Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tasoryhmät joukkueurheilussa, ongelmia
16.09.2014 |
11v poikani ikätasolla on kilparyhmä ja harrasteryhmä. Poika on harrastanut lajia 4 vuotta ja pelaa harrasteryhmässä. On ahkera harjoittelemaan ja urheilullisten taitojensa puolesta kilparyhmän ja harrasteryhmän rajalla.
Harrasteryhmä voisi olla ihan hyväkin porukka pojalle, MUTTA! Tänä syksynä ollaan jälleen kerran tilanteessa, että harrasteryhmässä puolet uusia, vain vähän pelanneita. Pelifiilikseen vaikuttaa tosi paljon se, että aloittelijoiden takia homma menee väkisin sähläämiseksi. Ehkä joskus joulun aikaan pelaaminen alkaa taas olla organisoituneempaa.
Valkut on samat sekä kilpa- että harrasteporukassa, ja päähuomio on kilpaporukassa. Harrasteporukkaa pyöritetään kuin vasemmalla kädellä, eikä valmentajilla esim. ole paljon kiinnostusta panostaa harrastejoukkueen rakentamiseen, vaikka juuri se olisi tärkeää, että sekalainen sakki kehittyisi yhtenäiseksi ryhmäksi.
Harmittaa pojan puolesta, että puolet kaudesta tuntuu aina menevän alusta aloittamiseen. Kilparyhmässä ei vaihtuvuutta ole, pari vuotta sitten tehty jako on hyvin pysyvä, taitojen kehittymisestä riippumatta.
Asutaan keskikokoisessa kaupungissa, jossa muitakin seuroja olisi. Mutta en tiedä, auttaisiko seuran vaihtaminen mitään, kun poika ei kuitenkaan ole itsestäänselvästi kilpatasoa. Ongelmat on varmaan aika samat kaikissa harrastejoukkueissa?
Kommentit (36)
Sama ongelma meillä. Ajattelen kyllä asian niinkin, että vaikka jää taidoissa kilpaporukasta jälkeen, suuremmalla ja tavoitteellisemmalla treenimäärällä kuroisin puolessa vuodessakin eroa jo kovasti kiinni. Mutta ei sinne treenaamaan pääse, kilpaporukka treenaa tuplasti harrastepoikiin verrattuna ja valmentajien tasoero on huikea.
Olen tuosta valittanutkin seuralle, sieltä on lupailtu että ensi kaudella harrastejunioreille olisi luvassa jotain extraa, niille siis jotka ottavat homman tosissaan. Sitä en tiedä tuleeko sitä koskaan, ja mitä se tarkoittaa, tasoryhmiä harrasteporukan sisällä vaiko kenties lisätreeniä motivoituneille.. No toivotaan että jompaakumpaa. Mutta sinuna ottaisin asian puheeksi valmennuspäällikön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisätreenit harrasteporukan aktiivisille vois toimia ehkä jonkinlaisena palkintona. Mutta ei varmaan auttais siihen, että harrastesarjan pelit menee miten sattuu. Kaikki kuitenkin pelaa matseja ja taitoero vaan kasvaisi aktiivisten ja 'ei kiinnosta treenata' -tyyppien välillä, jos lisätreeniä on vain osalle.
Meilläpäin joukkueilla on joka kevät karsinta. Joskus kovaa työtä tehnyt pääsee ykkösjoukkueeseen. Joskus ykkösjoukkueessa laiskotellut pudotetaan kakkosjoukkueeseen. Jännitystä on joka kevät.
Nyt ykkösjoukkueeseen päässyt lapseni treenaa myös joukkueen treenien välissä omatoimisesti. Liikuntaa tulee joka päivä vähintään kaksi tuntia.
