Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä
21.09.2014 |
Niin, haluaisin kuulla samaa kokeneiden mielipiteitä ja saada ehkä vertaistukeakin. Olen siis petetty osapuoli, nainen ja tilanne on seuraava : on oltu yhdessä vasta 2v ja mies jäi kiinni pettämisestä jo yli vuosi sitten. Päätettiin kuitenkin jatkaa suhdetta, sillä olimme juuri tuolloin reilu vuosi sitten menossa naimisiin. Lähinnä kiinnostaa tietää, miten kauan petetyn tuska on näin kovaa ja jokapäiväistä, helpottaako olo ikinä, laimeneeko tuska milloinkaan?OOnko vuosien kuluttua jo mahdollista elää päiviä ilman että ajattelee tapahtunutta, että itkee, että uskoo taas että toiseen voi luottaa?
Kun mulla ainakin on vielä näin reilun vuoden jälkeen päivittäin kurja olo, itken paljon ja olen kai masentunutkin. Miestä en jaksa enää kytätä, sitä tein jo tarpeeksi, yritän luottaa ettei petä enää, mutta vaikeaa on. Lisäksi ajattelen tapahtunutta päivittäin, näen mielessäni mitä mies teki ja se ahdistaa hirveästi. Sitten vielä koen ihan fyysisiä oireita, on oksettava olo ja vatsassa painon tunne, ja lisäksi tulee sellaisia yhtäkkisiä tuntemuksia että ikäänkuin putoan korkealta tyhjyyteen, iham kuin silloin kun sain tietää pettämisestä. Sanokaa suoraan pyöritänkö asiaa liikaa mielessäni, olenko epänormaali ja pitääkö vaan koittaa jo unohtaa. Minkälaisia tunteita olette kokeneet samassa tilanteessa ja voiko tästä ikinä päästä yli?Lukisin mielelläni juttuja vastaavasta tilanteesta ja etenkin niiltä jotka ovat lopulta päässeet yli ja löytäneet luottamuksen pettäjään ja saaneet itseluottamuksensakin takaisin...vai onko se edes mahdollista...? Ja kauanko aikaa on kulunut?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 14:20"]Tekikö teon selvinpäin vai kännissä?
[/quote]
Mitä väliä? Nyt puhutaan aikuisista, täysivaltaisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 14:20"]Tekikö teon selvinpäin vai kännissä?
[/quote]
Mitä väliä? Nyt puhutaan aikuisista, täysivaltaisista ihmisistä.
[/quote]
Kysyn,koska joskus kännissä tulee tehtyä tyhmyyksiä.Siksipä juuri kannattaisi lopettaa juominen,jos humalassa käytös tietynlaista.Tunnen tapauksia,joilla pettäminen jäänyt raitistumisen myötä.
Ap tässä. En tiedä oliko kännissä kun suhde jatkunut ilmeisesti pidempään, tuskin kuitenkaan kännissä joka kerta...ja niinkuin aiemmin mainitsin, en halua ihan kaikkea tietääkkään. Sinänsä ei merkitystä oliko kännissä /selvä, petti mua kuitenkin...
Ja tosiaa oli häät ja vauva tulossa, tosin raskaudesta saatiin tietää vasta häiden jälkeen.
On teillä jutut. Heikko jää voi pettää ja roskapussin pohja, muttei mies eikä nainen.
Täällä täydellinen useaan kertaan petetty luuseri. Kolmekymmentä vuotta takana, ja jatkuvasti paljastuu uutta kuprua, kun tunnustaa. Toissapäivänä kertoi taas yhden urotyön, jossa oli baarin sulkemisen jälkeen mennyt nussimaan baarin myyjää, jonka minäkin tunnen. Tästä on 15v aikaa, joten selittää suu vaahdossa, että "toihan on jo vanha juttu", niin kuin se asiaa mihinkään muuttaisi. Tää jätkä on kaikkien vietävissä, kuka vaan viitsii kotiinsa taluttaa. Oon niin masentunut ollut jo vuosikaudet, etten jaksa toimia. Yhteinen asuntokin tuli ostettua ja nyt olen kusessa, kun tää kusipää ei suostu myymään. Surkea narsisti, joka panee kaikki, mikä vähänkin reiältä näyttää. Ja kiitos, en tarvitse haukkuja. Tuki olis tarpeen. On eri asia lähteä yksin maailmalle 55 vuotiaana, kuin parikymppisenä. Osapäivätyön liksakin on niin pieni, että tukien varaan joudun. Helvetti, että ottaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Toisin kuin joku täällä luuli, on asiaa käsitelty miehen kanssa useita kertoja. On puhuttu, huudettu, itketty. Mies on katunut, itkenyt anteeksi pyytäen ja vannonut ettei ikinä enää mitäänvastaavaa tapahdu. Vannonut rakkauttaan, huomioinut mua paremmin ym. Olen jostain lukenut että pettäjän pitää jaksaa käsitellä asiaa niin paljon kuin petetty haluaa, mutta mikä on liikaa ja milloin pitää lopettaa..? Joskus mies sanoo että joko taas tästä aiheesta pitää puhua...
