Lue keskustelun säännöt.
Vauva tulossa, miehen kanssa jatkuvat riidat :(
20.09.2014 |
Tuntuu, että miehen kanssa on nykyisin ylivoimaisen raskasta elää yhdessä. Koko raskauden ajan hän on kiukutellut. Kaikesta mahdollisesta. Miten meillä ei ole tarpeeksi siistiä. Kun sanon, että eipä hänkään osallistu kodin siistinä pitämiseen: miehen vaatteet pitkin tuoleja, toinen puoli ruokapöytää täynnä hänen papereita ja rojua, makuuhuoneen lattialla lojuu viikkokausien likaiset sukat. Niin seuraa huuto, että niin, hänellä on sotkua vaan kahdessa tai kolmessa paikkaa ja kaikki muu on mun vastuullani.
Toinen kiukuttelun aihe on se, että halusin avioehdon. Muutimme häiden jälkeen minun omistamaani asuntoon. Tarjosin miehelle mahdollisuutta lunastaa siitä puolet, mutta se ei käynyt. Nyt mies jaksaa kiukutella, että hän ei osta mattoa, ei sohvaa, ei osallistu niihin tai näihin kustannuksiin, koska asunto on mun ja mä sen avioehdon halusin. En ymmärrä, miksi miehellä pitäisi olla omistusoikeus asuntoon, josta ei ole senttiäkään maksanut? Jos hän haluaisikin erota, miten se olisi reilua, että minä joutuisin maksamaan hänelle puolet asunnon arvosta saadakseni pitää kotini?
Kolmas kiukuttelun aihe on se, että olen valmistumassa opettajaksi ennen lapsen syntymää. Se ei miehen mielestä ole tarpeeksi hyvä ammatti.
Mies ei halua käydä kanssani enää missään. Meillä oli hääpäivä, mies sai siitäkin kiukuttelun aikaiseksi, kun piti lähteä jonnekin ulos. Muuten hän työmenoihin pukeutuu niin, että on samettitakit ja rusetit kaulassa, mun kanssa hän lähtee ulos vanhoissa farkuissa ja collegetakissa. Kun pahoitan tästä mieleni, olen typerys.
Miestä ei juuri kotona näy. Tulee joskus klo 21-01 välillä, aina on niin työkiireitä. Epäilen, että sillä on toinen nainen ja tästä tulee tietysti myös riitaa.
Olen sanonut, että jos minä ja lapsi noin aiheutetaan ahdistusta, niin paras, kun mies lähtee. Vaikka heti. En soittele perään, ei tarvitse pitää lapseen yhteyttä eikä maksaa lapsesta mitään. Kunhan jättää meidät rauhaan, niin se olisi kylliksi. Että ihan jos nyt heti passaisi kerätä tavarat ja lähteä. No, sitten mies ei halunnutkaan lähteä, vaikka aiemmin kiljui, että hän muuttaa pois.
Olen tosi onnellinen lapsesta. Odotusta varjostaa vain miehen käytös. Tuntuu, että hänestä on tullut ihan raivopäinen. En esim enää uskalla istua autossa hänen kanssaan, hän ajaa kovia ylinopeuksia, ohittelee vaarallisesti. Viimeksi, kun jostain sivutieltä joku koukkasi eteemme, hän alkoi ajaa ihan tässä autossa kiinni ja kiukusta puhisten teki äkkinäisiä jarrutuksia niin, että pelkäsin jo tosissani. Ja jos näistä sanoo, niin mies suuttuu. Sillä matkalla poliisi muistikin häntä sitten 600€ sakolla...
Mitä teen?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 13:34"]
Jatkan... Eriskummallista tilanteessa on, että miehen lapsuuden perheessä ei kuitenkaan kannustettu koulumenestykseen. Asenne on ollut se, että ei meidän lapset vaan ole hyviä koulussa, niin ei sitten ole mitään vaadittukaan. Esim miehen isän mielestä, koska hän ei ole elämässään tarvinnut vieraita kieliä, ei hänen lapsensakaan niitä tarvitse. Nyt miehen urakehitys kiinni siitä, että oppiiko aikuisiällä englannin. Miehen isällä on myös mennyt elämässä vähän kaikki pieleen. Vaimo lähtenyt, koti on purkukunnossa, töitä ei oikein ole. Mies häpeää isäänsä. Mutta samalla parjaa vieraille ihmisille minun isääni, joka kuitenkin on elämässään onnistunut mm luomaan tyhjästä menestyvän yrityksen. Jos minä latelisin miehen isästä vastaavia juttuja seurassa kuin mies minun isästäni, olisi täysi sota päällä.
