Lue keskustelun säännöt.
Mies on alkanut ärsyttämään. Apua :(
20.09.2014 |
Mies on töissä aamukahdeksasta iltakuuteen tai iltaseitsemään asti, kotiin tultuaan räplää puhelinta tai katsoo TVtä tai lepertelee vauvalle. Ollaan oltu naimisissa noin puolitoista vuotta ja esikoinen on alle 2kk vanha. Itkettää kun en saa minkäänlaista huomiota, päivät kuluu kotona kotitöitä tehdessä ja vauvasta huolehtiessa ja sun muuta.. Jos tulee töistä ja pyydän viemään kauppaan, on hän liian väsynyt jne. Ymmärrän, että häntä väsyttää, mutta tunnen itseni vangiksi. Hän näkee ihmisiä joka päivä ja minä olen kuin mikäkin orja... Ja mies ei ymmärrä! Teen itse aloitteet paitsi sillokn kun hän tulee puristamaan perseestä, kun kannan itkevää vauvaa tai vaihdan tälle vaippaa (siis kun annan huomion vauvalle, muuten räplää puhelinta). Seksiä ollaan koitettu kolmesti, se sattuu ja siitä huolimatta olen koittanut pitää miehen tyytyväisenä, mutta viimeisin kerta noin viikko sitten aiheutti sen, että olen koko viikon vuotanut verta kuin mikä. Annan hänelle suuseksiä ja niin edelleen kun ei se hänen syy ole, että ei voida harrastaa yhdyntää. Ollaan muutama kerta oltu vähän romanttisemmissa tunnelmissa, mutta se ei riitä mulle. Mitä teen? Puhumisesta ei ole hyötyä (mies ei vaan ymmärrä "mikä mua vaivaa" tai yrittää analysoida sillain ärsyttävän opettavaisesti), teenkö enemmän aloitteita vai peilaanko hänen käytöstään (en tee aloitteita kun hän ei tee tai räplään itsekin puhelinta)? Auttakaa, en kestä :(
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaudu aina aivan vastustamattoman seksikkääksi ja esitä välinpitämätöntä
Lähde sinä naapuriin lepäämään siksi aikaa kun siellä on kerran talo tyhjänä. Hehän varmaan hoitavat firman perijänkin itse paremmin. Jos se ei auta ymmärtämään, lähde viikoksi ryyppäämään ja uhkaa itsemurhalla. Joskus täytyy vain repäistä ja muuttua itse ongelmaksi, jos ilman joutuu vain kielletyksi, ettei saa tehdä ongelmaa.
Sen jälkeen ilmoita, että mies joko muuttaa kanssasi kauemmas tai sinä muutat. Käske hänen lukea raamattunsa uudelleen, ja alleviivaa se kohta, jossa miehen käsketään päästämään irti vanhemmistaan ja liittymään vaimoonsa.
Mikä ihme sinut on saanut suostumaan palkattomaksi piiaksi tuollaiseen kuvioon?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:42"]Jätä se.
[/quote]
Onpa harvinaisen huono "neuvo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin surullista. Oliko sitten erilaista ennen vauvaa? Miksi et kerro ihan suoraan miehellesi tunteistasi? Miksi asutte appivanhempien naapurissa? Miksi et käy missään miehen työpäivän aikana? Hulluksihan tuossa tulee. Mulla on myös 2kk vauva (tosin myös 2 vanhempaa lasta) ja mun päivät on täynnä ohjelmaa! En istu kotona odottamassa miestä (joka tulee välillä myöhemmin, kuin sun ja matkustaa myös) ja avaan suuni, jos joku mua painaa. Oletko myös käynyt jälkitarkastuksessa? Ei kuulosta sekään nyt kauhean kivalta, että vuodat verta ( ja suostut kivuliaaseen yhdyntään miehen mieliksi!).
Vauva hetkeksi mummolaan hoitoon? Käyt vaikka ystävien kanssa kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, miksi teit sinappikoneen? Miksi ottit ukon joka on luuseri ja käy töissä? Miksi valitat täällä omista, todella tyhmistä valinnoista? Elämä on pitkälti sitä miksi sen tekee...
Hanki aikuiskontakteja! Lähde vauvan kanssa kotoa pois, edes sinne kauppaan.
Koska appivanhemmat ovat noin kätevän lähellä, pyydä heiltä hoitoapua ja mene yksin vaikka kirjastoon tai kävelylle päätäsi tuulettamaan. Sieneenkin voisit nyt piipahtaa jos on metsä lähellä :)
Olen lukevinani rivien välistä että sinun mielestäsi miehille riittää pelkkä seksi ja että miehen pitäisi palkita sinut seurustelulla saatuaan seksiä. Mies on ihan yhtä lailla aivoilla varustettu olento kuin nainenkin. Jos puolisoiden välinen vuorovaikutus on valitusta ja suihinottoa, niin eihän se ole paljoin mistään kotoisin. Hoitaako mies muuten lasta yhtään, vai leperteleekö vain?
