Lue keskustelun säännöt.
Onko joku sopeutunut parisuhteeseen, jossa on hyvin tiukat "rajat" kaikelle parisuhteen ulkopuoliselle tekemiselle?
21.08.2021 |
Tarjoitan todennäköisimmin epävarmuudesta kumpuavaa mustasukkaisuutta, jonka vuoksi toinen osapuoli haluaa viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan tiiviisti toisen kanssa. Esimerkiksi kavereiden näkeminen kaljalla tai kahvilla on ei-hyväksyttävää, missään tapauksessa puoliso ei voi lähteä ystäviensä kanssa matkalle. Vaikka illaksi ei olisi suunniteltu mitään yhteistä tekemistä, ei silti ole ok lähteä yksinään esimerkiksi vaateostoksille.
Elääkö joku tänä päivänä näin?
Kommentit (49)
toivottavasti kukaan ei elä tänä päivänä noin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti kukaan ei elä tänä päivänä noin...
Varmasti elää, mutta tuskin vapaaehtoisesti. Useinhan mustasukkaisuus hiipii suhteeseen pikkuhiljaa.
Juokse! Lujempaa! Ennen kuin on liian myöhäistä.
Ei ikinä. Tuollainen "orjuuttaminen" ahdistaa ja tuhoaa parisuhteen lopullisesti. En sopeutuisi. Parisuhtee pelisäännöistä sovitaan yhdessä, niitä ei toinen tule yksipuolisesti jyräämään.
Me elämme vähän noin. Yhdessä ollaan koko ajan. Matkalle ei todellakaan lähdetä kavereiden kanssa, vaan yhdessä. Kyllä nyt saa mennä johonkin yksinkin, mutta meitä ei kiinnosta. Ei tässä ole ketään kahlittu, me vaan ollaan niin kiinni kasvaneet. Voisihan tietysti tulla mustasukkaisuuden tunteita, jos toinen yhtäkkiä alkaisi mennä yksikseen. Muutos kun olisi iso siihen nähden miten on ennen toimittu. Pitkään on oltu yhdessä, eikä tässä ketään ole alistetussa asemassa. Monen on varmaan vaikea sulattaa tällaosta suhdetta, kun ei kovin monelle sovi. Mutta tämä on meidän tapamme, ja ollaan onnellisia, että on löytynyt samanlainen kumppani. Meitä ei kiinnosta muiden mielipiteet, tai sairaaksi haukkumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me elämme vähän noin. Yhdessä ollaan koko ajan. Matkalle ei todellakaan lähdetä kavereiden kanssa, vaan yhdessä. Kyllä nyt saa mennä johonkin yksinkin, mutta meitä ei kiinnosta. Ei tässä ole ketään kahlittu, me vaan ollaan niin kiinni kasvaneet. Voisihan tietysti tulla mustasukkaisuuden tunteita, jos toinen yhtäkkiä alkaisi mennä yksikseen. Muutos kun olisi iso siihen nähden miten on ennen toimittu. Pitkään on oltu yhdessä, eikä tässä ketään ole alistetussa asemassa. Monen on varmaan vaikea sulattaa tällaosta suhdetta, kun ei kovin monelle sovi. Mutta tämä on meidän tapamme, ja ollaan onnellisia, että on löytynyt samanlainen kumppani. Meitä ei kiinnosta muiden mielipiteet, tai sairaaksi haukkumiset.
Kauanko olette olleet yhdessä? Millaista työtä teette? Olen aloittaja ja avasin keskustelun siksi, että jopa itsenäinen työni vaihtuvine aikatauluineen aiheuttaa jatkuvia ongelmia.Työni luonteen vuoksi olen sidottu joustavuuteen eli aikatauluni saattavat heittää alkujaan ennakoidusta tunneillakin. Ei ole mikään kellokorttityö joskin näkyy palkassa.
Kyllä tuo lopulta tuhoaa suhteen, jos joutuu vasten tahtoaan rajoittamaan menojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me elämme vähän noin. Yhdessä ollaan koko ajan. Matkalle ei todellakaan lähdetä kavereiden kanssa, vaan yhdessä. Kyllä nyt saa mennä johonkin yksinkin, mutta meitä ei kiinnosta. Ei tässä ole ketään kahlittu, me vaan ollaan niin kiinni kasvaneet. Voisihan tietysti tulla mustasukkaisuuden tunteita, jos toinen yhtäkkiä alkaisi mennä yksikseen. Muutos kun olisi iso siihen nähden miten on ennen toimittu. Pitkään on oltu yhdessä, eikä tässä ketään ole alistetussa asemassa. Monen on varmaan vaikea sulattaa tällaosta suhdetta, kun ei kovin monelle sovi. Mutta tämä on meidän tapamme, ja ollaan onnellisia, että on löytynyt samanlainen kumppani. Meitä ei kiinnosta muiden mielipiteet, tai sairaaksi haukkumiset.
No ettehän te kuvasta mitenkään aloittajan kuvaamaa tilannetta. Puhe oli siitä jos toinen osapuoli haluaa rajoittaa. Jos te hyvässä yhteisymmärryksessä haluatte noin elää niin eläkää rauhassa.
