Lue keskustelun säännöt.
Huono vanhemmuus vai periytyvä psyyken rakenne?
24.08.2021 |
Kaikki kolme lastani ovat nyt aikuisina vähän outoja ja joku voisi väittää, että johtuu heikoista eväistä lapsena.
Mutta entäs, jos kyse onkin perinnöllisistä ominaisuuksista? Miten lapsista voisi tullakaan ns. normaaleja, jos vanhemmalla on autistisia ja epävakaita piirteitä?
Vai johtuuko äidin hauras psyyke vastaavasti hänen omista heikoista eväistään jne jne?
Vaikka lapsi erotettaisiin tämmöisestä äidistä, hän ei silti kehity ns. normaaliksi. (Silloin joku voi taas vedota, että johtuu äitisuhteen menetyksestä. Ota näistä selvää.)
Toisaalta, jos lapset myöhemmin ovat vakaita, sosiaalisia, tasapainoisia, se katsotaan helposti, että ovat saaneet hyvät eväät kotoa. Vaikka vanhemmat eivät olisi mitenkään erityisesti panostaneet kasvatukseen, mutta ovat luonteeltaan vakaita ja selkeitä.
Oikeasti, kotiolojen ja perimän merkitys on veteenpiirretty viiva, tai pikemmin: toisesta seuraa toinen, sukupolvien saatossa.
Kommentit (5)
Kyllä sillä kasvatuksella kuule voi paljon korjata "huonojen geenien" tuomaa vahinkoa.
Sori, et saa tästä itsellesi mitään vapaudut vankilasta -korttia. Sinä olet valinnut tehdä lapsia haasteistasi huolimatta, joten sinun velvollisuutesi olisi ollut taata heille tasapainoinen kasvamisympäristö. Ei heistä silti ehkä normaaleja olisi tullut, mutta olisivat voineet saavuttaa täyden potentiaalinsa.
Itse olen autistinen nainen, aikuisena diagnosoitu. Ja voin kertoa, että ne, joilla on ollut hyvä perhe ja kunnon kasvatus, pärjäävät ihan eri tavalla kuin ne, joilla on ollut huono perhe.
Hyvässä perheessä kun oppii selviytymismekanismeja, vaikka ei diagnooseista mitään tietäisikään. Minä esimerkiksi pärjään sosiaalisissa tilanteissa usein paremminkin kuin nentit, koska minulle on opetettu, miten käyttäydytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinulle on tärkeää että lapset ovat normaaleja? Etkö pysty näkemään lastesi erityisyydessä ja herkkyydessä mitään positiivista?
Mitä se hauras psyyke yleensä tarkoittaa? Minun lapsistani toinen on paljon tasapainoisempi ja rauhallisempi kuin toinen. Samoissa olosuhteissa ovat kasvaneet, mutta ovat ilmeisesti saaneet vain erilaiset geenit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulle on tärkeää että lapset ovat normaaleja? Etkö pysty näkemään lastesi erityisyydessä ja herkkyydessä mitään positiivista?
Samaa mietin, eikö ap näe mitään hyvää omissa lapsissaan vaikka vaikeuksia oisikin?
Tiedän suvustani perheitä, joissa erityislapsia (moni aikuisia jo) mutta eivät kehitysvammaisia tms vaan pärjäävät omillaan jne.
Näiden jo aikuisten lasten kohtelu surettaa, oma perhe lyö henkisesti heitä kuin vierasta sikaa se on säälittävää.
Pitää elämässä menmä paljon pieleen, jos aina pitää lyödä sitä joka on heikoin, toivoin mukaan ap ei ole sellainen vanhempi:(
Onko heillä diagnooseja? Poikia?