Lue keskustelun säännöt.
Äiti löi mua. En jaksa tätä elämää enää.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäitkö notkumaan ostarille jossa tapahtuu? Kerro sekin helpottaa. Äitisi huoli voi olla isokin. Kodin säännöt eivät ole yleensä ihan turhia.
No en vaan mulla kesti kauan etsiä ne ostokset. Siinä listalla oli nii paljon kaikkia erikoisia ruoka aineksia et en ollu ees kuullu sellasista. Ap
Mikä tilanne on nyt? Kerroitko opettajalle, soititko jonnekin?
No nyt oon ulkona ja koulu on loppu, en jaksa mennä kotiin koska en jaksa sitä ilmapiiriä. Ja en vielä kertonu kellekään kun aika monet täällä sanoo myös että pilaisin mun ja mun äitin välit, enkä haluu sitäkää
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla isompia sisaruksia. Ne ehkä voivat auttaa.
Lapseni kaveri kertoi minulle äitinsä toisinaan lyövän häntä. Hän kertoi myös, että hänen sisaruksensa on ottanut yhteyttä johonkin auttavaan tahoon ja hän muutti sisarensa luo joksikin aikaa. Sitten taas muutti takaisin vanhemmilleen.
En tiedä jatkosta, kun tuo tyttö lopetti lasten yhteisen hrearjksen ja asui kaukana.
Hei ap. Oliko ensimmäinen kerta kun äitisi löi? Onko hän tehnyt jotain muuta väkivaltaa sinua kohtaan? Sinä olet lapsi, sinua (eikä ketään muutakaan) kuulu lyödä, se on rikos. Sinun ei tarvitse pelätä omassa kotonasi. Kerro asiasta terveydenhoitajalle tai ole yhteydessä noihin edellä annettuihin paikkoihin.
Ja te, jotka selittelette äidin puolta - saako mieskin vähän nyrkillä paukuttaa teitä, kun on raskasta ja ärsyttää? Siinäpä on vielä se ero olemassa, että lapsi on täysin vanhemmalle alisteinen, ei pysty tekemään ratkaisua lähteä ja on vielä kehittymässä/kasvamassa
useimpien viranomaisten kodeissa tapahtuu aika hirveitä terveisin läheltä nähnyt ja kuullut
asiat vaan ihmisessa vaativat veronsa
ei niitä koskaan kukaan tule ulkoapäin auttamaan koska he ovat itse niitä auttajia
maailmassa vaan tapahtuu kaikenlaista hurjaakin
Vierailija kirjoitti:
Nämä vakivallattomuudesta vouhkaajat : muistatteko eräänkin matsin sisarustenne kanssa? Minulla oli paras ystävä joka oli kaikille kauniisti käyttäytyvä lähes 10 oppilas. Siis oikea koululaishelmi koko koulussa.
Hän kuitenkin otteli verisiä otteluista veljensa kanssa ja usein oli isojakin raamuja käsissä. Kysyin mistä on kysymys, niin tämä oikein hyvän perheen tytär tappeli verisesti sisarensa kanssa.
K'si sydämelle siis? Oliko kotinne TÄYSIN väkivallaton? Ihanko totta? Olit ainoa lapsi jos sellainen ihme oli.
Muistan painiottelut sisaruksen kanssa. Me olimme sentään tasavertaisia. Muistan myös, kuinka toinen vanhempi oli aggressiivinen ja väkivaltainenkin ja kuinka vielä aikuisenakin olen joutunut selvittelemään seurauksia itseni kanssa, pohtimaan, miksi vanhempi, jonka olisi pitänyt rakastaa ja suojella, oli usein niin vihainen ja äkkipikainen. Suhde vanhempaan on eri asia kuin sisarussuhde. Se on kiintymyssuhde, joka määrää pitkälti sen, kuinka ihmisiin myöhemmin elämässä suhtaudutaan - koetaanko ihmiset turvallisiksi vai pelottaviksi. Väkivaltainen äiti on aina lapselle trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla isompia sisaruksia. Ne ehkä voivat auttaa.
Lapseni kaveri kertoi minulle äitinsä toisinaan lyövän häntä. Hän kertoi myös, että hänen sisaruksensa on ottanut yhteyttä johonkin auttavaan tahoon ja hän muutti sisarensa luo joksikin aikaa. Sitten taas muutti takaisin vanhemmilleen.
En tiedä jatkosta, kun tuo tyttö lopetti lasten yhteisen hrearjksen ja asui kaukana.
Ei ole sisaruksia ja esim isä ei oo kuvioissa Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäitkö notkumaan ostarille jossa tapahtuu? Kerro sekin helpottaa. Äitisi huoli voi olla isokin. Kodin säännöt eivät ole yleensä ihan turhia.
