Koen, että en enää "saa" mistään enkä keneltäkään mitään.

Sä olet sankarinainen. Sun kaltaiset rakentaa tätä maata, sinnikkäästi ja epäitsekkäästi. Ihailen. Sanon tämän ihan tosissani. Monet ei pysty tuohon mitä sinä teet.

Miksi sinä vaan annat ja annat? Tuo kuulostaa että olet sairastumassa masennukseen. Sun pitää alkaa hoitaa itseäsi, pistät miehen ja murkut töihin, ethän sinä mikään palvelija ole! Sanot että sinä et vaan enää jaksa, töissä on raskasta ym. ei yksi ihminen voi loputtomiin revetä jokapaikkaan, sinä sairastut ja sitten joutuvat kuitenkin tekemään kaiken, ja menee se sun palkkakin kun olet vuosia sairaslomalla.

Minulla on ihan samat fiilikset ja sama elämäntilanne (paitsi että lapset meillä pieniä) ja toisaalta mieheni on kyllä ihanan huomioiva ja tasa-arvoinen.

Mutta tällähetkellä tuntuu, että kaikki muut läheiset ja tuttavat tuntuvat vain imevän energiaa minusta..! Töissä (joissa joudumme olemaan paljon keskenämme tekemisissä työn luonteen takia) tuntuu, että sellainen reilumeininki on vain ja ainoastaan minun taholta. Olen joustanut lomissa tarvittaessa, mutta sitten minulle ei jousteta vastavuoroisesti, nytkin on hirveä riita töissä kuka saa jouluna lomaa. Minusta esim. heinäkuu ja joulunaika pitäisi olla kullakin vuorostaan loma, eikä niin että joku työpaikalla omii tietyt loma-jaksot itselleen. Tuntuu, että hyvä ystäviä saisi työpaikalla vain juoruilemalla ja pahaa puhumalla seläntakana toisista. Ja jään ulkopuoliseksi, kun en ole suostunut klikkiytymään. Tuntuu muutenkin, että hoitoala on tänäpäivänä niin raskasta, että työnmielekkyys on hävinnyt liikaan kiireeseen ja kuormittavuuteen kun tekiöitä on liian vähän töihin nähden.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 20:28"]

Miksi sinä vaan annat ja annat? Tuo kuulostaa että olet sairastumassa masennukseen. Sun pitää alkaa hoitaa itseäsi, pistät miehen ja murkut töihin, ethän sinä mikään palvelija ole! Sanot että sinä et vaan enää jaksa, töissä on raskasta ym. ei yksi ihminen voi loputtomiin revetä jokapaikkaan, sinä sairastut ja sitten joutuvat kuitenkin tekemään kaiken, ja menee se sun palkkakin kun olet vuosia sairaslomalla.

[/quote]

Nimenomaan. Murkkujen äidin tärkein tehtävä on opettaa ne hoitamaan asiansa ja huushollaamaan ja tuomaan sinulle välillä kahvikuppia, että sinä saat lepuuttaa jalkojasi. Teette asioita yhdessä, hyvässä mutta riittävän vaativassa hengessä. Niin että on itsestäänselvyys, että lapset tekevät osansa ja samalla voidaan jutella mukavia. Älä anna periksi,  vaikka ensin ympärillä näkyy vain tahmatassuja, jotka liimaantuvat lattiaan kun pitäisi jotain toimittaa.

Et ole yksin.... Musta tuntuu, ettei mulla ole enää mitään omaa juttua ikinä. Mua vaan väsyttää koko ajan ja heti jos koitan ees istahtaa, on joku haluumassa, pyytämässä tai vaatimassa jotain. Lapset ei tosin vielä ole murkkuja ja elättelen toiveita, että vähän ees helpottais kun saa kaikki kouluikään... Tiedä sitten...

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 20:16"]

Koen, että en enää "saa" mistään enkä keneltäkään mitään. Väsyttää ja lohduton olo, ei kai tämä muuta...

[/quote]

Olen samaa mieltä kuin joku edellinenkin, että murkut on "pistettävä töihin", osallistumaan enemmän kodin hommiin - se on heillekin pelkästään hyväksi kun oppivat. Ja haluan vielä rohkaista sinua: Vaikka olet väsynyt, olet kuitenkin kaiken aikaa arvokas ja rakas ihminen :) Sinua rakastetaan tälläkin hetkellä:

Tämä nyt ei ehkä empaattisin vastaus ole, vaikka empatiaakin tunnen, mutta yhdyn tosiaan noihin kommentteihin joissa perätään murkkujen omavastuuta. Onhan täältä av:ltakin saatu lukea useaan otteeseen, mitä seuraa aikuisena kun lapsuudenkodissa on passattu kaikki valmiiksi. Se komentaminen ja vaatiminen varmaan vasta raskasta onkin, mutta kyllä se kannattaa. Sekä sinun itsesi takia että lastesi tulevaisuuden.

KORJAUS:

Vaikka olet väsynyt, olet kuitenkin kaiken aikaa arvokas ja rakas ihminen :) Sinua rakastetaan tälläkin hetkellä:

Ja kyllä, äidilläkin on oikeus sanoa lapsille, että minä en nyt jaksa passata, tee itse, jos et heti osaa, opettele. Ei ne lapset siihen kuole jos äiti ei sillä sekunnilla ponkaise palvelemaan kun jotain haluavat. Sama koskee tietysti myös miestä talossa.

Oma äitini on ollut sellainen että teki itse kaiken kun ei jaksanut alkaa pyytämään lapsia tekemään. Minä olin vanhin lapsi, ja tein kyllä joskus aina yksin kotona ollessa siivoushommia, laitoin tiskit ym. Kun muutin 15-vuotiaana kotoa satojen kilometrien päähän, se asia vielä selkeni entisestään että äiti siellä raataa vielä raskaan työpäivän jälkeen, ja kun kävin kotona, komensin nuoremmat sisarukset aina kotitöihin, pikkuveljenkin opetin pesemään vessan, nurisivat jotain että susta on tullu siivoushullu... No pikkuveljellekin tuli taidot tarpeeseen kun ensimmäinen tyttöystävä jonka kanssa sitten muuttivat yhteen asumaankin oli täysin uusavuton, ei osannut mitään siivota jos veli ei ollut auttamassa ja tekemässä.

3