Toisaalta en ihan kaikkea edes halua tietää, lähinnö sen että miksi teki mitä teki??
Olimme tosiaan menossa naimisiin n.kolmen viikon sisällä miehen kiinnijäämisestä, ei siinä vaiheessa viitsinyt koko suvulle ja ystäväpiirille alkaa selitellä ja perus hääkutsuja, juhlapaikka ja ruuat ym. Oli jo varattu/tilattu. Aidosti onnellinen en tiettenää ollut, ikinä en enää tulekaan olemaan ja sen olen miehellekin sanonut, että ehjä täydellinen onni on otettu multa ikuisesti pois. Niinkuin joku sanoi, on kai vaan elettävä näillä mitä on, olen toki välillä ihan tyytyväinen ja iloitsen elämässä muista hyvistä asioista,ja voin elää ja jatkaa näin, mutta suru ja epäluottamus on läsnä kuitenkin aina. Niin ja yhteinen lapsi meillä on ja molempien lapsia edellisistä liitoista, että huomioon pitää ottaa heidätkin, ei olisi helppoa lähteäkkään. Pitää vasn tyytyä tähän sitten. Nyt tiedän ettei juuri tällähetkellä pettämistä tapahdu, kau tääkin on hyvä sitten just nyt, tulevasta ku tietäiskin...
Ja onneksi on ystäviä, vaikka tätä pettämisasiaa ei tiedä kuin muutama, jotenkin tunnen häpeääkin asiasta, lieneekö normaalia sekin...
Haluaisin edelleen kuulla, onko joku päässyt ajan myötä oikeasti yli ja onko suhde korjaantunut kokonaan ja luottamus taas tullut ja kauanko siihen meni ja mitä molemilta vaadittiin?
4-5 vuotta pettämisestä. Asiaa käsitellään ajoittain vielä yhä. Silloin jos asiasta tulee liian raskas itselle kantaa sisällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin petettiin n vuosi sitten, mutta erona se, että olimme olleet naimisissa 7 vuotta ja meillä kaksi lasta. En ole päässyt yli, enkä varmaan pääsekään. Tai pystyn ihan hyvin elämään mieheni kanssa, en ajattele tapahtumaa päivittäin, mutta en myöskään enää halua miestäni, en vain pysty pakottamaan itseäni siihen. En kunnioita enkä rakasta. Joten siihen tämä meidän perhe taitaa karahtaa. Rehellisesti, jos minulta kysyisit neuvoa, niin neuvoisin miettimään haluatko tämän ihmisen elämänkumppaniksesi? Hän petti jo ennen naimisiinmenoa - silloin kai ollaan vielä aika rakastuneita, eikö? Lisäksi, elämässä tulee vielä vastaan jos jonkinlaista kriisiä ja epäonnistumista, jolloin pitäisi pystyä toista tukemasn, mutta miehesi sitoutuneisuus ei kestänyt edes sinne asti, joten uskotko että jatkossakaan, sitten kun tulee niitä OIKEITA ongelmia. Jos minulta kysyt, niin hän on niitä perääntyjätyyppejä, ei eturintaman ihmisiä. En tuhlaisi omaa elämääni sellaiseen ihmiseen, varsinkin kun sinulla on vielä tässä vaiheessa mahdollisuus ajatella vain itseäsi.
Voin antaa näkökulman naisena, joka melkein vaihdettiin toiseen. Käsitykseni mukaan minua ei petetty, eikä selkäni takana ollut romanttista suhdetta, mutta puoliso yksinkertaisesti huomasi rakastuneensa toiseen. Tämä kohde vuorostaan piiritti puolisoani hyvin aktiivisesti.
