30:n kriisi? Kipinää elämään, millä pienillä muutoksilla sen teen?

Olen 30-vuotias kahden lapsen äiti, jaksan arkea ihan hyvin ja asiat on tavallaan mallillaan. Mutta koen että elämästäni on kadonnut se kipinä ja raikkaus, mikä nuorena (ennen 25) virtasi läpi mielen ja kehon ja säteili kasvoista. Silloin näin myös muut ihmiset mielenkiintoisina, koin intohimoa maailmaa kohtaan.

En usko olevani masentunut, mutta jotenkin kuin ennen aikojaan vanhentunut.. Elämä vain rullaa eteenpäin, tasaisen mukavasti kylläkin, mutta onko tämä mielekästä elämää? Miten saan sen kipinän takaisin?

Ja ennen kaikkea, onko tämä kolmenkympin kriisiä? Meneekö tämä tunne ohi vai purkautuuko se vain eskaloitumalla johonkin harkitsemattomaan tekoon, josta paluuta ei ole ja minkä jälkeen tajuan kuinka oikeasti olinkin todella onnellinen tässä tylsässä mutta turvallisessa elämässäni?