Miten tapailet/deittailet yksinhuoltajana? Tai miten sinä tapailet yksinhuoltajaa? (Kummatkin puolet olisi hauska tietää)

Vain silloin kun on lapsivapaata aikaa. Vähissä on mahdollisuudet.

Mielummin sukupuolitauti kuin kumppani jolla on lapsia.

Miesystävä käy luonani noin kerran viikossa. Pari viikonloppureissua tehdään vuosittain. Lapset on jo teinejä. Täysin yh olen. Muutama vuosi näin tehty.

Alkuun deittailin silloin, kun lapsi oli isällään. Kun suhde alkoi vakiintua, niin mies tuli käymään myös lapseni aikana. Sama toisinpäin eli minä tapasin miehen lapset. Sitten lapsetkin tapasivat toisensa. Vietimme yhdessä juhlapyhiä ja osan kesälomasta.

Minä olin yksinhuoltaja, isä tapasi kyllä lasta säännöllisesti vähintään joka toisen viikonlopun. Mies oli yhteishuoltaja mutta heilläkin lapsi oli enemmän äidillään kuin isällään.

Kumppanini on vuorohuoltaja, lapset siis hänellä puolet ajasta.

Pidän myös näistä lapsista. Asumme erillämme toistaiseksi. Olemme välillä kahden, välillä kaikki yhdessä ja välillä lapset tapaavat vanhempaansa ilman minua. Saatan myös olla lasten kanssa, kun kumppanillani on työmatka tai vastaava.

En ole kyllä yksinhuoltaja, vaan meillä on yhteishuoltajuus ja vuoroviikot, mutta kun satun olemaan etäsuhteessa, niin käytännössä vietetään yhdessä joka toinen viikonloppu. Lisäksi lyhyempiä ja pidempiä lomia pitkin vuotta. Ollaan oltu yhdessä jo vuosia, mutta yhden käden sormilla voidaan laskea kerrat, kun oltaisiin oltu koko porukalla eli mun lapset (teinit nykyään) mukana. Mun kumppani on vela.

Mun kumppani tuli meidän perheeseen ihan isän rooliin. Toimitaan kuin ydinperhe vaikka ei olla. Lapset ei juuri tapaa biologista isää.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin sukupuolitauti kuin kumppani jolla on lapsia.

Eli noista kahdesta vaihtoehdosta, joille ap kysymyksensä osoitti, olet siis itse yksinhuoltaja? Kummallista että suhtaudut noin torjuvasti jonkun toisen lapsiin, kun sinulla on niitä itselläsikin.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin sukupuolitauti kuin kumppani jolla on lapsia.

Usein ne 35 v -40v naiset kenellä ei ole lapsia ovat sitoutumis kammoisia, jotain vikaa miksi ei ole suhteessa tai juuri eronnut, ei halua perhe elämää siksi ovatkin lapsettomia, ovat iki sinkkuja. Kyllä yksinhuoltajat ovat hyviä tapailu kumppaneita, osaavat huolehtia muista, hyvässä kunnossa olevia henkisesti kun ei ole toista riesana viemässä omaa onnellisuuttaan vaan ovat itsenäisiä oman onnellisuutensa kanssa, ei lapset estä tapailua muutenkaan. Ei elämä ole ohitse kun on lapsia.

T yksinhuoltaja taaperolle

Vierailija kirjoitti:

Mun kumppani tuli meidän perheeseen ihan isän rooliin. Toimitaan kuin ydinperhe vaikka ei olla. Lapset ei juuri tapaa biologista isää.

Kiinnostaisi kuulla miten tuo teidän suhde on kehittynyt kun lapsia ympärillä? Miten treffit alussa ym? Tapailu?

En deittaile. Haaveilen vain. (Ei turvaverkkoja, mies kuollut.)

Vierailija kirjoitti:

Mielummin sukupuolitauti kuin kumppani jolla on lapsia.