Asian läpikäyminen vaati todella työtä: asia piti keskustella hyvin huolella puolison kanssa, mikä sinänsä ei se vaikein asia ollut. Sen sijaan vaikeinta oli se, että tämän jälkeen asia piti yksinkertaisesti työntää pois ratkaistujen asioiden salkkuun. Siihen ei voi enää palata muiden riitojen aikana. Sitä ei saa vatvoa. Siihen ei enää haeta selityksiä ja anteeksipyyntöjä sen jälkeen, kun asia on selvitetty. Omia epäluulojaan ei saa ruokkia. Esim. minä jouduin pitämään todella kovaa kuria, etten kävisi tutkimassa tämän rakastumisen kohteen facebook-seinää, ja häneen törmätessäni erinäisissä tapahtumissa oli paras ratkaisu yksinkertaisesti poistua ja vetäytyä koko tilanteesta. Asia pitää tietoisesti työntää pois mielestä. Luottaa toiseen.
Raskainta on varmaan ollut se pelko, että puoliso voi koska tahansa kyllästyä minuun ja vaihtaa minut toiseen, vaikka niin ei todellisuudessa olisi. Tämä tarkoitti kohdallani sitä, että vahdin tavattoman tarkasti omia tekemisiäni, yritin olla mahdollisimman miellyttävä vaikka minua loukattaisiin... ja vieläkin ahdistun, jos suutun vaikkapa ihan oikeasta asiasta tai pidän oikeuksistani kiinni. Silloin on vahvimmillaan pelko siitä, että tämä suhde oli tässä ja nyt minut heivataan pois.
... Ja miksi kerroin tämän naisena, jota ei todennäköisesti ole seksuaalisesti petetty?
Ihan siksi, että ymmärrän erittäin hyvin, että todella petetyksi tulleena tuntemukset voivat olla monin kerroin suuremmat kuin minun kokemani. Eli neuvon harkitsemaan tarkoin, onko itse valmis tekemään työtä sellaisen suhteen eteen, jossa on tullut petetyksi. Mikäli olisin tullut petetyksi tätä rankemmin, olisin todennäköisesti lähtenyt kokonaan. Mutta tämän ratkaisun tein, ja samalla hyväksyin sen että minun ei kuulu enää kaivella tuota kuoppaa ja selvittää, onko pettämistä todella tapahtunut vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia pitää puhua läpi. Jos vaan vellot sitä niin asia saa liian suuren otteen tunteistasi ja sitten alat ahdistua ja kaikki tuntuu vaan pahemmalta.
Miehen pettäminen on hänen juttu, vika ei ole siis sinun joten on kummallista miksi sinä tunnet asiasta kurjuutta eikä päinvastoin mies.
Eli on asiasta jo miten kauan tahansa, niin se vaivaa sinua niin on vain kohtuullista että vihdoin alatte jo puhua toisillenne. On naurettavaa ettette puhuneet siitä vuosi sitten "koska oli häät tulossa" minusta nolompaa on mennä avioon ilman että asiaa sovitaan.
Olet aikuinen ihminen ja sinäkin otat vastuun toimistasi. Se että olet vaan niellyt kaiken etkä mitään tehnyt -on sinun oma vika. Miehelle tulee yllärinpyllärinä tuo sinun tuskasi. Tahtoisitko itse että miehesi ei sinulle ajatuksistaan puhu ennenkö vuosien päästä? Minusta se on kohtuutonta.
Loukkaantua siis saa toisen tekemistä jutuista mutta se ettei sitä puhuta ja se vaivaa kunnes päässä meinaa tuntua liialta on sitten toisen ihmisen valintaa. Minusta noinkaan ei voi tehdä miehelle. Olisitte puhuneet asiat läpi ja vaikka jättäneet häät väliin tai siirtäneet niitä kuin että pimität tunteitasi ja jälkikäteen pitäisi miehen alkaa tilittää tekoaan.
Minusta parasta on että hommaat terapia-ajan ensikädessä itsellesi ja sitten menette pariterapiaan, koska sinä olet tehnyt asian hoitamisen vaikeaksi. En usko että sinä voisit vaan antaa miehelle anteeksi kun mies sitä hetken todistelee, syvästi tunnen että teidän suhdetta ajatellen on parasta että menette ammattiauttajien pakeille. Koska nyt sinun pitää katsoa omaa toimintaasi: voiko mies luottaa sinuun vastavuoroisesti? Miltä sinun tekemä pommi hänestä tuntuu? On väärin että VANHOJA mokia revitään auki. Ikuinen jälki siitä pettämisestä jää, mutta sinä vedät haavat irti nyt suhteessanne ja mahtaako se enää mennä umpeen sen jälkeen?
