Vuonna 1983 syntyneet

Lapsia on , tutkintoja on, just eronnut, vuokralla ja työttömäksi ensi viikolla :( En tiedä, kuinka kommentoisin olotilaani.

Naimisissa, yksi lapsi ja toinen tulossa. Asun maalla itse rakennetussa talossa ja suunnittelen oman yrityksen perustamista, vakityöpaikkakin on, ei ihan unelma-alalta, mutta melkein. Olen hyvin onnellinen perheestäni ja kodistani, ja työ- ja opiskelukuviotkin näyttää hyviltä. Oon tajunnut, mitä haluan elämältä, ja nyt sitten hetkessä elämisen ohella pyrin toteuttamaan niitä toiveitani ja haaveitani.

Kaksi lasta isompi jo 10v.Mies, omakotitalo ja vakituinen työpaikka. Ennen olen ollut melko tyytyväinen elämääni. Nykyisin tuntuu että haluaisin jotain lisää. Tuntuu liian tylsältä ja harmaalta. Haluaisin ainankin matkustella enemmän.

Lapsia ei ole, eikä varmaankaan tule. Asun Helsingissä omistusasunnossa kahden koirani ja aviomieheni kanssa ja avioliittoa nyt takana parisen vuotta. Vakkariduuni tilitoimistossa.
Työstä en niinkään pidä ja tarkoitus olisikin vielä kouluttautua uudestaan.
Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen elämääni :)

Lapsia on ja ura, ruuhkavuodet menossa, samanikäiset jotka vasta perustavat perhettä tuntuvat lapsellisilta.

Kolmas lapsi tulossa, ihana aviomies ja perhe. Talon rakentaminen suunnitteilla. Opiskellut niin Suomessa kuin ulkomaillakin, elänyt ulkomailla nelisen vuotta, paljon on tullut koettua ennen avioliittoa ja lapsia. Olen tyytyväinen elämäni nykytilanteeseen.

Ei työtä, ei lapsia, ei naista.

Asun vuokrayksiössä.

Voisin olla tyytymättömänpikin. Naapurissa kova ääniset bileet, kohta menen koputtamaan.

Tavoitteena muutos noihin ylläoleviin.

Naimisissa, omakotitalo, yliopistotutkinto (valmistuin viime vuonna). Nyt kotiäitinä (lapsia useita joista vanhimmat ala-asteella, nuorin 2 v.), perheenlisäystä tulossa alkuvuodesta. Tulevaisuus työkuvioiden suhteen on aika sumun peitossa, sillä alalla jolle valmistuin ei ole kovin hyvä työtilanne eikä ala ole välttämättä edes ns. oma alani. Huonomminkin silti voisi olla, onhan minulla ihana lapset, hyvä mies ja mukava koti.

Vakituinen hyvä työ, missä viihdyn. Eronnut olen, yksi 11vuotias lapsi, asutaan omassa kodissa. Ystäviä on paljon, ja olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

Tulevaisuuden haaveena on elää rauhallista ja tasaista elämää, ehkä matkustella ja jos löydän sopivan miehen, niin mahdollisesti vielä yksi lapsikin lisää.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 20:45"]

Lapsia on ja ura, ruuhkavuodet menossa, samanikäiset jotka vasta perustavat perhettä tuntuvat lapsellisilta.

[/quote]

Tuntuvatko 31-vuotiaat lapsellisilta, jos he puhuvat perustavansa perheen muutaman vuoden päästä tai eivät aio perustaa lainkaan?

Mutta alkuperäiselle: Minulla on yliopistotutkinto. Olen ollut koulutustani vastaavassa työssä kuuden vuoden ajan, määräaikaisena. Seurustellut olen kmyös uusi vuotta. Nykyään elän avomieheni kanssa omakotitalossa. Emme ole kihloissa, mutta haluaisin kyllä, ja naimisiin myös. Olen tyytyväinen.

Tulevaisuudessa haluan opiskella, matkustella ja maksaa talolainan pois.

Naimisissa, kaks lasta, omakotitalo keski-uusimaalla. Amk tutkinto ja oman alan töitä. Kuulostaa hyvältä mutta totuus on toinen. Avioliitto alko meneen päin persettä mun hoitaessa pieniä lapsia ja kotia, ja miehen tehdessä mitä lystäs (meistä paljon piittaamatta). Ajauduin pettämään, ja sitten pettämään ja rakastumaan toiseen. Nyt juurikin kamppailen elämäni käännekohdassa, eli erotaanko (mies ei haluais kun ei tiedä pettämisestä) ja jätänkö 10 vuoden yhteiselon taakse vai unohdanko tän toisen ja yritän vielä lasten ja itsemmekin takia!

Kolme ihanaa lasta, työ, ei miestä. Tyytyväinen silti elämääni :)

2 lasta 6- ja 4-vuotiaat, omakotitalo, 2 tutkintoa, töissä olen omalla alallani ja muutenkin menee ihan mukavasti. Tulevaisuudesta en osaa sn kummemmin sanoa.. se tulee mikä on tullakseen. Olen tyytyväinen elämääni juuri nyt.

3 ihanaa lasta. Kaksi koulussa, nuorimman kanssa kotona. Kaksi ammattia, josta jälkimmäisessa on työ ja olisi haave opiskella vielä.
Rakennetaan juuri taloamme. Tosi happy olen.