Mulla on tosi paha mieli yhdestä asiasta ja se itkettää mua tosi paljon. Mun lapsiraukka on ihan hämillään.

Eihän tuossa oo mitään käynyt. Kun olet rauhoittunut käyt lapsen kanssa läpi tilanteen. Hyvä lapsenkin nähdä erilaisia tunteita, ihan turhaan niitä peitellään.

??...!!!!!👺👺

Kippis🍾🥂

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa oo mitään käynyt. Kun olet rauhoittunut käyt lapsen kanssa läpi tilanteen. Hyvä lapsenkin nähdä erilaisia tunteita, ihan turhaan niitä peitellään.

Näin. Ymmärrän kuitenkin ap sun tunteen. Mulla itselläkin on jonkunlainen rajoitin omassa tunneilmaisussa lasten kanssa. Pelkään itsekin että aiheutan omalla itkemisellä/vihaisuudella jne lapsilleni traumoja. Kai se johtuu siitä että kotonakaan tunteita ei näytetty eikä niistä puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa oo mitään käynyt. Kun olet rauhoittunut käyt lapsen kanssa läpi tilanteen. Hyvä lapsenkin nähdä erilaisia tunteita, ihan turhaan niitä peitellään.

Kiitos. Tuntuu vaan niin pahalta kun oon aina aiemmin onnistunut hillitsemään itseni ja pysyä lapselle turvallisena aikuisena ja nyt menetin ihan täysin kontrollin. Tää tuntuu siksikin niin pahalta kun lapsi olisi tarvinnut varmasti itsekin tukea siinä tilanteessa multa ja mä epäonnistuin täysin siinä. Oma tunne vei vallan ja näin lapsen silmistä hädän ja hämmästyksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa oo mitään käynyt. Kun olet rauhoittunut käyt lapsen kanssa läpi tilanteen. Hyvä lapsenkin nähdä erilaisia tunteita, ihan turhaan niitä peitellään.

Kiitos. Tuntuu vaan niin pahalta kun oon aina aiemmin onnistunut hillitsemään itseni ja pysyä lapselle turvallisena aikuisena ja nyt menetin ihan täysin kontrollin. Tää tuntuu siksikin niin pahalta kun lapsi olisi tarvinnut varmasti itsekin tukea siinä tilanteessa multa ja mä epäonnistuin täysin siinä. Oma tunne vei vallan ja näin lapsen silmistä hädän ja hämmästyksen. Ap

Hei nyt nainen (?) ole armollisempi itsellesi. En usko että lapsi tuosta lopullisesti traumatisoitui. Hän näki että asia on sullekin tärkeä ja kosketti sua. Edelleenkin neuvon keskustelemaan tilanteesta kun olet rauhoittunut. Omaa reaktiotasi et voi enää perua mutta aina voit jutella siitä lapsesi kanssa. Ei se siitä rikki mene.

Komppaan edellistä. Äidit saisivat olla armollisempia itselleen. Suurin osa meistä itkee nauraa ja huutaa. Se on elämää ja se saa näkyä ja kuulua. Aika kamalaa jos kaikki tunteet pitäisi aina peitellä. Eihän lapsetkaan opi silloin tunteista mitään.

Selität lapselle että hän on sinulle niin rakas että pahoitit todella mielesi hänen puolestaan koska haluat hänelle vain hyvää. Sitten mietitte yhdessä asiallisesti miten lasta voi asiassa tukea ja mitä keinoja keksitte asian käsittelyyn ja työstämiseen.

Halaus sinulle!

Ehdottomasti kannattaa purkaa tilanne puhumalla. Ja kertoa myös nuo jälkitunteet, että sinua hävetti, koska koit että hän saattoi asiasta pelästyä ja että sinusta sinun olisi pitänyt paremmin tukea häntä.

Näin siksi, että lapsen on hyvä huomata äidin olevan inhimillinen ja kykenevän pyytämään anteeksi ja tajuamaan, että lapsi on kumminkin se varsinainen päähenkilö, kun kerran häneen kärsimästään vääryydestä/ongelmasta oli kyse, ei sinusta.

Jatkossa koeta muistaa silti tuo tilanne. Noteeraa ikävä asia, päätä miettiä sitä hetken päästä ja sitten vetäydy vollottelemaan, jos haluat. En tarkoita, että et saisi koskaan näyttää tunteitasi, mutta jos hänen asioissaan näytät olevasi avuton ja hämmentynyt kovin usein, se ei ole lapsen turvallisuudentunteelle hyvä asia. 

Tätä on vähän vaikea selittää, mutta siis on eri asia itkeä vaikka oman äitinsä kuolemaa tai surullista elokuvaa tai afganistanilaislasten kohtaloa KUIN itkeä sitä, että oma lapsi on esimerkiksi tullut kiusatuksi. Jälkimmäinen on ilman muuta järkyttävää, mutta lapsi ITSE kokee sen suhteen suurta hämmennystä, surua ja pelkoa, ja sitä ei auta, jos äitillä leviää pasmat kuin jokisen eväät.

Eli en suinkaan tuomitse sinua, tuo on inhimillistä, mutta älä tee sitä kovin usein tuollaisissa yhteyksissä, jos voit välttää.

Ylhäällä hyviä neuvoja. Haluaisin vielä varmistaa että onhan sulla joku aikuinen jolle purkaa omia ajatuksia? Se auttais sua varmasti jaksamaan.