No en vaan mulla kesti kauan etsiä ne ostokset. Siinä listalla oli nii paljon kaikkia erikoisia ruoka aineksia et en ollu ees kuullu sellasista. Ap
Mikä tilanne on nyt? Kerroitko opettajalle, soititko jonnekin?
No nyt oon ulkona ja koulu on loppu, en jaksa mennä kotiin koska en jaksa sitä ilmapiiriä. Ja en vielä kertonu kellekään kun aika monet täällä sanoo myös että pilaisin mun ja mun äitin välit, enkä haluu sitäkää
Ap
No sitten menet kotiin ja selvittelet asian ja yrität vaan olla provoomatta lisää. Opit vastuuosapuolena olon. Mutta ei tartte antaa lyödä kyllä. Pakene huoneeseen. Ota itsekin vastuuta miten käy. Onnea.
Mutta JOS tilanne on suora päälle tulo niin sitten mene naapuriin turvaan vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Oliko ensimmäinen kerta kun äitisi löi? Onko hän tehnyt jotain muuta väkivaltaa sinua kohtaan? Sinä olet lapsi, sinua (eikä ketään muutakaan) kuulu lyödä, se on rikos. Sinun ei tarvitse pelätä omassa kotonasi. Kerro asiasta terveydenhoitajalle tai ole yhteydessä noihin edellä annettuihin paikkoihin.
Ja te, jotka selittelette äidin puolta - saako mieskin vähän nyrkillä paukuttaa teitä, kun on raskasta ja ärsyttää? Siinäpä on vielä se ero olemassa, että lapsi on täysin vanhemmalle alisteinen, ei pysty tekemään ratkaisua lähteä ja on vielä kehittymässä/kasvamassa
Ei ollu eka kerta. On se lyöny aiemminki ja kerran otti kaulasta kiinni kovaa. Ja joskus se saattaa esim heitellä tavaroita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei aloittaja,
kerro hieman millaisessa tilanteessa äitisi löi sinua. Keskustelitteko jostain, mistä teille tuli erimielisyys? Olitko tehnyt jotain, mistä äitisi ei tykännyt?
Lyöminen on ehdottomasti väärin, löipä sitten tuntematon tai tuttu kaveri toistaan iltahämärässä kadulla tai perheenjäsen toistaan kotosalla.
Mikäli elämää siellä kotona haluttaisiin tehdä helpommaksi, niin siihen voisi auttaa se, jos otettaisiin käsittelyyn se asia, mikä raivon aiheutti.
No mulla kesti liian kauan kaupassa. Siitä se suuttu
Ap
Miten kauan olit siellä kaupassa? Voisiko kaupassakäyntiä jollain lailla tehostaa? Esimerkiksi mennä skuutilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä vakivallattomuudesta vouhkaajat : muistatteko eräänkin matsin sisarustenne kanssa? Minulla oli paras ystävä joka oli kaikille kauniisti käyttäytyvä lähes 10 oppilas. Siis oikea koululaishelmi koko koulussa.
Hän kuitenkin otteli verisiä otteluista veljensa kanssa ja usein oli isojakin raamuja käsissä. Kysyin mistä on kysymys, niin tämä oikein hyvän perheen tytär tappeli verisesti sisarensa kanssa.
K'si sydämelle siis? Oliko kotinne TÄYSIN väkivallaton? Ihanko totta? Olit ainoa lapsi jos sellainen ihme oli.
Olisi ehkä hyvä, jos olisi enemmänkin "väkivallattomuudesta vouhkaajia". Minua löi äitini, isäni ja veljeni, mutta koskaan en lyönyt, potkinut, purrut tai raapinut takaisin. Sain näistä lyönneistä elinikäiset traumat ja univaikeudet.
ihmisluontoon kuuluu kai jossain määrin väkivaltaisuus, mutta SE EI OIKEUTA väkivaltaa. On olemassa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä väkivaltaa eivätkä ole väkivaltaisia, vaikka ympärillä olevat olisivat. Nämä ihmiset kärsivät paljon muiden väkivaltaisista impulsseista. Jos palstalla on alaikäinen kertomassa, että äiti lyö eikä hän jaksa enää, niin se on äärimmäisen huolestuttavaa ja siihen pitää suhtautua varmuuden vuoksi vakavasti (vaikka mahdollisuus myös keksittyyn provoaloitukseen on olemassa). En ymmärrä, mitä hyötyä tästä "käsi sydämellä, eikö muka sinun kodissasi ollut myös väkivaltaa" -höpötyksestä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka ap.