[/quote]
Niin. Minähän en tässä edelleenkään yritä nyt analysoida miestäsi, kerron vaan mitä olen oppinut omassa parisuhteessa ja kavereiden parisuhteita seuraamalla. Siksi, että minua olisi aikanaan helpottanut kuulla muiden ongelmista esikoisen raskausaikana.
Mutta siis, juuri tuollaisissa oloissa, joita kuvailit kasvaa ihmisiä, joilla on synnynnäinen huonommuuden tunne, joka pitää yrittää peittää. Lapsi on ollut täysin suojaton sitä aikuisen mielivaltaa kohtaan. Ei lapsi osaa ajatella, miksi aikuinen tomii kuin toimii, ja onko se oikein vai väärin. Se mitätöiminen ja arvostelu uppoaa kasvavaan lapseen totuunena, ja jää sinne elämään siinä ajatuksena, että hän on huono. Tällainen ihminen ei koskaan kyseenalaista tätä totuutta, koska se on hänelle niin päivänselvää. Usein tällaiset "totuudet" siirtyvät sukupolvelta toiselle, ilman että kukaan koskaan oikein edes ymmärtää mitä tapahtuu. Ajatellaan että eihän se meidän lapsi kun ei mekään. Se lapsen onnistuminen jossain voi olla jopa ihan uhka vanhemmille, ja aina vaan parempi jos lapsesta ei tule liian hyvä. On helpompaa elää sellaisessa maailmassa, jossa lapsen epäonnistumisen ja vaikeudet nähdään vähän kuin annettuna, kohtalona, ja selitetään opettajien, koulun, systeemin ja yhteiskunnan syyksi. Tai lapsen omaksi syyksi.
Mutta mun pointti tässä on se, että sun miehen sisällä voi olla hyvin yksinäinen maailma. On aivan olennainen ero siinä, onko ihminen hankala, suorastaan vittumainen ja vihamielinen siksi että hän on tuhoava ja pahantahtoinen, vai siksi että odottaa vain sitä hetkeä jolloin toinen huomaa ettei hän olekaan rakkauden arvoinen, huomaa ettei hänestä ollutkaan mihinkään, ei mieheksi, ei isäksi. Tämä vaihtoehto on siinä mielessä toiveikas, että ihmisellä on kyky rakastaa, ja halu rakastaa, ja usein halu kehittyäkin jos saa siihen siihen tukea. Miehille isäksi tuleminen on usein iso kriisi, jos talousasiat ja urakehitys eivät ole kunnossa. Siellä syvällä kaihertaa se, ettei onnistunut tässäkään, ei pärjää perheensä elättäjänä. Tämä ei ole ihan harvinaista ja tästä naiset on usein ihan pihalla. Kuten eräs tuore vaimo ja tuleva äiti, jonka siihen asti hetkessä elänyt taivaanrannanmaalari- mies ilmoitti hakeneensa rauhanturvatehtäviin, jotka alkaisivat melkein heti lapsen synnyttyä....sieltä Libanonistahan kun onkin hirveän näppärä osallistua yövalvomisiin ja vaipanvaihtoon. Mies näki että tekee tässä Miehen Työn, kerrankin elämässään, kun tulee kerran isäksi, nainen näki asian ehkä hiukan toisin.
Jokaisella ihmisellä on vastuu teoistaan, ja vastuu kasvaa. Usein se vauvan syntymä herättää voimakkaan motivaation tulla paremmaksi ihmiseksi, ja antaa lapselle parempaa mitä itse on saanut. Kun näkee kuinka suojaton lapsi on vanhempiensa edessä, ymmärtää usein olleensa itse yhtä suojaton, ja ymmärtää paremmin mitä omassa lapsuudessa on tapahtunut. Kun tajuaa, ettei koskaan tekisi lapselle kuten itselle on tehty, alkaa kyseenalaistamaan monia asioita joita piti itsenstäänselvyytenä. Siinä on mahdollisuus ihan uudenlaiseen kasvuun ja muutokseen. On paljon ihmisiä jotka eivät siihen ole pystyneet, mutta on paljon niitäkin jotka ovat, ja ovat voineet katkaista oman sukunsa sukupolvelta toiselle siirtyneet huonot käytösmallit.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme olleet miehen kanssa yhdessä reilu vuoden, kun ostettiin uusi asunto ja laitettiin MINUN vanhasta asunnosta saatava raha välirahaksi ja otettiin uusi yhteinen laina. Jotenkin tuntui luonnolliselta, olisihan se hassua, jos toisella olisi lainaa ja toisella ei. Mies kuitenkin maksoi perheen kulut, kun olin lapsen kanssa kotona. Onhan tuossa omat riskinsä, mutta loppujen lopuksi kaikki jää kuitenkin meidän lapsille.
