Työuupumus vai ihan normaali tilanne?
Missä menee raja työuupumuksen kanssa verrattuna vain normaaliin, tavalliseen työkuormitukseen? Meillä on krooninen resurssipula ja kaikilla aivan liikaa töitä. Uusia henkilöitä haetaan mutta kestää pitkään ennenkuin heistä on mitään hyötyä, aluksi useamman kuukauden vain hidastavat ja haittaavat muiden jo ylikuormittunutta päivää.
Itse olen viikonloppuisin itkuinen ja arkisin välillä nukun huonosti/ heräilen miettimään työmurheita. Työpäivän rajoitan 9h/pv ja viikonloppuisin en tee töitä. Liikun joka päivä ja syön kohtuuterveellisesti, karkit ovat viikonlopun pahe.
Mutta päivä päivältä tuntuu vaikeammalta itsensä kampeaminen töihin. En jaksa keskittyä mihinkään, en saa mitään tehdyksi, kaikki kiukuttaa ja väsyttää. Olen kyynistynyt eikä mikään innosta eikä huvita. Kävin keväällä työterveyspsykologin kanssa juttelemassa, hän kehotti hakemaan uusia töitä tai etsimään jotain kiinnostavaa koulutusta. Työnhaku on vaikeaa kun vastaavia paikkoja ei ole ja toisaalta downsiftaajia ei oteta ”liian kokenut/liian kallis” -syihin vedoten.
Toisaalta olen valmis hyppäämään tyhjänkin päälle mutta….. tilanteen selittäminen työhaastatteluissa ei ole helppoa; kukaan ei palkkaa aiemmin työuupunutta. Hankalaa!
Kommentit (13)
Voitko pitää palkatonta työvapaata? Ilman että olisi sairaslomaa tms. Tai hae opiskelemaan, jotta saat opintovapaata.
Tauko voisi tehdä hyvää.
Hei ap, en osaa ihan omasta kokemuksesta puhua, mutta työuupumusta läheltä seuranneena sanoisin että uupumuksen merkkeihin joita sinulla on kannattaa suhtautua vakavasti, jotta et menettäisi työkykyäsi. Sinun pitää varmaan miettiä mitä haluat työltä ja millainen ja kuinka kauan kestävä kiire ja stressi on sinulle vielä ok, missä kulkevat rajasi. Jos johdon kanssa puhuminen ei auta yhtään ja työtilannetta pitää kuukaudesta toiseen vain sietää, lienee tosiaan pakko tehdä päätöksiä siitä, haluaako sillä tavalla elää. Ehkä voisit kokeeksi katsella tai hakea jotain toista työtä? Eihän sitä ole pakko ottaa vastaan vaikka saisitkin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Voitko pitää palkatonta työvapaata? Ilman että olisi sairaslomaa tms. Tai hae opiskelemaan, jotta saat opintovapaata. Tauko voisi tehdä hyvää.
Taukoa kaipaan mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Oma tehtävä on sellainen ettei palkatonta vapaata myönnettäisi, ei ainakaan nykyisessä resurssipulassa. Kesälomakin oli pienissä pätkissä ja kaikki mikä poissaollessa jää tekemättä on rästilistalla palatessa :(
Vierailija kirjoitti:
Voitko pitää palkatonta työvapaata? Ilman että olisi sairaslomaa tms. Tai hae opiskelemaan, jotta saat opintovapaata.
Tauko voisi tehdä hyvää.
Jos tilanne työpaikalla on noin vaikea, voi olla, ettei vapaita heru lähiaikoina.
Ap, sun kannattaa käydä juttelemassa taas siellä työterveydessä. Jos saat sairaslomaa, niin eihän sitä mahdolliset tulevat työnantajat tiedä tai näe, mistä syystä se on myönnetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko pitää palkatonta työvapaata? Ilman että olisi sairaslomaa tms. Tai hae opiskelemaan, jotta saat opintovapaata. Tauko voisi tehdä hyvää.
Taukoa kaipaan mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Oma tehtävä on sellainen ettei palkatonta vapaata myönnettäisi, ei ainakaan nykyisessä resurssipulassa. Kesälomakin oli pienissä pätkissä ja kaikki mikä poissaollessa jää tekemättä on rästilistalla palatessa :(
Tää kuulostaa todella kurjalta. Ansaitset taukoa, et voi olla korvaamaton, ja kyse on sun työkyvystä viime kädessä. Voisitteko yrittää sopia esimiehesi kanssa että koska olet kovilla ja uupunut ja kesäloma ei ollut riittävän palauttava, sinun työkykyä tuettaisiin sillä että saisit suunnitellusti pitää esim kaksi pidennettyä viikonloppua lähikuukausina? Se ei voi olla liikaa vaadittu että olet 1-2 päivää peräkkäin pois, ja se voisi auttaa edes vähän.
Pitkä viikonloppu ei auta yhtään, entistä pahempi kiire ja huuto palatessa
Mulla oli ihan identtinen tilanne. Työterveydestä sai max viikon saikkua, pomot vaati että saikut tulee vain työterveydestä (kerran sain yksityiseltä 1 kk saikun ja pomo käski töihin siitä huolimatta, työterveys sanoi nimittäin että saikkuni ei ole terveyteni kannalta välttämätön). Meillä oli todella paha resurssipula ja siksi kaikki pakotettiin olemaan niin paljon töissä kuin vain mitenkään keksittiin pakottaa. Lopulta irtisanouduin. Uutta työtä en ole saanut, mutta terveyteni sain sillä takaisin.
Meillä oli sama. Asiantuntijoiden työ, liikaa projekteja, muutama jo lähti työkuorman vuoksi. Mä tein 60-tuntista viikkoa, ärähtelin kotona, itkin työpaikan vessassa, liikennevaloissa, herätessä, yöllä. Lopulta jaksoin selata avoimia työpaikkoja ja sain yhdellä hakemuksella uuden työn. Meni monta kuukautta vielä väsymystä itkiessä, mutta vaihto kannatti. Puoliso sanoo minua kuin eri ihmiseksi, jaksan taas huolehtia itsestäni ja tulevaisuutta voi ajatella.
Voi kun löytyisikin uusi työ! pari keskustelua on ollut, toinen edelleen keskeneräinen tai mulle ei ole ilmoitettu että joku muu on valittu. Toinen eteni lupaavasti mutta kaatui palkkakysymykseen; eivät uskoneet että olisin pysynyt aiempaa alemmalla palkalla heillä. Mollaamatta nykyistä työnantajaa en pystynyt heitä vakuuttamaan ja selitykset ei kai sitten vakuuttaneet… ap
Sinnittelen ainakin ensi viikon kun oma esimies on lomalla. Ja varaan työpsykologille uuden ajan; kaksi käyntiä voin vielä käydä työnantajan maksamana.
Ja etsin jotain sopivaa haettavaa
Kenelläkään työuupumuksen kokeneella vinkkejä? Tai missä vaiheessa uupumus iski niin ettei enää voinut jossitella vaan oli pakko jäädä palkattomalle sairauslomalle?