Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunnet vihaa ja katkeruutta?
Kommentit (11)
En minä tunne vihaa enkä katkeruutta, olen ulkoistanut kaikki kielteiset tunteeni, vikani ja ongelmani ex-tyttöystävälleni ja niille muillekin ihmisille, jotka jostain syystä vihaavat minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tulee aivan yllättäen tilanteita, joissa palaa elävästi mieleen ex-mieheni, ja silloin viha suorastaan puistattaa minua, vaikka muutoin olen pystynyt jättämään hänet elämästäni ja jatkamaan eteenpäin ja tulemaan onnelliseksi.
Toinen vihaamani ihminen on lääkäri, joka on pitkäaikaissairauteni kontrollilääkäri ja siten päättää monia asioita elämässäni (lääkeannostus, lääkemerkki, ajolupa jne.). Kaksitoista vuotta sitten hän sanoi minulle päin naamaa, että minä vaivaan häntä ja hänellä on paljon tärkeämpiäkin potilaita kuin minä. Olin siis pyytänyt lääkeannoksen pienentämistä voimakkaiden sivuoireiden takia. Tätä en ole unohtanut vaan asia on todella jäänyt kaivertamaan. Inhoan kyseisen lääkärin tapaamista enkä kykene mitenkään puristamaan edes kohteliaisuushymyä huulilleni vuosittaisten tapaamisten aikana, vaikka muutoin kyllä pystyn olemaan ärsyttävien ihmisten kanssa kohtelias sen lyhyen ajan, minkä joudun olemaan tekemisissä. Valitettavasti lääkärin vaihtaminen ei tule kyseeseen, koska hän on pienen aluesairaalan ainoa erikoislääkäri tällä saralla.
Minulle ei onneksi ole koskaan tapahtunut mitään niin pahaa että olisi jäänyt viha ja katkeruus. Kaikenlaista on tapahtunut, sellaisia mitä ei ihan kaikille tapahdu koskaan, mutta niin kauan kun kukaan ei ole kuollut niin asiat voi selvittää ja yrittää vaan unohtaa.
Tällä palstalla viljellään vihaa jostain ihan mitättömistä asioista, vaikka viha on rakkauden rinnalla ihmisen voimakkain tunne, minä en hevillä rakasta, enkä myöskään vihaa, en todellakaan vieraita tai yhdentekeviä ihmisiä tai ihmisryhmiä ala vihaamaan sen enenpää kuin rakastamaankaan.
Tunnen vihaa ja katkeruutta lapseni isää kohtaan, joka hylkäsi lapsensa vain siksi, että lapsella on downin syndrooma, joka ei tullut ilmi ennen lapsen syntymää. Ennen kuin joku ehtii haukkua, niin tiedoksi että olin vielä nuori ensisynnyttäjä (26 v). Mies sanoi lapsen ollessa parikuinen että ei kestä tulevaisuutta vammaisen lapsen isänä. Me erosimme 8 vuotta sitten ja jäin yksinhuoltajaksi. Miehellä on nykyisin kaksi tervettä lasta, eikä hän ole koskaan edes kysynyt kuinka hänen esikoisellaan menee.
Mä yritän selviytyä yksin sekä erityislapsen vanhemmuudesta, että urasta ja olla välittämättä kaikesta siitä helvetillisen kusipäisestä rienauksesta, jota yksinhuoltajista kirjoitellaan. En ole enää vuosiin edes kuvitellut, että voisin rakastua uudelleen kehenkään mieheen, tai edes tapailla ikinä ketään, olen kuolettanut kaikki romanttiset tunteeni. Muutun vuosi vuodelta kyynisemmäksi, mutta lastani rakastan eniten koko maailmassa.
Vituuttaa niin suunnattomasti kaikki pummit ja loiset, mikä on yksilön oma vastuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen vieläkin aika ajoittain vihaa ja katkeruutta mieheni virheistä.
En yleensä tunnekaan muuten, mutta tämän foorumin lukeminen on aivan järjetöntä hommaa, koska se herättää aina vihaa. Osa jutuista on kiinnostavia, mutta ne menevät aina ihme vatkutukseksi ja riitelyksi, ja lopuksi asiallisimpia kommentteja näköjään alapeukutetaan ihan järjestään.