Suosittelen sua kertomaan tästä jollekin aikuiselle. Miten sun isä, asuuko hän teidän kanssa? Kuka aikuinen olis sulle läheinen, jolle puhua tai kirjoittaa ja kertoa?
Tuolla ketjun alussa oli hyviä linkkejä. Voit myös kirjoittaa vaikka sun opettajalle viestin ja kertoa saman mitä tänne jo kerroit: Äitini löi minua. En jaksa enää. Tarvitsen apua.
Olen itse väkivaltainen äiti ja käyn terapiassa. Tiedän mitä paskaa teillä on kotona. Sun äiti tekee väärin, et sinä. Ihan ymmärrettävää, ettet jaksa. Ei sun tarviikaan jaksaa.
Se mitä pyydän sua tekemään on lukea tää hiljaa monta kertaa että "minä olen arvokas, mua ei kohdella väärin, mua ei lyödä!"
Kertominen on vaikeaa. Mua hävetti ihan hirveästi kertoa että millainen mä olen. Mutta kun vaan möläyttää miettimättä, on asia kerrottu. Siihen ei kuole, että sanoo asioita ääneen. Ihminen kuolee vaikka sydänkohtaukseen, ei siihen että puhuu. Sitten muut ihmiset voi auttaa, kun tietävät.
Et pilaa välejä sun äitiin kertomalla jollekin. Jos et kerro, pilaat vaan omaa elämääsi. Myös sun äiti tarvitsee apua. Ainakin musta tuntui tosi pahalta ja väärältä se, mitä tein, mutta en pystynyt yksin muuttamaan mun käytöstä. Kun sain apua, elämä muuttui vähitellen koko perheessä paljon paremmaksi.
Pyydän, soita tai laita viesti nyt sun opettajalle, kouluterkkarille, sukulaiselle tai vaikka jonkun hyvän kaverin vanhemmalle. Tai mee vaikka nuorisotilalle, terveysasemalle, poliisiasemalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vakivallattomuudesta vouhkaajat : muistatteko eräänkin matsin sisarustenne kanssa? Minulla oli paras ystävä joka oli kaikille kauniisti käyttäytyvä lähes 10 oppilas. Siis oikea koululaishelmi koko koulussa.
Hän kuitenkin otteli verisiä otteluista veljensa kanssa ja usein oli isojakin raamuja käsissä. Kysyin mistä on kysymys, niin tämä oikein hyvän perheen tytär tappeli verisesti sisarensa kanssa.
K'si sydämelle siis? Oliko kotinne TÄYSIN väkivallaton? Ihanko totta? Olit ainoa lapsi jos sellainen ihme oli.
Muistan painiottelut sisaruksen kanssa. Me olimme sentään tasavertaisia. Muistan myös, kuinka toinen vanhempi oli aggressiivinen ja väkivaltainenkin ja kuinka vielä aikuisenakin olen joutunut selvittelemään seurauksia itseni kanssa, pohtimaan, miksi vanhempi, jonka olisi pitänyt rakastaa ja suojella, oli usein niin vihainen ja äkkipikainen. Suhde vanhempaan on eri asia kuin sisarussuhde. Se on kiintymyssuhde, joka määrää pitkälti sen, kuinka ihmisiin myöhemmin elämässä suhtaudutaan - koetaanko ihmiset turvallisiksi vai pelottaviksi. Väkivaltainen äiti on aina lapselle trauma.
Teini ikäiselle asia on jo käsiteltävissä ja pahempaakin on maailmassa odotettavissa eikä vähiten niitten viranoamisten kysissä sitten. Siellä sitä vasta hirveitä tapahtuukin. Voi pojat kun tietäisittekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäitkö notkumaan ostarille jossa tapahtuu? Kerro sekin helpottaa. Äitisi huoli voi olla isokin. Kodin säännöt eivät ole yleensä ihan turhia.
No en vaan mulla kesti kauan etsiä ne ostokset. Siinä listalla oli nii paljon kaikkia erikoisia ruoka aineksia et en ollu ees kuullu sellasista. Ap
Mikä tilanne on nyt? Kerroitko opettajalle, soititko jonnekin?
No nyt oon ulkona ja koulu on loppu, en jaksa mennä kotiin koska en jaksa sitä ilmapiiriä. Ja en vielä kertonu kellekään kun aika monet täällä sanoo myös että pilaisin mun ja mun äitin välit, enkä haluu sitäkää
Ap
Hei, et sinä teidän välejä pilaa. Ymmärrän, että hän on sinun äiti ja vaikka hän kohtelee sua kaltoin, olet kiintynyt häneen. Se on ihan luonnollista. Samalla äitisi aiheuttaa kehityksellesi suurta vahinkoa. Olosi on varmasti ristiriitainen.