Ymmärrän kyllä, etä olet onneton, kuka tahansa olisi tuossa tilkanteessa. Mutta älä odota, että mies muuttaa arkesi, tee se itse. Millaista teillä oli ennen lapsen syntymää, mikä teitä yhdisti? Mitä niille asioille on tapahtunut? Vaikka te nyt olette äiti ja isä, olette myös samoja ihmisiä kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää vois olla mun kirjoittama, niin samanlainen tilanne meilläkin oli vauvavuotena. Nyt kun luen tuon jonkun muun näppikseltä, niin tajuan, kuinka koominen mun miehen perhe jo tavallaan on. Jotenkin karikatyyrimäinen.
Mutta joo itse aiheeseen. Meillä auttoi, että puhuttiin asiasta (tai siis minä puhuin, moneen otteeseen), niin mies alkoi ymmärtää, että tarvitsen omaa tilaa, enkä aina appivanhempia ympärille. Seksi palasi kuvioihin aikanaan. Pidä joku kohtuus tuossa suuseksin antamisessa, jälkeenpäin kun ajattelen omaa tilannettani, niin enhän mä mikään orja tosiaan ollut, ei multa olisi tuollaista voinut odottaa. Eikä miehet tuota varmaan edes odota, se on meidän omissa päissä, että niin pitäisi tehdä.
Kaikki helpottaa, mitä enemmän vauva kasvaa. Vaikka väsyttäisi, koita järjestää itsellesi omaa menoa, niin et tunne, että olet vangittuna kotiin, jos mies ei suostu sinua mihinikään viemään.
Pukeudu pornosti 24/7 alkaa ne naapuritkin soittelee ennen kuin tulevat sisälle, jos eivät tajua niin järkkyja dildoja pöydille ja surraavat penikset pyörimään aina kun lapset nukkuu. Otat dildot molempiin käsiin ja öljyät niitä käsin vedellen miehesi nähden ja myös käytät niitä ja sitten kerrot miehellesi, että haluaisit useammin huomiota. Luulisi muistavan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me juttelemme - silloin kun esimerkiksi mennään kävelylle. Jos esimerkiksi haluan lähteä ulos miehen kanssa, hän toteaa, että juurihan oltiin lauantaina tms. Suuttuu, kun käsken laittamaan puhelimen pois. Ensi viikosta lähtien appivanhemmat lähtevät 20 pv mittaiselle reissule jättäen 17v ja 14v pojat sekä 11v tytön huollettavakseni. En kestä, mulla on univajetta ja tuo 14-vuotias poika on sellainen syöppö, ettei hänen oma äitinsä ehdi laittaa ruokaa hänelle... Puhuu vain ruoasta!! Kaikille ulkomaanmatkoillekin pitäisi mennä vain syömään. 11v tyttö tulisi meille yöksikin, vittu en kestä sitä kakaraa ja en jaksa, en vain yksinkertaisesti jaksa muuttua ison perheen yksinhuoltajaäidiksi yhdessä yössä (mieskin on aikamoinen lapsi kun pitää kestitä, mutten itse saa häneltä oikein mitään). Eikö mies ymmärrä, että nyt on hänen hetkensä olla AVIOMIES mulle, kun kerta ensi viikosta lähtien hän ei pysty osoittamaan mulle mitään rakkautta tms? Vai olisiko se hyvä opetus sille? Pitäisikö sen nähdä mut koko ajan väsyneenä ja kipeänä, että pääsee ymmärtämään, että mäkin olen ihminen?
- ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:05"]Kyllä me juttelemme - silloin kun esimerkiksi mennään kävelylle. Jos esimerkiksi haluan lähteä ulos miehen kanssa, hän toteaa, että juurihan oltiin lauantaina tms. Suuttuu, kun käsken laittamaan puhelimen pois. Ensi viikosta lähtien appivanhemmat lähtevät 20 pv mittaiselle reissule jättäen 17v ja 14v pojat sekä 11v tytön huollettavakseni. En kestä, mulla on univajetta ja tuo 14-vuotias poika on sellainen syöppö, ettei hänen oma äitinsä ehdi laittaa ruokaa hänelle... Puhuu vain ruoasta!! Kaikille ulkomaanmatkoillekin pitäisi mennä vain syömään. 11v tyttö tulisi meille yöksikin, vittu en kestä sitä kakaraa ja en jaksa, en vain yksinkertaisesti jaksa muuttua ison perheen yksinhuoltajaäidiksi yhdessä yössä (mieskin on aikamoinen lapsi kun pitää kestitä, mutten itse saa häneltä oikein mitään). Eikö mies ymmärrä, että nyt on hänen hetkensä olla AVIOMIES mulle, kun kerta ensi viikosta lähtien hän ei pysty osoittamaan mulle mitään rakkautta tms? Vai olisiko se hyvä opetus sille? Pitäisikö sen nähdä mut koko ajan väsyneenä ja kipeänä, että pääsee ymmärtämään, että mäkin olen ihminen?
