Koronan sairastaneet - kokemuksia

Vuosi sitten olin tilanteessa, jossa covid-riski tarkistettiin kuumeenmittauksella. Nauroin partaani, sillä minulla kuume nousee vain silloin, kun olen niin kipeä, että hyvä jos jalat kantavat. Edellisen kerran tämä tapahtui vuonna -94, kun sairastin vesirokon aikuisiällä.

Marraskuussa mies oli väsynyt, viluinen ja flunssainen. Peruimme kaikki vähät menomme ja pysyimme kotona. Viikon päästä kärvistelin itsekin vilunväreisenä. Olin kuumeessa. Seuraavana päivänä olin kuumeeton, mutta yritys katsoa leffaa meni plörinäksi heti alkuunsa, sillä en pysynyt pystyssä. Oli myös aivan järkyttävä päänsärky ja kuiva yskä (ei ole kiva yhdistelmä...), hengittäminen alkoi olla vaikeaa. Seuraavana päivänä olin taas kuumeessa ja se sahasi viikon päivät 37 ja 39 asteen välillä.

Koska apteekkiin ei voinut mennä, otin lääkkeeksi teetä runsaalla hunajalla, koska olin juuri lukenut, että hunaja auttaa yskään jopa paremmin kuin yskänlääke. Hengitysvaikeuksiin hölväsin tiikeribalsamia rintaan ja sitten peitto pään yli.

Varsinaista tautia kesti siis viikon ja olin koko ajan petipotilaana. Toipumisessa meni toinen viikko. En käynyt testissä, koska oireet olivat selvät, en kyennyt edes suihkuun saati ulko-ovelle ja vaikka olisin voinutkin mennä testiin, olisin siinä sivussa tartuttanut vaikka kuinka monta muuta.

Kuusi kuukautta myöhemmin kävin vasta-ainetestissä. Lukema oli 17-kertainen normaaliarvoon verrattuna. Toissaviikolla kävin seurantakokeessa ja tulos oli jopa noussut ollen nyt 20-kertainen.

Olihan se kova tauti ja itselleni se olisi varmasti ollut helpompi ilman ylipainoa, mutta tällä kokemuksella sanon, että olen tyytyväinen sairastettuani taudin. Olen sille vastustuskykyinen vielä pitkään. En vähättele muiden long covid - kokemuksia, mutta ehkä perkelettä ei myöskään tarvitse maalata seinälle ihan niin isoin vedoin, kuin nyt tapahtuu.