Jokin kertoo minulle, että tuo ensiksi mainittu sinulla jo onkin, ja jälkimmäinen on antanut sinulle pakit.

Onko palstalla ketään kuka olisi yksinhuoltaja jossa isä ei ole kuvioissa mitenkään tai vaan satunnaisesti? Miten tuossa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

En deittaile. Haaveilen vain. (Ei turvaverkkoja, mies kuollut.)

Rohkaisen sua enemmän kuin haaveilemaan. :) Olen itse yh ja vaikka sulla ei ole turva verkkoja, voit tutustua johonkin esim kahvit kahvilassa kun lapsi on hoidossa tai kaverinsa kanssa. :) sitten vaikka leffa iltoja ym yhdessä lapsen kanssa

En tapaile. Jos nainen on epäonnistunut elämä nsä tärkeimmässä miessuhteessa eli siinä josta syntyi lapsia, ennuste kaikkien muidenkin suhteiden osalta on huono. Jotkut ihmiset eivät kykene kestäviin ihmissuhteisiin, niin se vain on.

Deittailen joskus, vaikeaahan tuo on mut vaatii ymmärtäväisyyttä toiselta. Esim jos lapsi yö kylässä mummilassa ja omaa aikaa siinä välissä voisin jos haluaisin. Aika kortilla jos tämä joskus ja jouluna..

Vierailija kirjoitti:

En tapaile. Jos nainen on epäonnistunut elämä nsä tärkeimmässä miessuhteessa eli siinä josta syntyi lapsia, ennuste kaikkien muidenkin suhteiden osalta on huono. Jotkut ihmiset eivät kykene kestäviin ihmissuhteisiin, niin se vain on.

Tärkeimmässä mies suhteessa? Itse en koe epä onnistuneeni kun lähdin lapsen kanssa kotoa väkivaltaisen miehen luota. Eli ei en koe epä onnistuneeni missään enkä suhteessa :) ja joo vaikeaahan tapailu on.

Mulla on vielä yhden lapsen yhteishuoltajuus ja viikko-viikko vaihdot, ja perjantai toimii vaihtopäivänä. Naisystävällä myös huollettava, mutta lapsi menee isälleen vain joka toinen viikonloppu, eli me pidetään yhteinen viikonloppu 2 kertaa kuukaudessa. Joskus jään vielä muutamaksi yöksi hänen luokseen vapaalla viikollani. Näin on toiminut jo reilut viisi vuotta. En ole naisystäväni huollettavan isäksi, tai edes varaisäksi muuttumassa ja pidän hyvin etäisen välin tähän lapseen, mutta kuitenkin kohteliaasti. Saa nähdä mitä noin kolmen vuoden kuluttua tapahtuu kun oma lapseni lähtee maailmalle, mutta naisystävällä vastaavasti näin ei tule käymään. Yhteen en ole muuttamassa, mutta yhteistä aikaa haluan naiseni kanssa huomattavasti enemmän viettää.

Ongelmana on etten halua osallistua naisystäväni huollettavan elämään yhtään nykyistä enempää, ja en oikeasti voi sietää sitä, pahaa tekee katsoa miten äidilleen käyttäytyy ja rumasti puhuu. Tehtäväni ei ole puuttua, tai edes kommentoida asiasta naisystävälleni. Noh, murehditaan asiaa sitten myöhemmin, vaikkakin erolta se nyt vähän haiskahtaa ja siihen jotain suunitelmaa pitäisi alkaa tekemään. Ihana nainen mutta, mutta.. M47

Vierailija kirjoitti:

Onko palstalla ketään kuka olisi yksinhuoltaja jossa isä ei ole kuvioissa mitenkään tai vaan satunnaisesti? Miten tuossa tilanteessa?

Joo. Oon ihan alkuunsa unohtanut kaikki deittailut. Katotaan tossa noin 10v. päästä jos sittenkään.

Yh:na teen tilaa kalenterista ja menen deiteille. Teinien kanssa onnistuu.