En soita ikinä vanhemmilleni enkä sisaruksille koska minulla on paha puhelinkammo
Eli tuntuu kamalalta kun joku soittaa, koska pelkään että taas on jotain pahaa tapahtunut. On siis paljon soiteltu pahojen juttujen merkeissä, ja nyt pelkään kaikkia puhelinsoittoja. Itse en soittele kenellekään, kun en itsekän pidä siitä että mulle soitellaan.
Varmaan vanhemmat ajattelee että olen ilkeä ja itsekäs lapsi kun en ikinä soita, mutta en vaan pysty. Soittaminen tuntuu häiritsemiseltä, enkä muutenkaan osaa lätistä niitä näitä kun ei ole mitään asiaa. eikä mulla koskaan olekaan mitään asiaa.
Kommentit (6)
Puhelin on kyllä ihan joku Saatanan itsensä keksintö. Ihmiset ollaan sen orjina 24/7, ja jos ei ole tavoiteltavissa jatkuvasti niin joutuu kokemaan syyllisyyttä, ja syytetään pahaksi ihmiseksi.
Onneksi nykyään ei tarvitse soitella kuin vanhimpien sukulaisten kanssa. Alle seitsemänkymppiset pitäisivät outona, jos soittaisi.
Tuo on ymmärrettävää ja fiksua suojella itseään. Tosin äidille soitto voi olla ihan hyvä idea, koska voi säikähtää jos ei kuulu koskaan mitään.
Voihan sitä soittaa välillä ihan pikaisesti ja kysyä kuulumisia. Tai sitten muuten muistaa, vaikka viestillä.
Toki riippuu vanhemmista, mutta jos hyvät välit niin voivat ilahtua.
Oma äiti välillä harmittelee, ettei siskosta kuulu mitään ja päättää ettei soita vaan odottaa, että Sisko soittaa.. Yleensä "repsahtaa" viimeistään kahden viikon kohdalla. Väleissä siis ei mitään vikaa.
Kerran käskin siskon soittaa isälle ja vähän vastentahtoisesti soitti (niin kiireinen) , mutta isä ilahtui kovin.
Riippuu tietenkin aina tekijöistä.
Sama.