Miksi et soita lastasi välipalalle???
Meillä pyörii päivittäin eka- ja tokaluokkalaisia kavereita. Tulevat suoraan koulusta oman lapseni kanssa. KETÄÄN ei ikinä soiteta kotiin välipalalle. Syövät koulussa lounaan klo 11.45. Menevät koteihinsa klo 17-18 syömään.
Minä niille sitten välipalaa annan kun kuolaavat vieressä, kun oma lapseni syö välipalaa noin klo 14.30. Eikä siinä mitään, voin ihan hyvin antaakin jotain pientä syötävää ja mehua, mutta ihmetyttää, että vanhemmat eivät edes soita tiedustellakseen, että onko saanut mitään. Jos ei ole, niin sitten kotiin syömään.
Miten te tämän perustelette, siis te, jotka ette soittele lapselle ennenkuin on aika mennä päivälliselle?
Kommentit (30)
Olen kotona 16.30 kun pääsen töistä klo 16. Enemmän minua ihmetyttää kuka on kotona jo klo 14.30. Lapseni tietävät, että kotona on aina välipalaa. Ja että klo 17 syödään yhdessä päivällistä. Pienimmälle ( 9v) soitan aina kun lähden kotiin töistä, että jos on jossain kaverilla, nyt voisi lähteä kotiin. Jos lapset ovat meillä iltapäivällä, kaverillekin saa tarjota välipalaa.
Olen yksinhuoltaja ja isä asuu kaukana eikä juurikaan osallistu lasten arkeen. Hyvin tämä on mielestäni mennyt, mutta todellakaan en voi töistä alkaa soitella lapsille kesken iltapäivän.
Mua ihmetyttää se, ettei soiteta välipalalle eikä päivälliselle. Eikä iltapalalle. Jos en hätyytä lapsia kotiinsa, voivat olla meillä hyvinkin klo 12-21, koulupäivinä. Loistavaa vanhemmuutta!
Meillä ei syödä välipalaa, vaan ruoka on noin klo 16 ja äiti lähtee siitä töihin.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:44"]
Mua ihmetyttää se, ettei soiteta välipalalle eikä päivälliselle. Eikä iltapalalle. Jos en hätyytä lapsia kotiinsa, voivat olla meillä hyvinkin klo 12-21, koulupäivinä. Loistavaa vanhemmuutta!
[/quote]
Laita raja, että max 3 tuntia saa olla kylässä.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:44"]
Mua ihmetyttää se, ettei soiteta välipalalle eikä päivälliselle. Eikä iltapalalle. Jos en hätyytä lapsia kotiinsa, voivat olla meillä hyvinkin klo 12-21, koulupäivinä. Loistavaa vanhemmuutta!
[/quote]
Jos jonkun ekaluokkalaista ei koko päivänä kysellä ja ilta ysiltäkin on vielä viikolla teillä (syömättä kuka ties) niin pitäisikö soittaa lastensuojeluun ja kertoa missä joku perhe menee, kuin ihmetellä täällä "joidenkin" vanhemmuutta. Kun lapsen saaminen ei tee ihmisestä toisista välittävää -se pieni lapsi saattaa tarvita jonkunlaista väliintuloa ja apua.
Olen töissä ja minäkin pyrin soittamaan, mutta aika usein on palavereja siten, että juuri suunnilleen klo 14-16 ollaan kiinni asiakkaan kanssa. Siinä on vähän paha soitella, että oletko syönyt välipalaa.
MUTTA, en ole kokenut tätä ongelmaksi, kun meillä nämä menevät hyvin vastavuoroisesti. Meillä saa AINA välipalan myös kaverit ja vastaavasti omat lapset ovat kavereiden luona saaneet välipalaa. Homma on muutenkin toiminut hyvin, yleensä aina on läksyt tehty yhdessä meillä tai kaverilla.
