Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään tapailitte ennen kuin päätitte seurustella?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni taas ahdistaisi jos heti ensitreffeistä pitäisi seurustella 😅 haluan ensin katsoa millainen ihminen on ja tutustua ja miettiä suostunko seurustelemaan tämän kanssa.
En ymmärrä. Minulle nimenomaan se seurustelu on sitä aikaa, kun tutustutaan toiseen ja nähdään, voisiko häneen sitoutua loppuelämäkseen (eli avo- tai avioliittoon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni taas ahdistaisi jos heti ensitreffeistä pitäisi seurustella 😅 haluan ensin katsoa millainen ihminen on ja tutustua ja miettiä suostunko seurustelemaan tämän kanssa.
En ymmärrä. Minulle nimenomaan se seurustelu on sitä aikaa, kun tutustutaan toiseen ja nähdään, voisiko häneen sitoutua loppuelämäkseen (eli avo- tai avioliittoon).
Seurustelu on toiseen tutustumista, mutta siinä vaiheessa ollaan jo molemmin puolin niin tosissaan että voidaan ottaa se kumppani mukaan vaikka sukuloimaan ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Tapailu on se vaihe kun tutustuit juuri jonkun kiinnostavan tyypin kanssa ja opitte vasta perusjuttuja toisistanne. En minä ainakaan kehtaisi sanoa seurustelevani jonkun pari viikkoa sitten tapaamani miehen kanssa, siinä vaiheessahan me ollaan vielä melkein tuntemattomia toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni taas ahdistaisi jos heti ensitreffeistä pitäisi seurustella 😅 haluan ensin katsoa millainen ihminen on ja tutustua ja miettiä suostunko seurustelemaan tämän kanssa.
En ymmärrä. Minulle nimenomaan se seurustelu on sitä aikaa, kun tutustutaan toiseen ja nähdään, voisiko häneen sitoutua loppuelämäkseen (eli avo- tai avioliittoon).
Musta tuntuu että mulla on ainakin paljon korkeampi kynnys tunteilta erota ihmisestä, kuin taas tapailun pystyn lopettamaan paljon vähemmillä tunteilla ja loogisella ajattelulla jos tuntuu että toinen ei sopisikaan kumppaniksi. Siksi en ihan heti halua seurustella kun en halua laittaa tunteita toiseen jos siitä löytyykin joku vika jonka takia en haluaisi seurustella. Kun seurustelen niin seurustelen ajatuksella että olen tämän kanssa loppuelämän ja laitan tunteet ihmiseen, niin silloin mulla on tosi iso henkinen kynnys että eroaisin. Siksi en halua laittaa itseäni niin haavoittuvaan tilaan ihmistä kohtaan jota en vielä tunne tarpeeksi.
Miksi pitäisi erikseen sopia hetki josta seurustelu alkaa? Olen nelikymppinen, naimisissa ja muutamakin poikaystävä ehtinyt olla tähän ikään. Koskaan ei ole ”sovittu seurustelusta” kenenkään kanssa. On tavattu, ihastuttu, tapailtu, rakastuttu.
Nuorehkona, isossa kaupungissa opiskelijaelämää viettäneenä ja deittisivustojen kautta aktiivisesti deittailleena henkilönä kiitän kyllä luojaani mahdollisuudesta ainoastaan tapailla miehiä. Muuten olisin seurustellut kohtuullisen monta kertaa :D Ja aika monen ei-niin-kivan tyypin kanssa. Tosi harvan kanssa oikeasti synkkasi, vaikka "perusasiat" tuntuivat olevan kunnossa. Aviomieheni kanssa kesti pari kuukautta ennen kuin totesin, että tätä ei tarvitse enää vaihtaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeastaan heti. Jäin ekoilla "treffeillä" miehen luokse yöksi ja muutettiin periaatteessa yhteen heti silloin. Olin pari päivää omassa kodissani, jonka jälkeen roudasin kamani miehen luokse. Olimme 27 ja 28 silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni taas ahdistaisi jos heti ensitreffeistä pitäisi seurustella 😅 haluan ensin katsoa millainen ihminen on ja tutustua ja miettiä suostunko seurustelemaan tämän kanssa.
En ymmärrä. Minulle nimenomaan se seurustelu on sitä aikaa, kun tutustutaan toiseen ja nähdään, voisiko häneen sitoutua loppuelämäkseen (eli avo- tai avioliittoon).
Seurustelu on toiseen tutustumista, mutta siinä vaiheessa ollaan jo molemmin puolin niin tosissaan että voidaan ottaa se kumppani mukaan vaikka sukuloimaan ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Tapailu on se vaihe kun tutustuit juuri jonkun kiinnostavan tyypin kanssa ja opitte vasta perusjuttuja toisistanne. En minä ainakaan kehtaisi sanoa seurustelevani jonkun pari viikkoa sitten tapaamani miehen kanssa, siinä vaiheessahan me ollaan vielä melkein tuntemattomia toisillemme.
Terminologiastahan tässä siis on vain kyse. Joillekin toisille tuo sinun käyttämäsi tapailu-sana puolestaan tarkoittaa vaihetta, jolloin voi vielä tapailla muita ja harrastaa seksiäkin heidän kanssaan.
Itse en missään vaiheessa tapaillut nykyistä puolisoani. Me tapasimme, tutustuimme, ihastuimme, aloimme viettää aikaa yhdessä eli seurustella, aikanaan aloimme tutustua myös toistemme sukulaisiin ja ystäviin samalla kun aloimme tehdä yhä pitemmälle tulevaisuuteen ulottuvia suunnitelmia (so. mitä tehdään jouluna, pääsiäislomalla, kesälomalla jne).
Missään kohtaa emme sopineet seurustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan uskossa ja Jumala johdatti yhteen.
Tutustuttiin kotisatama deitissä, viikko kirjoteltiin ja sovittiin että aletaan seurustelee, siitä viikon päästä nähtiin ekan kerran livenä.
Välimatkaa meillä on yli 500 km, nähtiin puolessa välissä eräässä hengellisessä kokouksessa.
Menimme sitten kolmen kuukauden päästä ekasta tapaamisesta naimisiin.
Olemme niin onnellisia kun Jumala johdatti meitä ja on puhunut monesti, että Hän yhdisti meidät.
Yli puoli vuotta tapailtiin, kun nyt sattui olemaan hyvä tyyppi siinä mutta minä en ollut päässyt aiemmasta erosta vielä tarpeeksi yli. Hän jaksoi odotella. Sitten sovittiin että aletaan seurustelemaan.
En ole koskaan elämässäni päättänyt seurustelusta ja olen sentään ollut naimisissa ja nykyisin olen avoliitossa.