Mille vauvakuume tuntuu?

Onko olemassa taaperokuumetta?:D Minulla on aivan mielettömän ihana päälle 2v.taapero ja haluaisin toisen samanlaisen, mutta sitä vauva-aikaa en välttämättä haluaisi uudestaan kokea :/ 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:59"]

Monta vuotta vauvakuumeesta "kärsineenä" voin sanoa että se tuntuu todella turhauttavalta. Varsinkin kun ei ole mahdollista saada vauvaa juuri nyt. Sitä kiertelee kaupoissa katselemassa vauvanvaatteita ja tavaroita ja aina kun näkee jonkun (varsinkin nuoren) äidin vauvansa kanssa niin meinaa tippa tulla linssiin...hoitelen sukulaisten vauvoja ja leikin taaperoiden kanssa, mietin millaista se elämä olisi oman nyytin kanssa. Kirjainta tässä on se etten luultavasti aio koskaan tehdä lapsia. En vain ole tarpeeksi tasapainoinen ihminen äidiksi ja se todella surettaa :'( T. 20v

[/quote]

Tiedän että tämä ei varmaan paljon lohduta, mutta sinulla saattaa olla kymmenen tai viidentoista vuoden päästä olla jo paljon parempi olo. Se että nyt on tasapainoton olo, ei tarkoita että kymmenen vuoden päästä tilanne on sama, jos saat hoitoa. Panosta nyt itseesi ja itsesi hoitamiseen jotta jonakin päivänä voisit saada lapsen.

Tsemppiä!

ap
[/quote]

Kiitos, ap. :)

Kuulostaa todella kummalliselta (ja aika ikävältä). En osaisi kuvitellakaan kärsiväni ikinä tuollaisista tunteista ja ajatuksista saati sitten toimivani niiden mukaan. Ei kuulu minun persoonaani lainkaan kuumeilla oikein mistään asiasta. Olen rauhallinen, älyllinen ja harkitaeva, ja päätös pysyvästä lapsettomuudestakin syntyi ihan sterilisaation plussia ja miinuksia vertailemalla.

Eläköön erilaisuus?

Pahin vauvakuume on iskenyt aiba vauvan syntymän jälkeen, heti välittömästi. Sitä vaam odottaa että menkat alkais että pääsos vauvan teko puuhiin. Kun tuijotan vadtasyntymyttä...se tunne! Pitäia saada heti uuai vauva...ja vauvan tuoksu! No nyt on lapset tehty minun osalta

Itse olen 19vuotias ja mulla ollut ainaki vuoden ajan kokoaikainen ja vahva vauvakuume. Jonkun mielestä tää ei välttämättä ole sitä mutta mulle tää on ollut ongelma kyllä kun vauvaa ei oo nyt mahdollista saada.

Vauvat saa sut hymyilemään ja todella hyvälle tuulelle. Vauvanvaatteet, katselet niitä missä tahansa kaupassa. Synnytys, raskaus, kaikki kiinnostaa todella paljon ja saa sut herkäksi. Itse esim itken aina jos näen synnytyksen esim äitiohjelmissa ja mietin intensiivisesti millaista se olisi kun saa itse oman pienen rinnalle ekaa kertaa ja saa yhdessä itkeä puolison kanssa. Toivon että e-pillerit pettäisi. Suunnittelen päässä millaisen asunnon tarvis jos tulis vauva ja olisko esim mahdollista mahduttaa nykyiseen asuntooni vauvantavarat. Mietin sitä millaista mun arki olisi lapsen kanssa ja yhteisiä hetkiä yms miten päivät kuluisivat. Jos kaveri saa vauvan/jollain tutulla on vauva, vietän sen vauvan kanssa enemmän aikaa kuin kyseisen tuttavan/kaverin. Teki vauva mitä vaan niin mua vaan hymyilyttää ja kaikki vauvanhoitoon liittyvä kiinnostaa. Haluan esim nähdä vaipanvaihdon jotta opin itsekin sen hyvin. Tiedän raskaudesta, vauvoista ihan kaikesta tollasesta enemmän kuin normaali mun ikäinen lapseton. Osaan neuvoja jopa raskaana olevia kavereita. Jos tulee tilanne että epäilen olevani raskaana, petyn kun raskautesti onkin negatiivinen.

