25 000 e potti kun myyn tämän ason, hyvä pesämuna vaikka uudelleen omaan yksiöön tms. kun on sen aika. Ja halvempihan tässä on vastike (500 e) kuin vastaavat vuokra-asunnot, tällä alueella saman kokoisesta vuokrakämpästä saisi pulittaa noin 650-700 e. 

Anteeksi että kysyn vielä, mutta mihin siis laitoit oman asunnon myynnistä saamasi rahat? Siihen asoon vai muualle? Itse ajattelen että olisi hyvä olla osa omaisuudesta jossain kiinteässä kiinni. ap

Isompaan asoon joo :) 

Ihana maatuska -blogissa eletään tällaisilla neliöillä. Minusta hienoa, ettei välitetä neliöistä, vaan hankitaan lapsia reilusti.

56m² kolmiossa eletään villiä lapsiperhearkea. Rakastetaan suklaata ja salmiakkia. Hurahdetaan minimalismiin ja yritetään elää hieman leppoisammin.

Uusioperheeseemme kuuluu 2 aikuista, 4 yhteistä lasta, sekä ihanat aikuistuneet bonuslapset.

25-30 neliötä on ihan riittävä.

Meitä asuu 2 aikuista + 4 lasta 4huonetta + keittiö asunnossa. Kaksi pienintä nukkuvat meidän aikuisten kanssa vielä samassa huoneessa ja saavat nukkuakin vielä pari vuotta ennen kuin ensimmäinen lapsista jo lentää pesästä.

Tykkään tästä asunnosta ja taloyhtiöstä, ahdasta on välillä ja turhaa tavaraa ei tosiaan jää lojumaan nurkkiin, mutta jotenkin ei muuttaminen houkuttele yhtään.

Lapsi tarvitsee oman huoneen oikeastaan vasta joskus lähempänä kymmentä ikävuotta, joten ihan turhaa ostaa isoa asuntoa tai pahimmassa tapauksessa lykätä lasten hankintaa, koska ei ole varaa lapsen omaan huoneeseen.

Kyllä 11 neliöö piisaa, jos kyse on kantasuomalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Monen pienituloisen palkka ei riitä kolmioon esim Helsingissä jos lapsia on kaksi. Meillä on kaksio, minä ja kaksi lasta. Läpitalon asunto, lapsilla tosi iso oma huone ja mulla pieni makkari.

Tiedän hyvin toimeentulevan äidin joka asuu kaksiossa kolmen lapsen kanssa, lapset taitavat olla 13, 10 ja 6v. Lapset ovat kaikki samassa huoneessa, äiti nukkuu olkkarissa. Mun pitäisi muuttaa kokonaan toiselle asuinalueelle jos haluaisimme kolmion, lasten koulut vaihtuisivat ym. En sellaiseen ryhdy. Keskituloisilla ei ole käsitystä siitä miten minimituloiset elävät ja asuvat. Priorisoin lasten vaatteet ja varusteet ja asunnon sijainnin. Kaikkeen ei ole varaa.

Tämä. Asun myös yh na kaksiossa ja nyt nukumme makkarissa mutta sitten tulevaisuudessa minä olkkarissa. Kaksio 43 neliöö on noin 800€ ja kolmio olisi Yli 1000e. Hyvä että tähän vuokraan rahat riittävät joten ei ole mahdollista rahallisesti kolmikolle mennä vuokralle

Itse valitsisin kyllä aso-asunnon. Lapsi on vain kerran lapsi ja haluan asua tarpeita vastaavasti. 37 neliötä ei riitä kuin ehkä aivan pikkulapsivaiheessa.

Koululainenkin kaipaa omaa rauhaa, tilaa kavereille, harrastusvälineille ja äidilläkin on tilantarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse valitsisin kyllä aso-asunnon. Lapsi on vain kerran lapsi ja haluan asua tarpeita vastaavasti. 37 neliötä ei riitä kuin ehkä aivan pikkulapsivaiheessa.

Koululainenkin kaipaa omaa rauhaa, tilaa kavereille, harrastusvälineille ja äidilläkin on tilantarvetta.

Aso-kämpässä ei kerry omaisuutta, mitä voisi jättää vaikka perinnöksi. Tietenkin asumisen laafullakin on väliä, mutta omassa kämpässä myös laina loppuu joskus ja asumisesra maksaa pelkän bastikkeenm Asosss maksat isoa vastiketta aina vaan. ap

Laitat oman vuokralle ja muutat itse isompaan vuokralle?

Vierailija kirjoitti:

Laitat oman vuokralle ja muutat itse isompaan vuokralle?

