Jatkuvat itsekriittiset ajatukset
Yritin tänään noteerata kaikki itsekriittiset ajatukseni. Jos ei harmittaisi huono itsetuntoni niin naurattaisi miten älyttömiä valtaosa oli.
Esimerkkejä:
Söin yksin taukohuoneessa ja suupieleen jäi ruokaa. Miten noloa jos joku tulisi nyt sisään ja näkisi että syön sotkuisesti.
Kävelen ulkona ja "huono puoli" kasvoista on tielle päin ja joku menee ohi. Yritän peittää ruman puoleni kädellä (teen niin aina kun mahdollista).
Sanon työkaverille heipat. Puhuinkohan oudosti, ääni oli vähän karhea ja äänenpaino omituinen, lisäksi kuulostin myreältä.
Tuuli heittää hiukset typerästi ylös hetkeksi. Näkikö joku?
Olen ylittämässä autotietä, auto tulee ja jään odottamaan. Olisin kerennyt yli ainakin kahdesti ennen autoa. Näytänpä arviointikyvyttömältä idiootilta.
Kävelen missä vaan, ja jos kädet ovat vapaina niin mietin miten typerältä ne taitavat näyttää heiluessaan. Sitten pitää näprätä hiuksia, mikä varmaan näyttää oikeasti pöhköltä. Miten päin sitä sitten olisi?
...
Tulin siihen johtopäätökseen, että pidän yksinolosta niin paljon koska silloin näitä ajatuksia ei liiemmin tule. Ei tarvitse huolehtia siitä, miten joku muu näkee minut. Sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa äkkiä loppuun ja töiden jälkeen ei oikein jaksakaan mitään kaiken turhan stressaamisen takia.
Monenko vuoden terapialla tästä pääsee eroon? Jos voitan viikonloppuna lotossa, se on ostoslistani kärkisijoilla.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
väsyttää
Sanos muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
väsyttää
Sanos muuta
olen myös itsekriittinen, väsyttää kirjoittaa tätä kommenttiakin kun varmana mokaan tänkin
Et todennäköisesti pääse taipumuksestasi koskaan eroon, mutta voit oppia sietämään sitä ja sitä kautta elämään asian kanssa. Näin myös ajatukset saattavat hieman "normalisoitua" ja häiritsevät sinua vähemmän.
Yksi asia on varma: jos "päätät" olla ajattelematta negatiivisesti, negatiiviset ajatukset eivät katoa (koska välttääksesi jotain, sinun täytyy olla tietoinen siitä, mitä yrität vältellä). Optimaalisinta olisi siis saada negatiivisten ajatusten tilalle jotain positiivista mielenisisältöä. Keskity sinulle merkityksellisiin asioihin/elämyksiin, hakeudu niiden pariin. Terapiakin voi tulla kyseeseen, mutta self help -oppaat ja tsemppilauseet jättäisin omaan arvoonsa.
Itse kärsin päivittäin ajatuksista jotka haukkuvat ja roastaavat minua. Yritän olla hiljaa ja vaientaa mielen mutta sitten sisäinen itsen haukkuminen jatkuu.
Tunnen usein itseni epäonnistujaksi vaikka onnistuisin jonkun asian suorittamisessa. Mieleni keksii lähes kaikesta jotain negatiivista sanottavaa.
Yritän olla positiivinen mutta osa minusta on sitä mieltä että kaikki mitä teen on väärin. Puheeni kuulostaa omasta mielestä kelvottomalta. Tuntuu kuin lähes kaikki ajattelisivat minusta pahaa vaikka esittäisivät toisin.
Taistelen päivittäin tällaisia ajatuksia vastaan.
Miksi meidät on kasvatettu näin? Yritetään silti koko elämän ajan päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidät on kasvatettu näin? Yritetään silti koko elämän ajan päästä yli.
Minua on syrjitty lapsena ja kiusattu teininä, johtuneeko osin siitä. Oletan, että kaikki tekemiseni pannaan merkille ja niistä etsitään aihetta pilkata. ap
Olisko vitutus vakio.
Eli jos sulle tapahtuisi jotain mistä tulee muuta ajateltavaa niin et miettisi itseäsi.
Minäkuvaan ja itseluottamukseen voi vaikuttaa esim liikunnalla. Eli aloita joku liikuntaharrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidät on kasvatettu näin? Yritetään silti koko elämän ajan päästä yli.
Minua on syrjitty lapsena ja kiusattu teininä, johtuneeko osin siitä. Oletan, että kaikki tekemiseni pannaan merkille ja niistä etsitään aihetta pilkata. ap
Johtuu varmasti. Pikkuhiljaa voit varmasti päästä hieman ainakin eroon tuosta, kun tiedostat ongelmasi. Tuo on hyvä alku.