- ap
[/quote
No sanot nyt välittömästi ettet suostu varaäidiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:10"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:05"]Kyllä me juttelemme - silloin kun esimerkiksi mennään kävelylle. Jos esimerkiksi haluan lähteä ulos miehen kanssa, hän toteaa, että juurihan oltiin lauantaina tms. Suuttuu, kun käsken laittamaan puhelimen pois. Ensi viikosta lähtien appivanhemmat lähtevät 20 pv mittaiselle reissule jättäen 17v ja 14v pojat sekä 11v tytön huollettavakseni. En kestä, mulla on univajetta ja tuo 14-vuotias poika on sellainen syöppö, ettei hänen oma äitinsä ehdi laittaa ruokaa hänelle... Puhuu vain ruoasta!! Kaikille ulkomaanmatkoillekin pitäisi mennä vain syömään. 11v tyttö tulisi meille yöksikin, vittu en kestä sitä kakaraa ja en jaksa, en vain yksinkertaisesti jaksa muuttua ison perheen yksinhuoltajaäidiksi yhdessä yössä (mieskin on aikamoinen lapsi kun pitää kestitä, mutten itse saa häneltä oikein mitään). Eikö mies ymmärrä, että nyt on hänen hetkensä olla AVIOMIES mulle, kun kerta ensi viikosta lähtien hän ei pysty osoittamaan mulle mitään rakkautta tms? Vai olisiko se hyvä opetus sille? Pitäisikö sen nähdä mut koko ajan väsyneenä ja kipeänä, että pääsee ymmärtämään, että mäkin olen ihminen?
- ap
[/quote]
No sanot nyt välittömästi ettet suostu varaäidiksi!
[/quote]
Mies vetää tajuttomat kilarit vain siitä, että pyydän heitä soittamaan ennen tuloaan. Ei kestä sitä, että hänen perheelleen sanotaan vastaan tms :( tiedän, onhan se vituttavaa, mutta mulla ei ole täällä ketään muuta kuin mies. Jos menetän hänet, menetän kaiken... Mennessäni hänen kanssaan naimisiin, menin samalla hänen koko sukunsakin kanssa
- ap
Voi voi.
Taas yksi "uhri-äiti joka tekee kaikki kotona, hoitaa lapsen ja laittaa ruokaa", kun sikamies käy töissä tekemässä äipälle vähän rahulia.
Jätä se sika! Tai kasva aikuiseksi.
Siis oletko sä PUHUNUT miehelle näistä tunteistasi. Ei miehet huomaa mitään vihjailuja tai osaa lukea rivienvälistä. Jos istut naama norsunvitulla ja mies kysyy mikä sulla on ja sanot että ei mikään niin asia jää siihen. Miehet on tunnetasolla aika yksinkertaisia, sun pitää suoraan kertoa mikä vaivaa ja antaa miehelle neuvot miten asia korjataan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:59"]
Sen jälkeen ilmoita, että mies joko muuttaa kanssasi kauemmas tai sinä muutat.
[/quote]
Meidän isoin riita so far liittyy tuohon muuttamiseen! Sanoikin kerran mulle, ettei sun kanssa ole kiva jutella, kun jankkaat aina siitä muuttamisesta. No vittu, eletään pahamaineisessa lähiössä kiinni anopin perseessä ja talo on vanha ja rikkinäinen, ja muutenkin vauva kasvaa pian ja tarvitsee oman huoneen.
Arvaatkos miksi ei muuteta!!? KOSKA EI LÖYDETÄ TOISIA ASUNTOJA, JOSSA OLISIMME APPIPERHEEN PERSEESSÄ KIINNI. Eli toisin sanoen, jos muutetaan, muuttaaa appiperhekin viereen.
- ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 11:18"]Siis oletko sä PUHUNUT miehelle näistä tunteistasi. Ei miehet huomaa mitään vihjailuja tai osaa lukea rivienvälistä. Jos istut naama norsunvitulla ja mies kysyy mikä sulla on ja sanot että ei mikään niin asia jää siihen. Miehet on tunnetasolla aika yksinkertaisia, sun pitää suoraan kertoa mikä vaivaa ja antaa miehelle neuvot miten asia korjataan.
[/quote]
Olen puhunut, paljonkin. Ei auta.
- ap
Lisään vielä, että appiperhe asuu naapurissa. Miestä näen just ja just about 3-4 tuntia (sen ajan mitä on kotona ennen kuin menee nukkumaan) ja nyt on käynyt niin, että juuri tuon ajan joko anoppi tai miehen 11v hyvin paljon puhuva (vauvan itku aiheuttaa mulle tarpeeks päänsärkyä) pikkusisko hengaa täällä, en edes voi nähdä omaa aviomiestä tai jutella tälle. Pyysin miestä sanomaan heille, että soittaisivat ennen tuloaan, koska meillä saattaisi olla joku tilanne päällä tms (ihan kuin olisi), mies suuttui ja sanoi, että hänenpä perhe on tervetullut tänne koska vain. He soittavat miehelle KOKO ajan, vähintään puolen tunnin välein, joko se on isä työasioista (heillä on yritys) tai pikkuveli ihan vain puhuakseen, vaikka ovat juuri nähneet. Tai sitten puhelin piippaa koko ajan, kun heillä on perhe-ryhmä Viberissa, ja hän on siellä tai facebookissa tai tekemässä työjuttuja.