Jos lapset asuvat ihan eri suunnilla ja molemmat kaveruksista vaikka harrastavat jotain enemmänkin, ei oikeen koskaan ehtisi koulun jälkeen kyläilemään, kun ensin taapertaisi kotiin, tekisi läksyt ja söisi välipalan ja sitten kävelisi takaisin. ja sitten oliskin jo aika lähteä taas kävelemään kotiin, kun kaveri lähtee harkkoihin/on omat harkat.
Meille on sopinut hyvin. Tää on niin tuttu valitusvirsi kotiäideiltä. Onko teillä kissa vienyt kielen kun ette saa suutanne auki? Täällä juputatte samasta aiheesta vuodesta toiseen. Miksi ette sano niille vanhemmille?
Meillä ei ole joka päivä lasten kavereita koulun jälkeen kylässä ja silloin kun on kavereita niin tarjoan kyllä välipalan ja ruoka-aikaan lähtevät sitten omaan kotiinsa jos ei ole etukäteen sovittu vanhempien kesken että syövät meillä.
Jos meidän lapset ovat kavereiden luona niin että menevät suoraan koulusta niin saavat siellä kyläpaikassa aina myös välipalan ja tulevat kotiin ruoka-aikaan. Joskus toisin joku ahkera-mamma soittaa ja kysyy saako meidän tyttö tai poika jäädä syömäänkin ja toki saa :)
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 16:44"]
Mua ihmetyttää se, ettei soiteta välipalalle eikä päivälliselle. Eikä iltapalalle. Jos en hätyytä lapsia kotiinsa, voivat olla meillä hyvinkin klo 12-21, koulupäivinä. Loistavaa vanhemmuutta!
[/quote]
Jos jonkun ekaluokkalaista ei koko päivänä kysellä ja ilta ysiltäkin on vielä viikolla teillä (syömättä kuka ties) niin pitäisikö soittaa lastensuojeluun ja kertoa missä joku perhe menee, kuin ihmetellä täällä "joidenkin" vanhemmuutta. Kun lapsen saaminen ei tee ihmisestä toisista välittävää -se pieni lapsi saattaa tarvita jonkunlaista väliintuloa ja apua.
[/quote]
Kyse ei ole ekaluokkalaisista vaan vitosista. Tunnen perheet aika hyvin, ja hoitavat lapset ihan kohtuullisesti, mutta ovat hyvin boheemeja. Ja luottavat siihen, että lapset kyllä pärjää ja sisarukset huolehtivat toisistaan. Tiedän, että lastensuojelu ei asiaan puuttuisi täällä, kun kerran tuossa naapurissa on vielä huolettomampaa menoa eikä sinnekään apuja saatu ilmoista huolimatta.
Lapset luultavasti asuu lähellä toisiaan niin ei se käveleminen sinne kotiin syömään ole vaativa ponnistus.
En soittele välipalan takia toisten vanhemmille. Välillä siinä menisi isomman porukan soittelu kun neljän lapseni kaverit kokoontuu meille.
Omat lapset tulee mieluiten kotiin syömään, aina ei ole kuulemma nälkä niin ei syö välipalaa vaikka riittää että ottaa omenan puusta. ;)
Meillä homma toimii niin, että kyläilyt kavereiden luokse sovitaan erikseen, ja lasten äitien kanssa sovittu että lapsi saa välipalan siellä kyläilijän luona. Aika tasapuolista on kyläily ja välipalailu, en ikinä kehtais laittaa omaani syömään vieraan kotiin jatkuvasti ilman vastavuoroisuutta, enkä toisaalta jättää nälkäistä lasta ilman ruokaa, jos on meillä ja muut syö - näitä jalkimmäisiä oli joskus yksi kerhokaveri joka aina söi meillä, notkui muutenkin meillä monta kertaa viikossa eikä ois ikinä halunnut mennä kotiinsa edes itse, saati että heille olisi voinut oma lapseni ikinä mennä (äiti oli kieltänyt vieraat, kertoi tyttö itse). Tajusin jo silloin ettei ole kaikki siellä kotona ihan kohdallaan, myöhemmin kuulin että tyttö otettiin huostaan.