Kyllä se olo vielä joskus helpottaa, mutta ei välttämättä niin kauan kuin pettäjä on rinnalla. Tämä riippuu ihan siitä, miten pettäjä osallistuu tilanteen selvittelyyn. Niitäkin on nähty, jotka ei kanna mitään vastuuta: ei tue, ei selitä millään tavalla, pakenee kaikkia ongelmia.
Suhteessa jotain särkyy lopullisesti uskottomuudessa. Uudelleen voi rakentaa, mutta samanlaista ei tule. Tuo petetyksi tuleminen on yksi niitä kokemuksia, joita ei soisi kenellekään. Toinen on oman lapsen kuolema. Harmi, että elämän pitää olla niin vittumaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokeneena voin sanoa vain, että mene terapiaan nyt heti. En valitettavasti voi lohduttaa sillä, ettei sitä pettämistä tapahdu enää ikinä - omalla kohdallani sain tämän huomata. Olisi pitänyt lopettaa suhde ennen kuin mitään yhteistä oli.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:05"]
Saman kokeneena voin sanoa vain, että mene terapiaan nyt heti. En valitettavasti voi lohduttaa sillä, ettei sitä pettämistä tapahdu enää ikinä - omalla kohdallani sain tämän huomata. Olisi pitänyt lopettaa suhde ennen kuin mitään yhteistä oli.
[/quote]
Mulle kävi myös näin. Aloitettiin uudelleen pettämisen ja välirikon jälkeen, ja koko ajan uusi nainen kierroksessa. Kun mies ei kerran opi, niin minun pitää, ja on jo aikakin oppia toisesta kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pettämisen jälkeen ehdottomasti halutaan jatkaa yhdessä, asiaa täytyy käsitellä. Niin paljon siitä puhutaan kun petetty vain haluaa. Läpikäyminen vaatii paljon molemmilta ja siinä näkee kuinka kovasti pettäjä haluaa jatkaa. Jos asian haluaa ottaa vuoden jälkeenkin esille, se otetaan.
Toinen tapa on hyväksyä ajatus, että mies pettää jatkossakin eikä edes luo itselleen uudelleen kuvitelmia täydellisestä uskollisuudesta. Ja sitten antaa asian vain olla ja elää elämäänsä hyvänä vaimona, joka ymmärtää miehensä heikkoutta ja keskenkasvuisuutta ja rakastaa siit huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:14"]
Jos pettämisen jälkeen ehdottomasti halutaan jatkaa yhdessä, asiaa täytyy käsitellä. Niin paljon siitä puhutaan kun petetty vain haluaa. Läpikäyminen vaatii paljon molemmilta ja siinä näkee kuinka kovasti pettäjä haluaa jatkaa. Jos asian haluaa ottaa vuoden jälkeenkin esille, se otetaan. Toinen tapa on hyväksyä ajatus, että mies pettää jatkossakin eikä edes luo itselleen uudelleen kuvitelmia täydellisestä uskollisuudesta. Ja sitten antaa asian vain olla ja elää elämäänsä hyvänä vaimona, joka ymmärtää miehensä heikkoutta ja keskenkasvuisuutta ja rakastaa siit huolimatta.
[/quote]
Kaikki sympatiani petetylle, mutta minusta on epäreilua roikottaa jo käsiteltyä asiaa vuodesta toiseen pinnalla. Totta kai asia on syytä selvittää juurta jaksain ja viimeisen päälle, mutta päätös jatkamisesta IMO on vastuun ottamista molemmin puolin: pettäjän tulee korjata käytöstään, mutta petetyn taas tulee tehdä työtä anteeksiannon eteen. Ja luottamusta täytyy molempien rakentaa. Esim: riidellessä on tosi epäreilua nostaa lyömäaseeksi vanhat, ehkä vuosienkin takaiset ja jo käsitellyt asiat pinnalle.
Tietenkin jos epäilys nostaa voimakkaasti päätään ja toisen käytöksessä alkaa olla viitteitä vanhoista, niin varmasti itsekin kysyisin missä mennään ja selvittäisin tuntemukseni. Mutta kyllä suhteen jatkaminen tämän jälkeen tarkoittaa, että asia pitää osata ja ainakin tietoisesti yrittää jättää taakseen.
... Siihen en sitten osaa sanoa, että voiko toisen uskollisuuteen enää luottaa. Minä en välttämättä pystyisi jatkamaan suhdetta pettämisen jälkeen, koska en luota pysyväni aidosti antamaan anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:14"]Jos pettämisen jälkeen ehdottomasti halutaan jatkaa yhdessä, asiaa täytyy käsitellä. Niin paljon siitä puhutaan kun petetty vain haluaa. Läpikäyminen vaatii paljon molemmilta ja siinä näkee kuinka kovasti pettäjä haluaa jatkaa. Jos asian haluaa ottaa vuoden jälkeenkin esille, se otetaan.