Te, jotka tunnette huonommuutta kaikesta, vaikka ette ole huonoja, googlatkaapa "häpeäpersoona" ja tarkastelkaa tekstiä.
Terkuin 2 vuotta terapiassa ja pienin askelein eteenpäin.
Kannattaisi varmaan etsiä jotain muuta ajateltavaa kuin oma napa. Ymmärrä, ettei 99,9 prosenttia ihmisistä kiinnosta tipan tippaa sun hiukset tai vaatteet. Keskitä ajatuksesi johonkin oikeasti hauskaan, ja lopeta itsesi ympärillä pyöriminen. Ärsyttävää.
Hakeudu mielenterveysyhdistykseen niin yllätys iloisesti. Meitä on monta omituista otusta, jokainen hyvä sellaisena kuin on.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.mtkl.f…
Vierailija kirjoitti:
Olisko vitutus vakio.
Eli jos sulle tapahtuisi jotain mistä tulee muuta ajateltavaa niin et miettisi itseäsi.
Minäkuvaan ja itseluottamukseen voi vaikuttaa esim liikunnalla. Eli aloita joku liikuntaharrastus.
Käyn salilla, ja siellä niitä ajatuksia vasta tuleekin. Jaksanko yhtä paljon kuin muut suhteessa kokooni, katsooko joku, arvioiko joku...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan etsiä jotain muuta ajateltavaa kuin oma napa. Ymmärrä, ettei 99,9 prosenttia ihmisistä kiinnosta tipan tippaa sun hiukset tai vaatteet. Keskitä ajatuksesi johonkin oikeasti hauskaan, ja lopeta itsesi ympärillä pyöriminen. Ärsyttävää.
Hauska kuulla, että piirteeni häiritsee sinun elämääsi enemmän kuin omaani.
Olisiko jotain nepsy-häiriötä? Itselläni on aina ollut vastaavia pakko-ajatuksia ja olen perfektionisti luonteeltani. Tiedän, että meissä kaikissa on vikamme mutta edelleen joudun säännöllisesti muistuttamaan itseäni siitä. Minäkin saan olla epätäydellinen, kuten kaikki muutkin ja olen ainoa ihminen maailmassa joka tuomitsen itseni. On omaa kuvitelmaani, että kadulla vieras ihminen tekisi samoin. Olen vain ylitiedostava.
Minulla on aikuisiällä todettu autismikirjon häiriö ja adhd. Tietoisuus kirjoon kuulumisesta on auttanut olemaan avoimesti oma itseni. Koen silti epävarmuutta itsestäni mutta tiedän sen olevan aiheetonta.
Käytössä on myös melkoinen määrä eri lääkkeitä mutta niistäkin on ollut iso apu.
Suosittelen ottamaan asian esille esim. työterveydessä. Et ole ainoa jolla on vastaavia ongelmia ja apua on saatavilla :)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain nepsy-häiriötä? Itselläni on aina ollut vastaavia pakko-ajatuksia ja olen perfektionisti luonteeltani. Tiedän, että meissä kaikissa on vikamme mutta edelleen joudun säännöllisesti muistuttamaan itseäni siitä. Minäkin saan olla epätäydellinen, kuten kaikki muutkin ja olen ainoa ihminen maailmassa joka tuomitsen itseni. On omaa kuvitelmaani, että kadulla vieras ihminen tekisi samoin. Olen vain ylitiedostava.
Minulla on aikuisiällä todettu autismikirjon häiriö ja adhd. Tietoisuus kirjoon kuulumisesta on auttanut olemaan avoimesti oma itseni. Koen silti epävarmuutta itsestäni mutta tiedän sen olevan aiheetonta.
Käytössä on myös melkoinen määrä eri lääkkeitä mutta niistäkin on ollut iso apu.
Suosittelen ottamaan asian esille esim. työterveydessä. Et ole ainoa jolla on vastaavia ongelmia ja apua on saatavilla :)
Olen kyllä epäillyt tiettyjä häiriöitä, mutta olen ajatellut että kuvittelen kuitenkin kaiken. Netissähän kaikki diagnosoi itselleen jotain yms... Sosiaalisten tilanteiden pelko on ainoa, josta olen suhteellisen varma.
Oikeastaan puhuin työpaikasta selkeyden vuoksi, mutta olen työkokeilussa koska kuka minut muka palkkaisi. Eli en taida päästä sen kautta terveydenhuoltoon.
Kiitos kommentista. ap
Noniin, teinpä taas typerän keskustelun kun ketään ei kiinnosta.
Lisäksi kirjoitin väärät numerot eikä viesti aluksi lähtenyt, kuinka lukutaidoton sitä voi olla