Vanhemmat - kuinka pitkään aikuinen lapsi oli teistä riippuvainen?

Lapseni on vasta pieni, joten vastaan omien vanhempieni puolesta. He avustivat minua opiskeluaikana asumiskuluissa yms. Koin huonoa omatuntoa, koska he joutuivat avustamaan minua 24 vuotta, eli siihen asti kun valmistuin. Opintotuilla ei vuokria makseta ja samalla eletä. Jos opintojen ohella käy töissä, se taas on pois opiskeluajasta. Älä pode huonoa omatuntoa, ole kiitollinen että sinulla on ihanat vanhemmat ja avusta heitä sitten vanhana!

Itse en puhuisi riippuvaisuudesta. Itse olen 23-vuotias vakituisessa työssä käyvä ja omistusasunnon omistava ja silti vanhempani saattavat haluta sponsoroida, jos olen ostamassa esimerkiksi lenkkareita tai telkkaria. Ja jos jossain kuussa tulen maininneeksi että meni aika paljon rahaa laskuihin niin he saattavat ilmestyä ovelleni ruokakassin kanssa aivan pyytämättä. Puhumattakaan siitä, että he takasivat lainani. Olen tästä todella kiitollinen ja tottakai sitten joskus tilanne kääntyy toistepäin toivonmukaan. Älä siis huolehdi :)

Hei ap älä huoli ! Niin kauan kuin vanhempien "sponssi" ei ole itsestään selvyys, eikä mikään "iskä mä haluun tän ostaostaostaa", niin ei sitä tarvitse hävetä. Itse asuin kotona puoli vuotta ollessani 22-vuotias, koska lopetin koulun joka oli minulle väärä ja tulin kotipaikkakunnalleni töihin säästämään rahaa kotona asuen. Muutin sitten pois ja hain kouluihin, mihin pääsinkin. Olen nyt 25-vuotias, elän omillani ja maksan itse laskuni, mutta joissain isommissa ostoksissa (esim. sänky tai tietokone), vanhemmat mieluusti auttavat hieman, että minulla jää rahaa muihinkin menoihin. En näistä avustuksista avoimesti kehu, mutten varsinaisesti häpeäkään. En näe tarvetta olla niin ylpeä ettenkö voisi ottaa vastaan vanhemmiltani rahaa, jota he haluavat antaa osoittaakseen että välittävät, varsinkaan kun en edes pyydä sitä. Oma lapsuuteni oli niukahko, joten olen tottunut elämän säästökuureittain. En kuitenkaan näe tarvetta väkisin kituuttaa nuudeleilla 24/7 viikosta toiseen jos vamhempani haluavat minua auttaa. Tiedän joitain koulukavereita, ketkä ovat erittäin ylpeitä ottamaan rahaa vastaan, kuten myös ihmisiä jotka lypsävät vanhemmiltaan joka ikisen euron ties mihin menoihin mitä vain keksivät... meitä on kuule moneen junaan !

Meillä 21v poika on asunut vuoden ajan opiskelukaupungissa itsekseen. Maksaa itse vuokran ja tuokakustannukset. Avustamma senverran , että annamme rahaa matkakustannuksiin ( siis bussi-ja jualiput, ei lomamatkoja ) ja vaatekustannuksiin. Poika saa opintotukea ja asumistukea ja harkitsee nyt opintolainan nostamista.

Eli avustamme rahallisesti n. 160 euroa kuussa.

No en nyt tiedä mitä se riippuvainen tarkoittaa. Minä olen muuttanut kotoa pois 15-vuotiaana, mutta toki vanhemmilta jouduin opiskelijana ja sittenmmin työttömänä pyytämään rahaa, henkisesti en ole ollut riippuvainen, ja taloudellisestikin vain olosuhteiden pakosta. Täytän jo 40v. ja vieläkin joskus saan vanhemmilta jotain pientä, lainaan rahaa joskus, ja yleensä ei tarvi maksaa takaisin. Viime viikolla pääsin töihin 5,5 vuoden kotona olemisen jälkeen, joten toivon että en olisi enää riippuvainen vanhemmista. Tyttäreni muutti kotoa vuotta myöhemmin kuin minä aikoinaan, koska meillä oli niin huono taloudellinen tilanne, ja nykyään saa vielä huonommin rahaa opiskelijana kun on nuori. Tytär ei ole taloudellisesti ollut minusta riippuvainen, koska minäkin olen köyhä, syömässä on saanut käydä halutessaan kotona, mutta toki hän on myös aina tarpeen vaatiessa ollut apuna meillä. Nyt tytär on asumassa vuoden ulkomailla, ja on ollut aikaisemminkin kuukauden pätkiä, joten en usko että henkisestikään on kovin riippuvainen minusta vaikka lähes päivittäin jutellaan ja ollaan läheisiä. Minä suorastaan toivon että voisin avustaa tytärtäni samalla tavalla kuin minun vanhempani minua.