Siinä jotain :( 

2: Oho, kuulostaa tosi hurjalta! On varmasti turhauttavaa, jos ei juuri nyt ole mahdollista hankkia lasta.

Minäkin itken jos näen lapsen syntyvän. Ja vauvat on kivoja, mutta en tunne noin syviä tuntoja.

Kiitos!

ap

2: Oho, kuulostaa tosi hurjalta! On varmasti turhauttavaa, jos ei juuri nyt ole mahdollista hankkia lasta.

Minäkin itken jos näen lapsen syntyvän. Ja vauvat on kivoja, mutta en tunne noin syviä tuntoja.

Kiitos!

ap

Mullakaan ei ollut vauvakuumetta ikään 29 mennessä, kunnes päätin ihan järkiperustein että lapsi saa tulla. Sitten kun olin raskaana, mulle tuli olo joka on ehkä lähimpänä vauvakuumetta, eli alkoi kiinnittää huomiota muihin raskaana oleviin, mietti sitä vauvaa. Ja sitten vauvan ollessa noin 4 kk tuli sellainen outo olo, että alkoi olla jotenkin haikea ja kateellinen olo jos sai kuulla, että joku on raskaana. Alkoi muistella omaa raskausmahaa ja sitä aikaa jotenkin haikaillen, vaikka tosiaanihan pieni vauva juuri siinä on itsellä. Jotenkin haluaisi olla taas raskaana, vaikka vauvan synnyttyä olikin ihan onnessaan, kun sai taas olla oma itsensä. Tämä on minun kokemus vauvakuumeesta, en edes tiedä, onko tämä sitä.

Ja miksi tuli alapeukku? En nyt ymmärrä mitä sanoin väärin.

ap

Monta vuotta vauvakuumeesta "kärsineenä" voin sanoa että se tuntuu todella turhauttavalta. Varsinkin kun ei ole mahdollista saada vauvaa juuri nyt. Sitä kiertelee kaupoissa katselemassa vauvanvaatteita ja tavaroita ja aina kun näkee jonkun (varsinkin nuoren) äidin vauvansa kanssa niin meinaa tippa tulla linssiin...hoitelen sukulaisten vauvoja ja leikin taaperoiden kanssa, mietin millaista se elämä olisi oman nyytin kanssa. Kirjainta tässä on se etten luultavasti aio koskaan tehdä lapsia. En vain ole tarpeeksi tasapainoinen ihminen äidiksi ja se todella surettaa :'(
T. 20v

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:59"]Monta vuotta vauvakuumeesta "kärsineenä" voin sanoa että se tuntuu todella turhauttavalta. Varsinkin kun ei ole mahdollista saada vauvaa juuri nyt. Sitä kiertelee kaupoissa katselemassa vauvanvaatteita ja tavaroita ja aina kun näkee jonkun (varsinkin nuoren) äidin vauvansa kanssa niin meinaa tippa tulla linssiin...hoitelen sukulaisten vauvoja ja leikin taaperoiden kanssa, mietin millaista se elämä olisi oman nyytin kanssa. Kirjainta tässä on se etten luultavasti aio koskaan tehdä lapsia. En vain ole tarpeeksi tasapainoinen ihminen äidiksi ja se todella surettaa :'(
T. 20v
[/quote]

Korjaan...kurjinta*

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:59"]

Monta vuotta vauvakuumeesta "kärsineenä" voin sanoa että se tuntuu todella turhauttavalta. Varsinkin kun ei ole mahdollista saada vauvaa juuri nyt. Sitä kiertelee kaupoissa katselemassa vauvanvaatteita ja tavaroita ja aina kun näkee jonkun (varsinkin nuoren) äidin vauvansa kanssa niin meinaa tippa tulla linssiin...hoitelen sukulaisten vauvoja ja leikin taaperoiden kanssa, mietin millaista se elämä olisi oman nyytin kanssa. Kirjainta tässä on se etten luultavasti aio koskaan tehdä lapsia. En vain ole tarpeeksi tasapainoinen ihminen äidiksi ja se todella surettaa :'( T. 20v

[/quote]

Tiedän että tämä ei varmaan paljon lohduta, mutta sinulla saattaa olla kymmenen tai viidentoista vuoden päästä olla jo paljon parempi olo. Se että nyt on tasapainoton olo, ei tarkoita että kymmenen vuoden päästä tilanne on sama, jos saat hoitoa. Panosta nyt itseesi ja itsesi hoitamiseen jotta jonakin päivänä voisit saada lapsen.