Missä lajissa kerran vuodessa vaihtuu puolet porukasta harrasteryhmässä? Oma poika pelaa sekä jääkiekkoa että jalkapalloa harrasteryhmissä ja kummassakaan ei vaihdu kuin 1-2 poikaa vuodessa (= putoaa tai pudottautuu kilparyhmästä) tai aina ei edes vaihdu vaan joku vaan jää pois. Täysin uusille lajin harrastajille perustetaan uusi joukkue, jos heitä on tarpeeksi, muuten myydään sitten "ei oota"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka vähän porukkaa oikein on, jos harrastejoukkueeseen kuitenkin koko ajan tulee uusia? Ne seurat, jotka mä tiedän, niin kilpaporukan lisäksi ns. harrasteporukatkin on jaettu eri tasoihin ja uudet aloittaa muiden uusien kanssa sieltä "alimmasta" ja sit mietitään mihin ne taidot riittää.
Tosiasia kyllä on, että kilpaporukat usein suurentaa sitä välimatkaan alempiin ryhmiin siitä lähtien kun jako on tehty, koska treenaavat enemmän ja kovemmin niin yleensä väkisinkin kehittyvät enemmän.
Tuttu ongelmaan tuo on joka puolella. Ongelmahan koskee oikeastaan vain niitä jotka ovat oikeasti taidollisesti "kilpajoukkueen rajalla" tai niitä joita kiinnostaa harjoitella enemmän kuin harrasteporukassa keskimäärin. Sinällään vasta-alkajat voivat olla ihan hyviäkin ja oppia nopeasti (tai sitten ei) mutta suurempi ongelma voi olla porukka jota ei muutenkaan kiinnosta.
Mitä ongelmalle sitten voisi tehdä? Ei oikeastaan mitään järkevää. Kilparyhmään ei voi sekoittaa kuitenkaan vasta-alkajia, jos pelaajia ei ole riittävästi ei voida perustaa kolmatta joukkuetta (mikä olisi se ihanteellinen ratkaisu). tietysti voidaan olla ottamatta uusia pelaajia, mutta ei sekään oikein järkevää ole.
Oikeastaan ainoa mitä voit tehdä on keskustella joukkueenjohtajan, valmentajien tai seuran junioripäällikön kanssa mahdollisuudesta päästä kilpajoukkueeseen ainakin kokeilemaan tai välillä pelaamaan tms. tai tietysti voit vaihtaa seuraa, mutta silloin se edellyttäisi juuri oikean tasoisen joukkueen löytämistä ettei sama ongelma olisi sielläkin. Tilanteen hyväksyminen on myös toki mahdollista.
Jos poikaa kiinnostaa ja on hyvä niin pohtisin tuota keskustelu mahdollisuutta ja seuraavaksi katselisin muita seuroja jos sieltä sopiva löytyisi (vaikka se kilpajoukkue...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vanhemmat luulevat kuten ap: että se oma kultainen nicojannica tai mikä lie on joukkueen helmi pelasi millä tasolla tahansa. Hohhoijaa. Lapsille tuokaan ap:n mainitsema tilanne ei ole ongelma vaan siitä vouhottavat ainoastaan ap:n kaltaiset vanhemmat.
Ap vastaa: poika harrastaa salibandya. Ainakin meidän seurassa laji on monelle ns. kakkoslaji, ja sellaiseksi se ihan hyvin sopiikin. Mutta se lisää erityisesti harrasteryhmän vaihtuvuutta, ja lisäksi vaihtuvuutta tulee siitä, että harrasteryhmän meininkiin kyllästytään. Uusia sitten otetaan/haalitaan tilalle, että joukkue pysyisi hengissä. Ja onhan harrastetason salibandy paljon helpompi aloittaa kylmiltään kuin vaikka jääkiekko tai jalkapallo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:33"]
Missä lajissa kerran vuodessa vaihtuu puolet porukasta harrasteryhmässä? Oma poika pelaa sekä jääkiekkoa että jalkapalloa harrasteryhmissä ja kummassakaan ei vaihdu kuin 1-2 poikaa vuodessa (= putoaa tai pudottautuu kilparyhmästä) tai aina ei edes vaihdu vaan joku vaan jää pois. Täysin uusille lajin harrastajille perustetaan uusi joukkue, jos heitä on tarpeeksi, muuten myydään sitten "ei oota"...
