Asperger-ja HSP-aikuisen ongelmallinen suhde eron jälkeen

Olin 7 vuotta avoliitossa miehen kanssa jolla todettu Aspergerin syndrooma. Itselläni on ADD ja lisäksi olen High Sensitive Person eli HSP. Suhteemme oli kaoottinen- riitaa oli jatkuvasti. Useinmiten niin että mies huomautteli, määräili ja arvosteli jos en kaikessa toiminut juuri hänen ohjeidensa mukaan-paprikan leikkaamisesta lähtien. Hänen aistiyliherkkyytensä tuottivat myös ongelmia, koska en suostunut luopumaan kokonaan ihan kaikista kemikaaleista-ne haisivat hänen nenäänsä. En koskaan osannut arvata mistä tulisi sanomista, jouduin olemaan koko ajan varpaillani mitä olen taas tehnt väärin, samoin lapsemme. Lapsemme kärsi silminnähden , kun isä huusi lähes päivittäin, ja äiti itki. 

Mies oli minun mielestäni itsekäs, epäampaattinen, sekä töykeä ,tunnekylmä, sulkeutunut, tyly ja epäsosiaalinen, jota sai kyläillessä aina hävetä hänen omituisten juttujensa takia. Miehellä oli myös erittäin erikoinen "ekko" eri erityismielenkiinnonkohde, joka vei 99% hänen ajastaan, niin ettei työlle tai edes perheelle jäänyt siltä juurikaan aikaa koko lähes 7 vuoden aikana. Alkuhuumavaiheessa ennen lasta hän vaikutti normaalilta-tai lähes- en kuunnellut kiliseviä hälytyskellojani. 

Miehen mielestä minä olin yliherkkä mielenipahoittaja joka suuttui turhasta aina, ja joka oli pahantuulinen ja jonka puheista/tunne-elämästä hän ei ymmärtänyt mitään, koska tein asiat hänen mielestään aina liian vaikeiksi. 

Kummallakin on onnistuneita suhteita "normaaleiden" , tasapainoisten ihmisten kanssa, itselläni tälläkin hetkellä, mies ei koskaan ole tyly tai töykeä, ja kunnioittaa minua ja tunnetilojani, ja kohtelee lämpimästi ja rakastavasti- silloin on helppoa antaa vastaalahjaksi samanlaista kohtelua. Mies on myös sosiaalinen kuten minäkin. 

Ex on vaan edelleen katkera siitä että jätin hänet, vaikka siitä tulee pian vuosi. Olen yrittänyt selittää miksi suhteemme oli haastava, ja osoittautui mahdottomaksi. Mutta hän ei suostu ymmärtämään. Puhuu lapselle pahaa minusta, (lapsi nimitti tänään minua noita-akaksi, ja kun kysyi mistä on kuullut tuon, sanoi että isiltä) eikä suostu näkemään minua, edes sen vertaa että vaihdamme lapsen, vaihtoa varten täytyy aina tehdä erityisjärjestelyjä. Olen koittanut saada häntä ymmärtämään ettei kaikki tuo ole lapsellekaan hyväksi, mutta hän ei vaan suostu luopumaan katkeruudesta, ja kohtelemaan minua edes viileän asiallisesti. Häneltä tulee säännöllisesti ilkeitä viestejä joista pahoitan mieleni, mutten enää uskalla sitä sanoa hänelle, koska hän osaa todella tehokkaaksi kääntää asian minun viakseni. 

Onko mitään konsteja saada as-eksäni lopettamaan mustamaalaamiseni lapselle, ja kohtelemaan minua edes asiallisesti? 

Viimeksi kun lapsi tuli isältään luokseni, isänsä oli laittanut hänen tavaroidensa mukana minulle noitavainoista kertovan monisteen. Kun kysyin mitä lappu meinasi, hän vastasi että se oli huumoria. Minua ei naurattanut. 

Olen herkkä, ehkä helposti jopa ylikiltti nainen joka ei halua loukata ketään, mutten mahda mitään että kyyneleet alkavat valua jos arvostellaan tai haukutaan ilkeään sävyyn jatkuvasti. 

Neuvoja?