Ihmiset sulkevat minut ulos
Olen ihminen, jonka toiset ihmiset sulkevat pois. Tämä on tapahtunut niin uusiin ihmisiin tutustuessa kuin sukuni keskuudessa. Joka paikasta lyödään ovi silmien edestä. Minulla ei ole yhtään sukulaista, ystävää, tuttavaa. Kaikki karsastavat minua. Olen varmasti rasittava, inhottava ja luotaantyöntävä ihminen. Onko muita vastaavassa tilanteessa ja miten pärjäilette?
Kommentit (10)
Ei ole kokemusta ulos sulkemisesta, mutta jos et ole normo niin ei se ystävien saaminen kovin helppoa ole vaikkei sinua ulkopuolelle työnnettäisi.
Oletko aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja osoitatko se heille?
Ap, olet tehnyt tämän saman aloituksen ainakin viisi kertaa. Voisitko jo uskoa että sinun pitää parantaa omaa kiinnostavuuttasi itsesi puolesta, ei muiden. Hanki niitä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, yleissivistystä, yms.
Minut taas sulkevat ulos pääasiassa naiset. Miesten porukoihin olen mahtunut aina.
Olen ollut samanlainen aina. Liian erilainen kuin muut. Mutta eipä tuo haittaa, olen mieluummin yksin kuin sellaisten ihmisten seurassa, joiden seurasta en nauti mitenkään eikä he minun, koska kiinnostukset on liian erilaisia.
Kuulostat tutultani. Hän jatkuvasti analysoi ja vahtaa muiden reaktioita, ja mm kyselee miksi joku kaverin kaveri on poistanut hänet somestaan tai miksi eksän nyksä on blokannut hänet ja sitä rataa. Kaikki ovat häntä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tutultani. Hän jatkuvasti analysoi ja vahtaa muiden reaktioita, ja mm kyselee miksi joku kaverin kaveri on poistanut hänet somestaan tai miksi eksän nyksä on blokannut hänet ja sitä rataa. Kaikki ovat häntä vastaan.
No kyllähän tuo siltä vaikuttaa että ovat 😳
Minä luulen, että tällaista tapahtuu toisinaan siksi, että ihmiset lukevat automaattisesti toisten ihmisten pienimpiäkin eleitä ja kuuntelevat äänenpainoja ym. Ihmisen olemuksessa tai käyttäytymisessä voi olla jokin pieni tiedostamaton erilaisuus, joka voi vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä. Tällainen piirre voi olla esim. ristiriita ujon ihmisen kehonkielen ja puheen välillä. Vaikka puhe voi olla ystävällistä, kehonkieli voi olla huomaamatta pidättyvää tai jopa torjuvaa.
Jep, itsellä hyvin samanlaista. Se on aina seurannut minne sitten meneekin. Kait jokin karma se on.
Pakko vaan oppia elämään sen kanssa, kun asialle ei mitään voi.