[/quote]
Kun oman pojan kohdalla on näin niin eihän muilla tilanne voi olla toinen, eihän?!
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:51"]Kaikki vanhemmat luulevat kuten ap: että se oma kultainen nicojannica tai mikä lie on joukkueen helmi pelasi millä tasolla tahansa. Hohhoijaa. Lapsille tuokaan ap:n mainitsema tilanne ei ole ongelma vaan siitä vouhottavat ainoastaan ap:n kaltaiset vanhemmat.
[/quote]
Pakko olla samaa mieltä.
t. Jo-jona ja valmentajana yli 10 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä laji kyseessä?
Meillä 11v poika pelaa jääkiekkoa ja joukkue on jaettu kahteen tasoon. Molemmilla tasoilla pelejä ja pelaavat sarjaa. Mutta niin kova tasoinen on jo "huonompikin" porukka ettei sinne enää pääse lajia harrastamaton. Eli jos et jääkiekkoa ole harrastanut tähän päivään mennessä niin "juna meni jo" ainakin meidän kaupungissa tuossa iässä.
Olisiko teistä vanhemmista jommalla kummalla rahkeita osallistua siihen valmennuksen eettiseen puoleen, joka sitten kehittäisi niitä vuorovaikutus- ja sosiaalisiataitoja?! Vanhematta ovat kovia kyllä toteamaan näitä ongelmia, mutta eivät valmiita osallistumaan niiden ratkaisemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaikki vanhemmat luulevat kuten ap: että se oma kultainen nicojannica tai mikä lie on joukkueen helmi pelasi millä tasolla tahansa."
Hehe, joo, ja toki jojojen ja valmentajien ja entisten wannabe-ammattilaisten lapset on oikeasti niitä helmiä kaikkien mielestä ja objektiivisesti arvioituna?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:51"]Kaikki vanhemmat luulevat kuten ap: että se oma kultainen nicojannica tai mikä lie on joukkueen helmi pelasi millä tasolla tahansa. Hohhoijaa. Lapsille tuokaan ap:n mainitsema tilanne ei ole ongelma vaan siitä vouhottavat ainoastaan ap:n kaltaiset vanhemmat. [/quote] Pakko olla samaa mieltä. t. Jo-jona ja valmentajana yli 10 vuotta
[/quote]
Tuo edellinen kommentti osoittaa juuri sitä vasemman käden meininkiä.
Ei ap ole vaatimassa nicopetterikohtelua vaan haikailee toimivan 2. joukkueen perään.
Ap:n mainitsema ongelma on todellinen ongelma. Lajissa kuin lajissa ja seurassa kuin seurassa tuntuu olevan ongelma panostaa harraste/haastajatason porukoihin. Syitä on monia eivätkä ihmiset lähtökohtaisesti ole pahoja, mutta lopputulema tuo.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:19"]
"Kaikki vanhemmat luulevat kuten ap: että se oma kultainen nicojannica tai mikä lie on joukkueen helmi pelasi millä tasolla tahansa."
Hehe, joo, ja toki jojojen ja valmentajien ja entisten wannabe-ammattilaisten lapset on oikeasti niitä helmiä kaikkien mielestä ja objektiivisesti arvioituna?
[/quote]
Eikö hekin ole vanhempia ja mielipide täten koskenut heitäkin?! Mutta sait sentään 6huutaa ihan huutamisen ilosta.
