Lue keskustelun säännöt.
Kun hyvän ystävän lapsilla on aivan erilainen kasvatus kuin omilla...
19.09.2014 |
Onko muilla tullut tällaista tilannetta eteen?
Eli omille lapsilleni olen pitänyt mielestäni ihan järkevää kuria, tyyliin ei hypitä sohvilla, huudeta tai riehuta päättömästi sisällä, jne. Aika keskivertoa mielestäni, ei natsimeininkiä, mutta aika tiukkaa silti.
Erittäin hyvä ystäväni puolestaan suosii paljon löysempiä kuria ja antaa poikiensa (itselläni on myös poikia ja yksi tyttö, kaikille samat säännöt) esimerkiksi heittää kuperkeikkoja sängylläni, koskea joka esineeseen, huutaa ja pitää sellaista epämääräistä ja jatkuvaa hyvin kovaäänistä älämölöä sisällä. Lapset myös sotkevat ja saavat huutoraivareita jatkuvasti.
Myös lemmikit saavat osansa tästä käytöksestä, eli esim. koiraa saatetaan pidellä kovakouraisesti ja joskus jopa ihan kiusatakin. Ystävä ei juuri puutu näihin juttuihin. Saattaa komentaa sillä tavalla puoliksi tosissaan, mutta mitään seuraamuksia ei lapsille yleensä tule. Tai joskus tulee ja joskus ei. Olen alkanut nyt tuntemaan vastenmielisyyttä näitä lapsia kohtaan, vaikkei tilanne heidän vikansa sinänsä olekaan.
Joskus tekisi mieleni komentaa ystäväni lapsia oikein olan takaa, mutta pelkään, että se vaikuttaisi väleihimme negatiivisesti. Kun komennan "nätisti", hänen lapsensa eivät ota sitä kuuleviin korviinsakaan, vaan huono käytös jatkuu. Omilla lapsilla menee myös hermo näiden toisten kanssa ja he usein pakenevat omiin huoneisiinsa tai ulos.
Pidän ystävästäni aivan valtavasti ja haluan tavata häntä. Koska hän asuu kaukana, on tapaamisissa yleensä aina myös lapset mukana. Olemme toisillemme usein esim. yökylässä koko porukka, eli näitä tilanteita tulee nähtyä. joskus hyvin harvoin järjestämme tapaamisia vain aikuisten kesken, mutta välimatka on tosiaan ongelma.
Mitä tekisitte? Ottaisitteko asian puheeksi? Pitäisittekö tylysti natsihuutokuria vieraille lapsille, kun vähempi ei vaikuta mitenkään?
Kommentit (8)
Ap täällä
Täytenee uskaltaa ottaa asia puheeksi... Olen jotenkin turhan arka tällaisissa asioissa.
Ystäväni vaikuttaa myös aika väsyneeltä, eikä ehkä siksi jotenkin jaksa pitää kuia lapsilleen. Olenkin pari kertaa hoitanut hänen lapsiaan, mutta voi jumaliste, kun ne eivät usko minua ollenkaan! Siis sellainen silmiin tiukasti katsominen ja kieltäminen ei esimerkiksi toimi, he vaan eivät välitä minun kieltämisistäni, vaan jatkavat kohta jo hillumistaan. Ulkona saattavat puolestaan karkailla mihin sattuu, eivätkä tule pyynnöstä takaisin. Kehtaanko vetää kunnon natsikuria vieraille lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vastaava tilanne, jokseenkin toisinpäin. Ystäväni lapset puhuvat toisilleen ja muille ihmisille todella rumasti. Karjahtelevat, töksäyttävät ilkeästi ja normaalitkin asiat vihaisesti. Eihän tässä muutoin ole mitään ihmeellistä, mutta ystäväni ei puutu rumaan puheeseen. En käsitä, mistä tuollainen puhetyyli voi tulla, kun ystäväni ei noin puhu (hän on yksinhuoltaja eli isän vaikutus on aika minimaalinen). Olen jonkun kerran sanonut, että saman asian voi sanoa nätimmin ja puuttunut, mutta siitä kieltämättä tulee kelju fiilis kun tavallaan tekee toisen kasvatustyötä. Näiden lasten käytös ja puhetapa on niin inhottavaa, etten ole enää halunnut käydä siellä. Ilman lapsiani vierailut vielä menettelee, kun ei lasteni takia tarvitse puuttua (enhän voi heille näyttää, että tuollainen on ok, kun meillä on kasvatettu puhumaan toisille normaalisti ja kunnioittavasti). Mutta kyllä kaikenlainen yhteydenpito on hiipunut... :(
Kyse on siis nyt jo kouluikäisistä, joilla pitäisi olla nämä jutut hallinnassa.
Mun mielestä eletään sen kodin säännöillä, jossa majaillaan. Minä olen aina kertonut meillä vieraileville lapsille meidän kodin säännöt. Ei siinä ole mitää ongelmia ollut. Meille tullessa pestän aina ekana kädet ja sitten vasta leikkimään. Meillä ei saa juosta ympäri asuntoa, koska se on vaarallista. Riehumiset hoidetaan pihalla. Ei ole ollut ongelmia.
4 jatkaa...
Sen olen huomannut, että joillekin lapsille joutuu olemaan "natsimpi" kuin toisille. On minullekin ollut yllätys, kuinka kovapäinen yksi lasteni luokkakaveri on. Omille riittää puhe ja keskustelu eikä ikinä ole tarvinnut muille lapsille ääntä korottaa, mutta tältä yhdeltä on (opettajan sanojen mukaan) otettava luulot pois. Ei yhtään mun tyylistä, mutta pakko on ollut puuttua.