Kommentoin tänne tosi harvoin mitään, mutta tähän ketjuun oli nyt pakko kirjoittaa, kun kerran tuppaa vihaksi pistämään. Ei ole enää harhakuvitelmia ihmisten älykkyydestä tai kohteliaista käytöstavoista. Ei tämä ole vain av-osaston synti. Sama se on jokaisella avoimella foorumilla, missä kuka tahansa voi huudella nimettömänä aivan mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:25"]
En yleensä tunnekaan muuten, mutta tämän foorumin lukeminen on aivan järjetöntä hommaa, koska se herättää aina vihaa. Osa jutuista on kiinnostavia, mutta ne menevät aina ihme vatkutukseksi ja riitelyksi, ja lopuksi asiallisimpia kommentteja näköjään alapeukutetaan ihan järjestään.
Kommentoin tänne tosi harvoin mitään, mutta tähän ketjuun oli nyt pakko kirjoittaa, kun kerran tuppaa vihaksi pistämään. Ei ole enää harhakuvitelmia ihmisten älykkyydestä tai kohteliaista käytöstavoista. Ei tämä ole vain av-osaston synti. Sama se on jokaisella avoimella foorumilla, missä kuka tahansa voi huudella nimettömänä aivan mitä hyvänsä.
[/quote]
Ei kannata ottaa niin vakavasti eikä ainakaan tosissaan. Nämä keskustelupalstathan ovat vain viihdettä ja ihmiset suoltavat näihin mitä mieleen juolahtaa. Tarkoitus on provosoida ja provosoitua, jotta saadaan joko keskustelua aikaiseksi tai ainakin hyvät naurut. Mielellään molempia.
Ap:n kysymykseen: Onneksi en tunnekaan.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:25"]
En yleensä tunnekaan muuten, mutta tämän foorumin lukeminen on aivan järjetöntä hommaa, koska se herättää aina vihaa. Osa jutuista on kiinnostavia, mutta ne menevät aina ihme vatkutukseksi ja riitelyksi, ja lopuksi asiallisimpia kommentteja näköjään alapeukutetaan ihan järjestään.
Kommentoin tänne tosi harvoin mitään, mutta tähän ketjuun oli nyt pakko kirjoittaa, kun kerran tuppaa vihaksi pistämään. Ei ole enää harhakuvitelmia ihmisten älykkyydestä tai kohteliaista käytöstavoista. Ei tämä ole vain av-osaston synti. Sama se on jokaisella avoimella foorumilla, missä kuka tahansa voi huudella nimettömänä aivan mitä hyvänsä.
[/quote]
Ei kannata ottaa niin vakavasti eikä ainakaan tosissaan. Nämä keskustelupalstathan ovat vain viihdettä ja ihmiset suoltavat näihin mitä mieleen juolahtaa. Tarkoitus on provosoida ja provosoitua, jotta saadaan joko keskustelua aikaiseksi tai ainakin hyvät naurut. Mielellään molempia.
Ap:n kysymykseen: Onneksi en tunnekaan.
[/quote]
Joopa, niinhän ne kiusaajatkin sanoo ikään katsomatta, että vitsi vitsi hei, älä nyt tosissasi leikkiä ota. Meidän juoppo isäkin sanoo noin äidille, kun on ensin haukkunut sen kunnolla ja äiti alkaa itkeä.
Terveisin
koulukiusattu s. 1999
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin voimakasta vihaa ja katkeruutta lapseni hyväksikäyttäjää kohtaan kauan, siis vuosia. Jos on vaikea ymmärtää miksi, niin mietipä ihan rauhassa. Edelleen olisin valmis tappamaan tuon miehen, jos tilaisuuden saisin.
En tunne vihaa enkä katkeruutta. Etsin aina jotain hyvää joka voittaa sellaiset tunteet. Olen vakavasti sairas mutta kenelle siitä olisin vihainen tai katkera? Nautin tästäkin aurinkoisesta päivästä. Ymmärrän silti hyviä vihan jota voi tuntea jos omaa lasta on satutettu tai muita avuttomia kiusattu.