Tsemppiä!

ap

Mä en tiedä, oonko mä ihan kohderyhmää tähän kysymykseen, mutta vastaan silti.

Mulla nimittäin ei ole ollut ns. vauvakuumetta ennen päätöstä hankkia lapsi, vaan vauvakuume on tullut molempien lasten vauva-aikana. Toki oon tuntenut halua saada lapsen, kun kaksikin on hankittu, mutta en voi kuvata sitä tunnetta vauvakuumeeksi.

Mun nuorempi lapsi on nyt 3 kk, ja mulla on aivan kamala tunne, kun ajattelen, ettei mulle enää ikinä tule vauvaa! Just äsken panin pois yhden vauvan kesävaatteen ja melkein itkin, kun muistelin, miltä vauvani oli näyttänyt siinä ihan-ihan pienenä kesän lapsena. Tämä on suorastaan raastava tunne: vauva kasvaa koko ajan, on joka päivä lähempänä taaperoutta ja kauempana siitä pisteestä, joka oli heti syntymän jälkeen. Vauva oli ihan uusi ja täynnä mysteerejä.

Ennen kuin tämä vauva syntyi, mietin koko ajan, että voi eiiii, miten jaksan taas sitä vauvahommaa, jatkuvaa imetystä ja vaippojen vaihtoa ja pesua, mutta tälläkin kerralla vauva yllätti :) Vauva vaan on niin kertakaikkisen hurmaava olento, ja vauva-aika niin lyhyt, eikä sitä saa koskaan takaisin.

Yhyyy, byääää :(

Ajattelen vauvoja, joka ainoa vauva saa aikaan ihastuksen huokaisun ja olen myös "kateellinen" raskaana oleville. Halu on vain niin vahva, että on päivittäin mielessä.

Esikoinen on kohta vuoden ikäinen, ja vauvakuume on iskenyt vasta hänen syntymänsä jälkeen. En kuumeillut ollenkaan tätä ensimmäistä, mutta nyt on toinen ollut työn alla kaksi kuukautta, ja kuume on ihan kamala. Ehkä vauvakuumeeseeni on vaikuttanut esikoisen ihanuus ja vauva-arjen helppous.

Onneksi voin halia esikoista kuumeeni kourissa :)

Itse aloin tuntea vauvakuumetta jokunen viikko ennen synnytystä, sitä ennen kysymys oli lähinnä siitä että halusin päästä osalliseksi perhe-elämästä ja siksi hankkiuduin raskaaksi.

Minulle (ei varmaankaan kaikille, ei ehkä edes enemmistölle) vauvakuume on hyvin fyysinen tunne. En ole tuntenut sitä koskaan "normaalitilassa", mutta kylläkin erittäin voimakkaana silloin kun olen ollut jossain poikkeuksellisessa hormonaalisessa tilassa kuten raskaan tai imettäessä. Silloin se tunne on tuntunut samankaltaiselta kuin nälkä, eli että siinä vaiheessa alkaa hämärtyä mikään muu agenda kuin sen nimenomaisen välittömän tarpeen täyttäminen.

Taas tänään olin kateellinen, kun näin suloisen vauvan äitinsä kanssa. Koin kateutta heidän ohikulkiessaan. Ja kaipautta vauvaa kohtaan. Oma lapsiluku täysi, ja ikääkin jo +40. Mutta ajoittain se haikeus iskee... Tahdon vauvan! En käy hypistelemässä mitään vauvajuttuja, koska se olisi itsensä kiusaamista, ja siitä tulisi vain kurja olo. Olen kateellinen työkavereille, jotka tulevat "taas mummoksi".

Itketti aina kun näin julkisessa onnellisen tuoreen perheen, en ajatellut muuta kuin vauvoja ja vastoin kaikkea järkeä minun oli saatava sellainen. No onneksi en saanut! Nykyään ajattelen lähes päivittäin, etten tosiaan halua lapsia ja onneksi en tullut raskaaksi.