Enkä tarkoita, että vuoden jälkeenkin jokaisen riidan aikana ruvetaan syyttelemään vaan aikuismaista keskustelua, kysymyksiä jotka mietityttää jne
Onhan joissain kulttuureissa tapana, että miehellä on rakastajattaria miten huvittaa ja vaimot tämän sisimmässään tietää. Mies palaa kuitenkin aina kotiin vaimon luo, joka on se ykkösnainen, joka miehestään huolehtii. Vastavuoroisesti mies huolehtii vaimonsa kunniasta ja turvallisuudesta.
Minulla meni kaksi vuotta. Sitten olin yli tunnetasolla ja saatoin järjellä päättää suhteen. En halunnut perustaa perhettä sellaiselle pohjalle.
Miksi ihmeessä menit naimisiin vaikka mies oli pettänyt?? Kun oltiin menossa naimisiin niin jatkettiin, tuo oli kyllä aika selkeä varoitusmerkki ettei olisi kannattanut mennä ollenkaan naimisiin, pitikä saada prisessa häät ja esittää onnellista, tuskin aidosti onnellinen olit hääpäivänäsi vai luotitko sinä päivänä mieheen ja nyt et. Tuskin.
Luottamus rakennetaan sirpaleista, niistä mitä tulee kun toinen rikkoo toisen. Kaikki aloitetaan alusta jne jne.. ja silti ei sitä paskaa voi unohtaa. Se kalvaa. Ja kun luulet kaiken unohtuneen kaikki palaa jostain pienesta asiasta taas mieleen, ja tuntuu yhtä pahalta muistaa kuin silloin kun kaikki paljastui. mikä meitä naisia vaivaa että yritetään kaikesta huolimatta, mies luulee että kaikki on unohdettu, ei saa muistella eikä muistaa, mutta kun ei ihminen voi pakottaa itseään unohtamaan.
Mutta voi pakottaa itsensä hyväksymään tosiasiat. Ei menny niinkuin haaveilin. Tässä tämä mun elämä on ja sillä mennään. Sitä voi luulla että se oma tahto riittää, mutta kyllä rakkaus saa aikalailla selkäänsä tuollaisesta. Ensin luulee että ei vain halua antaa periksi nyt, ei vielä, yritetään, sitten surraan, sitten vihataan, kaikki surutyön vaiheet mennään läpi. Nainen voi menettää mielenterveyden jos ei voi käsitellä asiaa kenenkään kanssa ja esittää että on päästy yli.
jos aiot ap jatkaa miehen kanssa niin hae apua itsellesi, sä voit auttaa itseäsi selviämään. kun löydät sen itsenäisyyden ja vahvuuden huomaat että on itseasiassa ihan sama ootko miehen kanssa vai ei ja mies huomaa että olet vapaa nainen valitsemaan, ja suhde muuttuu tasa-arvoiseksi ja ripustautuminen jää sivuun.
Joku mainisti että pettämisen jälkeen halu katoaa. Samoja kokemuksia on, neljän vuoden jälkeen olen muutaman kerran huomannut ajattelevani seksin aikana miehen paskoja tekoja, ja aloitteen teko on loppunut kokonaan, en enää halua täyttää miehen toiveita esim hepenistä sillä petti se silloin vaikka kaikki rensselit puin. En halua miellyttää enää miestä joka ei minua arvosta.
Ja lopulta alkaa olla se aika kun en kaipaa häntä kotiin lainkaan, tuntuu että hän sotkee lasten ja mun arkea, muuttuu ulkopuoliseksi. Tulee inhoa ja vanha viha nousee pintaan. Tunnen olevani terve ja selvinnyt. Kolme vuotta meni selviämiseen masennuslääkkeiden avulla, keskityin arkeen ja lapsiin. Aloin toipua. Nyt alkaa olla homma taas hallinnassa, ei tarvi lääkkeitä, osaan huolehtia itsestä ja lapsista. Nyt ei tarvi enää kerjätä että pliis älä jätä mua ja lapsia. Kerrasta voi selvitä halulla, mutta kuvittele kun tulee se toinen kerta. Sitten alkaa silmät aueta. Kolmas kerta on mulle sitten se viimeinen. Siihen mennessä oon valmis jo uuteen elämään. Tällä menolla mies itse tekee kaikesta mulle helpompaa.
Tekikö teon selvinpäin vai kännissä?