Sun olisi hyvä päästä nyt muualle, jos pelkäät väkivaltaa. Sen jälkeen aikuiset selvittävät tilannetta, ja jos äidilläsi on ongelmia (niin kuin onkin), hänelle mahdollisesti hankitaan myös apua. Turvalliset aikuiset selvittävät tilannetta ja miettivät, miten tilanteessa tulisi toimia. Se ei tarkoita, ettet koskaan enää tapaisi äitiäsi tai pitäisi häneen yhteyttä. Äitisi vaan tarvitsee ymmärtää, ettei hän saa lyödä sinua, ja sinun täytyy saada olla turvassa. Muista, että vika on äidissäsi, ei sinussa. Kerro jollekin. Ja kerro, että pelkäät äitisi reaktiota, niin osaavat ottaa sen huomioon. Kertomalla sinä et aiheuta mitään!! Älä kuuntele tuollaisia juttuja. Sinun äitisi aiheuttaa sulle traumoja pahoinpitelemällä sinua, ja sinun täytyisi saada kokea olevasi turvassa.
Sä voit mennä nyt jonkun aikuisen luo ja näyttää tämän ketjun, että sinä olet tämä ap. Voimia tosi paljon! T. 96
Kyllä on maailma muuttunut paljon...Ja sit ihmetellään miksi ei haluta isiksi ja äideiksi. Mäkin olen saanut läimäytyksen naamaan joskus teininä ja ei se mun kehitykseen vaikuttanut mitenkään. Hyvät vanhemmat on eikä mitään pahaa sanottavaa. Hyvissä väleissä. Toki eri asia jos homma toistuu todella usein ja ilman syytä. Itse ainakin kauhukakarana antsaitsin näpäytyksen. Eipä onneksi tarvi itse miettiä asiaa kun omia lapsia ei tule
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla isompia sisaruksia. Ne ehkä voivat auttaa.
Lapseni kaveri kertoi minulle äitinsä toisinaan lyövän häntä. Hän kertoi myös, että hänen sisaruksensa on ottanut yhteyttä johonkin auttavaan tahoon ja hän muutti sisarensa luo joksikin aikaa. Sitten taas muutti takaisin vanhemmilleen.
En tiedä jatkosta, kun tuo tyttö lopetti lasten yhteisen hrearjksen ja asui kaukana.
Ei ole sisaruksia ja esim isä ei oo kuvioissa Ap
Entä isovanhemmat, kummit, vanhempiesi sisarukset.
Äitisi taitaa olla ns vaikea ihminen. Sanot ettet jaksa. Sun on päästävä pois kotoa.
Tässä nykyisen aikuisen, entisen lapsen kokemus.
Minullekin aina sanottiin että "kodin asioista ei puhuta" ja uhkailtiin ettei mistään saa kertoa. Olin ahdistunut koko lapsuuteni kun kotona ilmapiiri oli todella vahingollinen ja henkinen väkivalta jokapäiväistä. Fyysistä väkivaltaa meillä ei sen ajan mittapuun mukaan ollut, mutta uhkailua lastensuojelun, poliisin jne väliintulolla mikäli edes sanoin poikkipuolisen sanan.
Minä olin se tasapainoisin siinä perheessä ja pidin kaiken sisälläni, koska jotenkin kuvittelin että kestämällä kaiken pahan pidän perheen koossa. Näin jälkikäteen ymmärrän että tuo oli täysin väärä asenne, ja rikoin siinä vain itseni. Nykyään olen luultavasti ikuisesti katkera vanhemmilleni että antoivat minun kantaa tuota vastuuta :(
Sinulle Ap, antaisin neuvoksi ottaa heti yhteyttä lastensuojeluun, tukipuhelimiin, tukichatteihin tai vaikkapa koulukuraattoriin tai terveydenhoitajaan. Sinä ja äitisi tarvitsette väliintuloa, koska kumpikaan teistä ei voi hyvin nykytilanteessa. Äitisi kuuluu rakastaa sinua vaikka hakisit apua, joten ei ole sinun vastuullasi pitää sisälläsi kaikkea pahaa jottei äitisi "maine menisi". Välinne saattavat aluksi hieman viilentyä, mutta uskon että pitkällä tähtäimellä tämä on ainoa keino säilyttää välinne, sillä tämänhetkinen tilanne johtaa vain pahempaan kriisiin ja tilanteen kärjistymiseen.
Sinä et selvästi ymmärrä miten lapset kiintyvät jopa huonosti kohteleviin vanhempiinsa.