Äitini ei hyväksy

En ole itse ihan kaikkea noista mutta joitakin. Äitini ei hyväksy, mutta minusta on tosi helppoa olla mainitsematta niitä.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 00:39"]En ole itse ihan kaikkea noista mutta joitakin. Äitini ei hyväksy, mutta minusta on tosi helppoa olla mainitsematta niitä.
[/quote]

Minustakin on, mutta äidistä ei.

No sehän sut on kasvattanut? Että ihan oman toiminnan tulostahan tuo on, eikös?

Minua vapautti henkisesti suunnattomasti se, että aloin ajatella että äitini on aikuinen ihminen ja niin olen minäkin. Jos hän ei pidä jostain valinnastani, se on pelkästään hänen oma päänsärkynsä, minun ei tarvitse miellyttää teoillani. Jos hän ei hyväksy, olkoon hyväksymättä. En hyssyttele elämääni ja valintojani siksi, ettei äidille tulisi paha mieli.

Mistä näille vanheneville naisille kumpuaa tämä tyyli tuomita ja yrittää hallita aikuisten, etenkin tyttärien, elämää? 

Minunkaan äitini ei hyväksy monia elämänvalintojani, mutta en minä häneltä niiden hyväksyntää kaipaakaan. Jäkätystä en kuuntele, vaan sanon että minä olen aikuinen ja teen itse valintani, ja niihin ei ole sinulla mitään puuttumista. On se jo vuosia sitten oppinutkin että ihan turha aloittaa jäkätystä, koska puhelu tai tapaaminen loppuu siihen paikkaan. Oman mielipiteensä saa kertoa, mutta sivistyneesti, kuten vieraalla tasa-arvoiselle aikusielle ihmiselle, eikä kuten pikkukakaralle jota äiti moittii. Olen jo keski-ikäinen enkä kuuntele sellaista.

Älkää antako ainakaan äitienne (vanhempienne) hallita elämäänne sen enempää henkisesti kuin muutenkaan. Olen elänyt tällaisen vanhempiensa kautta alistetun naisen kanssa ja se ei ole hääviä. Kaikki ohjeet (määräykset) tulee vanhemmilta tyttärelleen ja tämä on kuin aivoton, vailla omaa tahtoa.

Keskustelut vanhempiensa henkisen orjuuden alla olemisesta eivät johtanee mihinkään, tilannetta hän ei halunnut myöntää edes itselleen. Selitykset olivat aina, että hän ei halua loukata äitiään tekemällä tämän tahdon vastaisesti, samoin isovanhemmat antoivat jatkuvaa elämäntapavalistusta.

Tämä naiseni oli jo yli kolmekymppinen ja aivan tahdoton tekemään omia ratkaisuja. Koskaan hän ei juonut, tuskin vieläkään, edes pulloa olutta vanhempiensa ja isovanhempiensa nähden, koska hän ei halua tuottaa heille pettymystä. Tästä sanoin joskus, että jos äitisi on niin tyhmä, että uskoo sinun olleen viimeisen vuosikymmenen se sama viaton pikkutyttö joka hänellä oli vuosikymmeniä sitten kotona, niin ei se ole sinun asiasi pitää sitä harhaa yllä. Tämä siis tilanteissa joissa pidimme esim. mökkibileet ja jos tämä äidin pikku mussukka kävi äitinsä kanssa kaupassa niin jäivät juomat tuomatta.

Eläkää omaa elämäänne älkääkä välittäkö äitinne mielipiteistä!