Puoliso aikoo muuttaa pysyvästi ulkomaille vaikka en ole lähdössä mukaan.
Ajatukseni ovat hyvin sekavat. En oikein osaa ajatella että mikä tässä nyt on oikein ja mikä ei. Mieheni on puhunut muutaman vuoden aina jossain käänteessä että aikoo jäädä eläkkeelle aikaisemmin ja muuttaa täältä pois. Ei tykkää talvesta, verotuksesta, oikein mistään miten täällä toimitaan jne.jne. Olen jotenkin ajatellut että kunhan nyt vain puhuu, ei ole aikuisen oikeasti mihinkään muuttamassa. Viimeisimmän keskustelumme jälkeen tajusin että tosiaankin aikoo täältä lähteä. Myy asunnon, muun omaisuuden ja häipyy. Kohdetta taikka edes maata ei ole kuitenkaan päättänyt. Sanoi että voin lähteä mukaan, jos en lähde hän lähtee kuitenkin.
Itse en koe talvea pahana asiana. Helteestä en välitä, tulee helposti huono olo. Meillä on lapsia, en pysty ajattelemaan etten heitä näkisi kuin harvoin. Ehkä minusta tulee mummokin joku päivä! Jos omat vanhempani saisivat elää pitkän elämän, en heitäkään voisi "jättää". Enkä sisarustani. Ja entä minun terveyteni taikka mahdolliset työkuviot, eläkkeelle pääseminen joku päivä, harrastukset? Ystävistä puhumattakaan. Niin monta tärkeää juttua minulle joista en haluaisi luopua.
Karua ajatella että yli 30 vuotinen yhteinen taipaleemme mieheni kanssa päättyisi eroon sen vuoksi että toinen muuttaisi ulkomaille eikä toisaalta toinen haluaisi lähteä mukaan. Onhan se selvää ettei sitä yli 50 vuotiaana mitään kauko, etäsuhteita enää halua. Mitä järkeä semmoisessa edes olisi että toista näkisi vain joskus. Kokemuksia, ajatuksi kellään?
Kommentit (26)
Miehesi on haaveillut muutosta monta vuotta, mutta et ole ottanut tosissasi. Kuulostaa pahalta.
Kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, voisitteko harkita vaihtoehtoa talvet etelässä, kesät Suomessa, kuten moni muu?
Ymmärrän miestäsi hyvin.
Ap jatkaa. Mies on suunnitellut vuosien aikana vaikka ja mitä mutta hyvä jos puoletkaan niistä on toteutuneet. Siksi en tätäkään muuttohommaa ole niin vakavasti ottanut. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että aikoo toimia suunnitelmiensa mukaan. Olen tämän päivän pyöritellyt, jahkaillut ja tullut siihen päätökseen etten voi luopua minulle tärkeistä asioista vain mieheni vuoksi. Vaikka kuinka häntä rakastankin. Minun pitäisi jättää taakseni liian monta sellaista juttua joista saan hyvää mieltä, onnellisuuden/turvallisuuden tunnetta elämääni. Nuorempana tilanne olisi toinen. Ja kun mies ei tosiaan suostu siihen että osa ajasta oltaisiin täällä. Aloin miettiä ja kyseenalaistaa koko meidän liiton. Mitä järkeä tätä suhdetta on enää jatkaa jos se joka tapauksessa tulee päättymään eroon..
Voisitteko asua osan ajasta Suomessa?
Puhukaa.
Aika näyttää, ei mies ehkä viihdy siellä ja jakaa aikansa kotien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Thaimaaseen lähtee.
Oho, vaaroja.
No kokeilkaa asua eri maissa erillään, sittenhän sen näkee.
Haave on varmasti todellinen, mutta ei se silti välttämättä tapahdu. Omilla vanhemmillani oli tuo sama haave, muuttaa Etelään kun pääsevät eläkkeelle. Mutta kun aika oikeasti koitti, huomasivatkin että täällä on koti, perhe, ystävät, lapset, lastenlapset.. ja jäivät.
Appivanhemmat elivät vuosia niin, että rouva oli puolet vuodesta heidän Espanjan asunnollaan, olivat siis vain puolet vuodesta yhdessä mutta toimi heillä.
Voisiko kakkosasunto jossain olla vaihtoehto teille? Yhteinen sapattivuosi?
Itse en Aasiaan muuttaisi vaikka maksettaisiin. Voisin kuvitella kylmän kauden asuvani jossain etelän maassa mutta en kauempana kuin ehkä Espanja tai Kreikka, ja palaisin kotiin keväällä, koska minullakin on lapset ja heidän perheensä, muu iso suku ja ystävät.
Ehkä sinun on parasta varautua eroon.
Ja anna kun arvaan : kaikki omaisuus on miehen nimissä, ettekä ole naimisissa.
Vinkkii puolisolle että Pattaya on aika kallis nkyään, Vietnamin puolella edullisempaa.
Moni haaveilee eläkkeellä ulkomaille muuttamisesta, mutta harva toteuttaa unelmaansa. Älä vielä hätäile.
Vierailija kirjoitti:
Thaimaaseen lähtee.
AP kirjoitti: "Kohdetta taikka edes maata ei ole kuitenkaan päättänyt"
Taas. Olen lukenut tarinan ennenkin. Eikö se mies osaa tehdä mitään, kun ajattelee vain?
Jos lähtisi vaikka Tukholman lähiöihin, niin siinä tulisi uutta vipinää miehen elämään. Eikä olisi teilläkään pitkää matkaa tavata.
Puhunut muutaman vuoden etkä kertaakaan ole ottanut todesta?
Lähteekö asunto alta? Parempi alkaa etsiä sitä omaa asuntoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Taas. Olen lukenut tarinan ennenkin. Eikö se mies osaa tehdä mitään, kun ajattelee vain?
Varmaan ihan samaa asiaa Suomessa pohtii joku muukin eikä vain yksi henkilö.
Kai olet nyt sanonut riittävän selvästi miehelle että sinä et ole lähdössä ja että hänen lähtönsä tarkoittaa käytännössä sitä että eroatte? Nyt vaikuttaa hieman siltä että mies kuvittelee sinun lopulta kuitenkin lähtevän mukaan.
En osaa muuta neuvoa antaa, kuin että joskus elämä kuljettaa ihmiset eri suuntiin eikä jatkamisen mahdollisuutta ole ilman, että toinen katkeroituu. Kummankaan ei pidä uhrautua toisen vuoksi, mutta toki molempien kannattaa miettiä tarkkaan, ovatko omat unelmat todella sellaisia, jotka kannattelevat myös silloin, kun pitkä suhde päättyy.
Jos ette pääse kompromissiin (esim. loma-asunto ulkomailta, talvet etelässä tai lomamatkoja tarpeeksi usein), niin lienee parasta alkaa valmistautua eroon. Kävi miten kävi, varmista oma selustasi tarkasti, ettet jää tyhjän päälle.