Ap, puhuin täällä samasta aikanaan, ja samoin mulle täällä sanottiin että luulet vaan että lapsesi on hyvä. Älä noista välitä. Eihän tämä juttu haittaa muita kuin heitä joiden lapset ovat kehittyneet niin että ansaitsisivat paikan paremmalle tasolle, mutta se tuntuu olevan suunnattoman jäykkää, ainakin mun pojan jalkapallojoukkueessa. Ei sieltä pikkupoikana parempaan joukkueeseen valituista tiputeta ketään pois, eikä tilalle nosteta niitä jotka ovat kehittyneet. Aivan hanurista.
Meidän seuran kilpajoukkueessa vanhemmat ovat sitä mieltä että sinne ei saa ottaa ketään "ulkopuolista". Kauhea kansanliike tuli sitä vastaan kun joskus oli puhetta että sinne otettaisiin uusia. En tiedä mistä johtuu, ollaanko huolissaan että uudet pääsee nauttimaan talkootyön ansioista vaiko kenties huoli oman lapsen paikan säilymisestä. Ihan sama, naurettavaa ja halveksittavaa. Jos se rahasta on kiinni, voisihan sen tehdä niin että talkootyön ansioista nauttisivat ne jotka ovat osallistuneet, uudet kustantakoon osuutensa treenireissuista itse.
Jokainen mielipiteitä joukkueen toiminnasta omaava vanhempi ei voi olla valmennustiimissä säätämässä jossain itse määrittelemässään roolissa. Kaikkien olisi hyvä ottaa vuorollaan vastuuta, mutta mieluummin kierrätetään olemassaolevia vakiintuneita vastuutehtäviä vuosi pari kerrallaan. Joukkuetoiminnan luonteeseen kuuluu myös se, että valmennustiimikin olisi sen verran yhteistyökykyinen, että aidosti kuuntelisi porukkaa, eikä leimaisi vanhempia tyyliin "kaikki ne kuvittelee lapsestaan ihmeitä". Kuten täälläkin jo nähtiin.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:51"]Kaikki vanhemmat luulevat kuten ap: että se oma kultainen nicojannica tai mikä lie on joukkueen helmi pelasi millä tasolla tahansa. Hohhoijaa. Lapsille tuokaan ap:n mainitsema tilanne ei ole ongelma vaan siitä vouhottavat ainoastaan ap:n kaltaiset vanhemmat. [/quote] Pakko olla samaa mieltä. t. Jo-jona ja valmentajana yli 10 vuotta
[/quote]
Tuo edellinen kommentti osoittaa juuri sitä vasemman käden meininkiä.
Ei ap ole vaatimassa nicopetterikohtelua vaan haikailee toimivan 2. joukkueen perään.
Ap:n mainitsema ongelma on todellinen ongelma. Lajissa kuin lajissa ja seurassa kuin seurassa tuntuu olevan ongelma panostaa harraste/haastajatason porukoihin. Syitä on monia eivätkä ihmiset lähtökohtaisesti ole pahoja, mutta lopputulema tuo.
[/quote]
Mistäköhän tämä haaste johtuu. Ei ole tarpeeksi osallistuvia aikuisia. Vanhemmat kyllä mielellään ulkoistaa sen vastuun seuroille ja ovat äänekääsi vaatimassa, mutta kun tulee sen vastuunoton aika niin vajotaan pöydän alle mahdollisemman huomaamattomasti.
Sitten palkataan ulkopuolista valmennusta ja sitten itketään kun se kaikki hyvä ei tulekaan ilmaiseksi vaan toiminta maksaa tuhansia.
Alue: Aihe vapaa
Ei mene enää kovin pitkään, kun monia alkaa kiinnostaa tupakka, muijat ja kauppakeskuksessa notkuminen urheilua enemmän. Siinä on sun jätkällä mahdollisuuden paikka, kyllä sieltä kilpajoukkueesta muutama jää pois. Murrosikäkin pistää kuviota uusiksi, hyvällä tuurilla sun poika saa kokoa, voimaa ja nopeutta aiemmin kuin muut.