Ap vastaa
nyt kun mietin tätä tilannetta, niin eniten minua tosiaan suoranaisesti vituttaa se tottelemattomuus minua kohtaan. Yleensä, kun olen vieaampien lasten kanssa tekemisissä, minua kuunnellaan ja totellaankin. Vieraat lapsethan ovat kuitenkin useimmiten sillä tavalla vieraskoreita, etteivät kehtaa panna vastaan toisille aikuisille samalla tavalla kuin omille vanhemmilleen.
Mutta nämä pojat. Kun ei mikään sanominen auta! Meilläkin on kädet pestävä ja huomautan asiasta heti, kun tullaan eteiseen. Pojat vaan potkivat kengät jaloistaan ties minne ja ryntäävät älämölöä huutaen suoraan sohvalle tekemään niitä kuperkeikkojaan. Ihan kuin minä ja käskyni olisivat ilmaa!
Olen työskennellyt päiväkodissakin nuorempana ja lapsettomana, eikä siellä minulla ollut mitään vaikeuksia lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 15:26"]
4 jatkaa...
Sen olen huomannut, että joillekin lapsille joutuu olemaan "natsimpi" kuin toisille. On minullekin ollut yllätys, kuinka kovapäinen yksi lasteni luokkakaveri on. Omille riittää puhe ja keskustelu eikä ikinä ole tarvinnut muille lapsille ääntä korottaa, mutta tältä yhdeltä on (opettajan sanojen mukaan) otettava luulot pois. Ei yhtään mun tyylistä, mutta pakko on ollut puuttua.
[/quote]
Tää on totta ja samat lapset eri ikäisinäkin voivat olla erilaisia. Meidän lapsella oli kaveri, joka oli ihan tavallinen ja käyttäytyi reippaasti ja kiltisti. Kunnes sitten n. 5-vuotiaana tuli joku ihme vaihe, että kaikkia vieraitakin aikuisia piti uhmata hirveästi. Siinä sai joskus natseilla aika tiukasti, että sai lapsen kuriin. Mutta ei sitä voinut jättää olematta tiukka, muutenhan lapsi olisi oppinut, että tottelemattomuus kannattaa. Silloin juuri pitää olla tiukkana, myös vieraiden aikuisten.
t. 2
Kuin minun kynästäni! Sama tilanne. Kylään kutsumista venytetään niin pitkälle kuin suinkin juuri tämän takia. Lasten äiti on hyvä ystäväni niin pakko joskus on kyläänkin pyytää. Mutta päänsärkyä siitä saa :(( Ei mitään kuria. Käytös on ihan järkyttävää lapsilla. Puhutaan kaikkia törkeyksiä jopa minulle ja lapsille. Huomautellaan ikävään sävyyn asioista. Kahvipöydässä röyhitään, piereskellään, rohmutaan KAIKKI. Jos jostain ei pidetä, se huudetaan isoon ääneen kuinka pahaa on laitettu tarjolle. Äiti vaan hymyilee (!!!) vieressä. Kaikki lelut mitkä vaan rikki voi saada, rikotaan. Sängyillä hypitään. Kiusaa tehdään kaikille.
Mieluiten hoidan tapaamiset ystävän kanssa ihan muualla, ja niin että lapset ei ole mukana. Kylään pyydän niin harvoin kuin suinkin. En ole sellaista tyyppiä että kehtaan alkaa vieraita lapsia komentamaan. Mutta aivan järkyttävää touhua heillä on. Ja tämä kyseinen äiti-ihminen vielä ihmettelee kun niin monet vanhat tutut ei pyydä heitä kylään! Muuten ihan normaali, kiva ihminen, mutta tuollaista täysin perusasiaa ei ymmärrä. Omat lapseni ihmettelevät aina näitä lapsia. Kyllä heidän kanssaan välillä pystyy jotain leikkimäänkin että sen puolesta lapset tykkää heidän vierailusta. Mutta aina ihmettelevät jälkeenpäin, että miten ne tekee ja puhuu niin, eikä niiden äiti edes komenna!
Ottaisin asian puheeksi. Eihän kaveri voi tietää, että teillä on erilaiset säännöt kuin heillä, jos et kerro. Mielestäni voit, ja kannattaakin, sanoa napakasti lapsille, että teidän talossa on sellainen sääntö, ettei sängyllä ja sohvalla saa hyppiä eikä huutaa. Lapset ovat aika fiksuja, he kyllä tajuavat, että eri paikoissa voi tehdä eri asioita.
Meillä kotona saa hyppiä sängyllä ja sohvilla, mutta yritän muistaa kylässä rajata lapsia enemmän kuin kotona, jos ei ole tiedossa, että vastaavaa saa tehdä sielläkin. Muuten kyllä pitää käyttäytyä asiallisesti eikä möykätä järjettömästi, mutta meidän kotona sohvalla pomppiminen ei ole huonoa käytöstä.
Jos olisin sinä, pitäisin siis tiukkaa kuria ja juttelisin kaverinkin kanssa yhteiset pelisäännöt kyläillessä. Vaikka ulkopuolisen näkökulmasta saattaa olla, että annan lasten tehdä "mitä vaan", on meilläkin kuitenkin määrätyt säännöt ja niistä sitten pidetään tiukasti kiinni niin omien kuin muidenkin kanssa.