Kai teillä nyt siis on se avioehto? Jos ei niin printtaa tarvittavat paperit ym. ja sitten mieheltä nimi alle ja juokset karkuun. Voihan tietty olla, että miehelläsi on alemmuuskompleksi kun sinä omistat asunnon ja valmistut hienoon ammattiin, mutta sen asian työstäminen vaatisi asian myötämistä ja kunnollista pariterapiaa.
Voi huokaus. Ja aikuinen ihminen kyselee mitä pitäisi tehdä kun tilanteeseen ei ole yhtä vastausta enempää! Pistä se mies ulos jo tänään, ei tuo teidän elämä tuosta onnellisemmaksi muutu, mutta jos tykkäät rypeä itsesäälissäsi ja et osaa elää ilman miestä, niin jatkakaa. En voi yhtään ymmärtää naisia, jotka tuollaisessa suhteessa ovat ja tekevät lapsiakin siihen - miksi he kerjäävät verta nenästään? Kaikenlaisia "miehiä" te jotkut mukaanne haalitte ja heitä hoivaatte ja ymmärrätte, muiden silmissä täysin mielenvikaisia ihmisiä.
Kunka kauan meinasit tuota miestä katsella? Näetkö teidät onnellisena perheenä kymmenen vuoden päästä? Kaikki riidat selvitettynä, lapsi onnellisena 10 vuotiaana ja teidät sulassa sovussa? Kukaan muu ei näe ainakaan, joten miksi tuhlaat aikaasi ja elämääsi?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:28"]Kiitos, 10! Minua kyllä epäilyttää, mahtaako mies olla lapsesta lainkaan kiinnostunut. Jotenkin nyt luulen, että tuskinpa. Paitsi siinä vaiheessa, kun lapsen voi laittaa johonkin ääliömäiseen kilpaurheiluharrastukseen ja luoda tälle kamalat paineet, että pitää olla paras, jotta isä pääsee pätemään.
Olen huomannut, että miehelle on kamalan tärkeää tuo päteminen. Pitää olla paras, rikkain, urheilullisin, laihin, parhaiten pukeutunut, jne. En voi ymmärtää. Ja isoin juttu kaikesta on se, että pitäisi saada rahaa, paljon ja helpolla. Miehen kaikki yritykset tähän suuntaan on toistaiseksi menneet komeasti myttyyn. Ei vaan usko, että helppoa rahaa ei ole. Sitten seuraa marina, että mun pitäisi perustaa joku yritys tms joka tuottaisi paljon rahaa. Miehen omat yritysviritelmät on sellaisia, että mitään ei tarttis tehdä, mutta rahaa tulisi vain. Eihän sellainen toimi.
Joo, mutta en ole tässä nyt eroamassa. Mua ei oikeastaan enää edes haittaa, ettei mies halua tehdä mitään yhdessä. Mulla on paljon ystäviä, menen heidän kanssaan tai yksin. Oikein odotan, että vauvan kanssa sitten voidaan käydä vauvajumpassa, perhekerhossa, vähän isompana lasten teattereissa ja konserteissa, yms. Ja matkoilla.
Toivoisin vaan, että mies ei koko ajan olisi pinna kireällä ja nalkuttaisi tai huutaisi. Väliin olen itkien pyytänyt häntä olemaan hiljaa, kun en jaksa kuunnella enää. Yritän olla menemättä niihin tunnekuohuihin mukaan, koska sitten kun itsekin hermostun, me karjutaan täällä molemmat ja pelkään että lapsesta tulee levoton, jos minä käyn kierroksilla tuon tuosta raskausaikana. Kun mies vaan olisi hiljaa. No, ahdistavaa sekin on, kun se istuu seinää tuijottaen koko illan eikä puhu mitään, näin teki eilen.