Yleensä siihen alkaa tulla kyselyjä miksi tervehdit tuota tai tätä työkaveria, myyjää, tuttavaa, ja epäilyä, että menet sen kanssa jonnekin. Tarpeetonta mustasukkaisuutta ei voi selittää hyväksi asiaksi millään epävarmuudella tms. Se tuhoaa lämpimät tunteet toista kohtaan ja yhdessöäolosta muodostuu ahdistava velvollisuus ja taakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kumpikaan halua käydä juopottelemassa tai matkoilla kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä siihen alkaa tulla kyselyjä miksi tervehdit tuota tai tätä työkaveria, myyjää, tuttavaa, ja epäilyä, että menet sen kanssa jonnekin. Tarpeetonta mustasukkaisuutta ei voi selittää hyväksi asiaksi millään epävarmuudella tms. Se tuhoaa lämpimät tunteet toista kohtaan ja yhdessöäolosta muodostuu ahdistava velvollisuus ja taakka.
Niinpä ja usein kuvaan tulee mukaan väkivalta jos muuten ei toista saa alistettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kumpikaan halua käydä juopottelemassa tai matkoilla kavereiden kanssa.
Entä ihan vain pidemmällä lounaalla hyvän ystävän kanssa? Ehkä vielä vaatekaupassakin kiertelemässä?
Mikä olisi väärin esim. serkusten kesken tehdyssä viikonloppureissussa paikkakunnalle, jossa vietitte yhteisiä kesiä muutama vuosikymmen takaperin? Eikö sellainen voisi olla ihan hauskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sääntö on koskenut vain minua. Mies on saanut pettää ilman pelkoa että törmää vaimoonsa kun se on suljettuna kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kumpikaan halua käydä juopottelemassa tai matkoilla kavereiden kanssa.
Mutta kumpikaan ei kuitenkaan estäisi tai rajoittaisi, jos toinen nyt haluasikin tehdä noin?
Meidän parisuhde varmasti näyttää osin tuollaiselta vieraiden silmiin sillä en tee mitään ilman miehen "lupaa". Se on kuitenkin meidän juttu johon kuuluu että mies tekee päätökset ja minä alistun hänelle. Tuo kummallekin nautintoa ja siihen kuuluu että asioista on puhuttu paljonkin. Joskus harvoin tulee tilanteita joita en halua ja korvaan sen sitten toisella tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kumpikaan halua käydä juopottelemassa tai matkoilla kavereiden kanssa.
Entä ihan vain pidemmällä lounaalla hyvän ystävän kanssa? Ehkä vielä vaatekaupassakin kiertelemässä?
Mikä olisi väärin esim. serkusten kesken tehdyssä viikonloppureissussa paikkakunnalle, jossa vietitte yhteisiä kesiä muutama vuosikymmen takaperin? Eikö sellainen voisi olla ihan hauskaa?
Ei mitään. Meitä ei vain kiinnosta moinen. Eipä ole sitten korona-ahdistuskaan iskenyt, kun toisen naama ei kyllästytä. Erillismatkat ovat tosiaan olleet sukulaisten tapaamisia, koska he kaikki asuvat meistä kaukana. Mutta kumpaakaan ei yökerhoelämä ja alkoholi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä siihen alkaa tulla kyselyjä miksi tervehdit tuota tai tätä työkaveria, myyjää, tuttavaa, ja epäilyä, että menet sen kanssa jonnekin. Tarpeetonta mustasukkaisuutta ei voi selittää hyväksi asiaksi millään epävarmuudella tms. Se tuhoaa lämpimät tunteet toista kohtaan ja yhdessöäolosta muodostuu ahdistava velvollisuus ja taakka.
Niinpä ja usein kuvaan tulee mukaan väkivalta jos muuten ei toista saa alistettua.
Valitettavasti kontrolloija osoittautuu usein narsistiksi, joka kyllä itse katsoo olevansa vapaa kulkemaan miten haluaa. Exä oli tällainen uhria esittävä, joka kitisti suunnilleen itkua, että kun hän ei uskalla luottaa ja joutuu aina epäilemään. Mikään järkipuhe, että tunnethan sinä minut ja voit varmasti luottaa, ei auttanut, vaan se sama länkytys salaa tavattavista panokavereista toistui aina vain. Pakko oli lopettaa suhde ja se oli hyvä päätös, vaikka jättikin jonkinlaiset arvet siitä, että pidettiin niin arvottomana ja epäluotettavana, vaikka itse uskoi ja toivoi hyvää suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän parisuhde varmasti näyttää osin tuollaiselta vieraiden silmiin sillä en tee mitään ilman miehen "lupaa". Se on kuitenkin meidän juttu johon kuuluu että mies tekee päätökset ja minä alistun hänelle. Tuo kummallekin nautintoa ja siihen kuuluu että asioista on puhuttu paljonkin. Joskus harvoin tulee tilanteita joita en halua ja korvaan sen sitten toisella tavoin.
0/5
En pysty näkemään yhtäkään syytä miksi haluaisin sopeutua tuollaiseen.