Tämä on hyvä idea, etenkin lapsen teinivuosia varten. Vuokraamisessa tietysti oma säätönsä, mutta silloin ainakin oma asunto pysyy itsellä. ap

up

Me asuttiin noin kunnes lapsi muutti omilleen. Työ, koulu, harrastukset, ystävät, jne koti oli lähinnä nukkumapaikka.

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin noin kunnes lapsi muutti omilleen. Työ, koulu, harrastukset, ystävät, jne koti oli lähinnä nukkumapaikka.

Eikö lapsi kaivannut edes teininä enemmän omaa tilaa?

Kyllä se varmaan on paljon pohjaratkaisusta kiinni. 

Asun puolison kanssa kahdestaan 2h+k (65 neliötä huoneneliöt) omakotitalossa, jossa on lisänä saunaosasto ja isot eteistilat. Siitä huolimatta tuntuu, että asunto on liian pieni.  Ahtauden tunnun tekee mm. se, että kalustaminen on vaikeaa. Olohuoneessa ei ole yhtään ns. ehjää seinää eli kahdella seinällä on oviaukko ja kahdella ikkunat. Makuuhuone on putkimallinen, joten nipinnapin parisänky ja yöpöydät sopivat vierekkäin, vaatekaappien edustaan toivoisi lisätilaa. Keittiö on kompaktisti rakennettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon vähimmäiskoko on määritelty jo 1980-luvulla. Kaikki tiedot ovat julkista dataa, joten kuka tahansa voi käydä lukemassa ne. 

NYRKKISÄÄNTÖ

Asunto on liian ahdas, mikäli siinä on vähemmän huoneita kuin asukkaita. Keittiötä ei lasketa huoneeksi. Piste.

2h + k (korkeintaan 2 asukasta)

3h+ k (korkeintaan 3 asukasta)

4h + k (korkeintaan neljä asukasta)

Kolmihenkinen perhe (äiti, isä, yksi lapsi) tarvitsee siis asunnon, joka on 3h + k. Vanhemmat nukkuvat samassa huoneessa ja lapselle on oma makuuhuone. Olohuoneessa ei asu kukaan, mutta TEORIASSA siellä voisi nukkua yksi henkilö (esim. isä) jos toinen vanhemmista kuorsaa niin saatanan kovaa, että puoliso ei saa nukuttua.

Asumisväljyyden määritelmä on laadittu LASTEN EDUN vuoksi. Ei siis vanhempien huonoa omaatuntoa lievittämään. Lapsi ansaitsee oman makuuhuoneensa, vaikka vanhempien mielestä "kakarat eivät tarvitse mitään tilaa". 

Vanhemmilla on vastuu siitä, että he eivät ryhdy lapsentekoon ennen kuin kykenevät tarjoamaan lapselleen riittävän hyvän kodin. Se on lapsen koti ja lapsen etu menee vanhempien edun edelle. Koko lastensuojelulaki  lähtee siitä ajatuksesta, että lapsen etu menee vanhempien edun edelle.

No meillähän lapsella onkin oma huone. Se oli itsestäänselvyys heti kun oli vähän isompi. Ei hän tosin siellä huoneessaan paljon oleskele, vpaitsi silloin kun on kaveri kylässä. Muuten lähes aina samassa tilassa minun kanssani. Olen itse alkanut kaivata vähän lisää tilaa ja omaa makuuhuonetta, lapsi ei ainakaan vielä toivo isompaa. ap

Meitä on minä ja kaksi lasta. 125m2 omakotitalo, jokaisella on huone ja meidän ns elintila on aika pieni. Jos ollaan samaan aikaan kotona ollaan lähinnä olohuoneessa ja lapset yökyläilee toistensa huoneessa. Enkä minä hengaile siellä omassa huoneessa kuin sen ajan minkä nukun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin noin kunnes lapsi muutti omilleen. Työ, koulu, harrastukset, ystävät, jne koti oli lähinnä nukkumapaikka.

Eikö lapsi kaivannut edes teininä enemmän omaa tilaa?

Enenmän omaa tilaa kuin sen oman huoneensa? Mitä tilaa se teinistä sinusta kaipaa enenmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin noin kunnes lapsi muutti omilleen. Työ, koulu, harrastukset, ystävät, jne koti oli lähinnä nukkumapaikka.

Eikö lapsi kaivannut edes teininä enemmän omaa tilaa?

Ei kaivannut. Laittoi kuulokkeet korville veti oven perässään kiinni ja sanoin menevänsä omaan maailmaansa eli katseli jotain sarjaa.🤣