[/quote]
Kuulostaa ihan mun eksältä. Sen sekoilu lähti kanssa siitä kun tulin raskaaksi (lapsi siis suunniteltu jatoivottu) ja vaan paheni ja paheni kunnes lapsi oli kuukauden vanha ja totesin että nyt riitti. Se ei tosta mene sulla yhtään paremmaksi, todennäköisesti vaan huonompaan suuntaan. Mun mies oli kanssa sellanen että suunnitteli vaan lapsen tulevaa jalkapallotähden uraa, sanoi että rakastaa lasta KOSKA lapsi on kuin hänen peilikuvansa. Ei koska se on hänen poikansa, jota hänen tulisi rakastaa ehdoitta vaan koska poika on kuin kopio hänestä itsestään. Mies on siis narsisti, enkä menis vannomaan ettei sunkin mies olis. No, nyt ollaan erottu ja mies asetti ehtoja ja asioita mitä mun pitää tehdä jotta se tulis olemaan tekemisissä oman lapsensa kanssa. Lopulta sen ehdot oli niin järjettömiä että totesin ettei olla enää missään yhteyksissä jos sitä ei aidosti kiinnosta sen lapsi, vaan käyttää sitä vaan manipuloinnin välineenä mua vastaan. Mies on jatkanut kiusaamistaan niin kauan että oon joutunut vaihtamaan puhelinnumeroa ja hakemaan uutta asuntoa. Ole varovainen miehes kanssa, tossa on nyt kaikki hälytysmerkit nähtävissä. Tollanen suhde syö sut elävältä. Mä käyn tällä hetkellä terapiassa tän parisuhteen takia, kun mies tuhosi mun itsetunnon kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin valitat luetellen sata syytä miksi miehen kanssa on vaikeaa, mutta et kuitenkaan ole valmis eroamaan. Mitähän sä tällä aloituksella oikein haet?
Miehesi kuulostaa ihan exältäni. Rahaa pitäisi saada mahdollisimman paljon, mutta itse ei viitsitä tehdä mitään sen eteen. Kaiken pitäisi olla suurempaa ja parempaa kuin muilla, mutta koska mitään sen omaisuuden eteen ei viitsitä tehdä, ollaan kiukkuisia ja katkeria kaikille, joilla on enemmän.
Sanoisin, että yksi rento vanhemi on parempi kuin kaksi kireää ja riitelevää vanhempaa. Kyllä se lapsi tulee huomaamaan, että mikään ei ole hyvin, vaikka sen yritätte piilottaa. Itsehän sä tosiaan valintasi teet, mutta kokemuksesta voin sanoa, näin lapsen silmin, että olisin halunnut vanhempieni eroavan vuosia aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On parempi että lähet tosiaan nyt kävelee ja korjaat käsityksen omasta itsestäs. Tosiasiahan on että normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen ei suostu pysymään noin kuluttavassa parisuhteessa. On parempi että lapsella on yksi tasapainoinen vanhempi kuin kaksi vähemmän tasapainoista.
-26
Jos kuvauksesi on totuudenmukainen, niin mies vaikuttaa ns. kusipäältä. Sellaiselta henkilöltä, jota en itse jaksaisi pitää edes kaveripiirissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto mikä mies. Kuulostaa todella surkealta tyypiltä, jonka sisällä on jotain vinossa. Miehen pitäisi oikeasti mennä psykologille, jos aiotte jatkaa yhdessäoloa.
Sinun kannattaa nyt ensisijaisesti ajatella lastasi. Haluatko välittää miehen edustamat arvot hänelle, tai kuvan parisuhteesta? Pystytkö olemaan parempi miehen kanssa vai ilman?
Suosittelen solmimaan avioehdon mahdollisimman pian, sillä mies vaikuttaa kostonhaluiselta. Mitä jos jäätte lapsen kanssa turvattomaan tilanteeseen, jos mies vaatii (mielestäni melko väistämättömältä vaikuttavan) eron yhteydessä puolikasta itselleen? Avioehdosta olisi kyllä kannattanut keskustella ennen naimisiinmenoa, mutta miehen käytös lienee melko uusi juttu.
Unohda lapsi. Oletko itse onnellinen?