Mitä teet jos murrosikäisesi viis veisaa "sanktioista"?
Eli jos olet antanut jonkinlaisen sanktion lapsne käytöksen vuoksi vaikkapa pelikielto vaikka olisi pelipäivä tai toteaisit lapselle että sellainen tulee jos...jotakin ja lapsi ei vana välitä siitä? jatkaa vain ei toivottua käytöstään tms. Sittenhän toki aikuisen tehtävä on pitää sanomastaan ja sanktiosta kiinni jottei kaikki auktoriteetti karise aikuisena ja vanhempana, mutta entäpä jos murkku vähät välittää siitä? siis sanktion toteutumisesta. On vaan kuin ei olisikaan, evvk.
Silloinhan sen sanktion "idea" kärsii jos sitä edes onkaan, ei mitään hyötyä niin sanotusti.
Mitä keinoja vanhemmalle sitten jää?
Kommentit (54)
Ensin minäkin ajattelin, että kovemmat rangaistukset. Mutta ehkä teinitkään ei ole mitään idiootteja.
Erona lapsiin on se, että säännöt pitäisi perustella. Itse aikoinaan olisin kaivannut hyviä perusteluja sen sijaan, että sanottiin "ku mä sanon niin!" tai "koska et ole vielä 16v.!"
Samalla aikuiset valehtelivat ja luistivat omista säännöistään minkä kerkesivät. Sen sijaan että olisivat ymmärtäneet, että olen huolissani kaverini hyvinvoinnista, kiellettiin enää olemasta missään tekemisissä kaverin kanssa. Ei päässyt kavereiden kanssa musiikkikonserttiin, koska ei ollut 16, kun vasta kahden viikon päästä. Pääsi jonnekkin konserttiin, jos suostui lähtemään kämäselle turistilomalle.
Kun kiellät jotakin, kerro miksi.
Jos kiroilee, perustele miksi maailmassa pidetään kiroilevaa ihmistä aika pimeenä ja epäkohteliaana yms.
Jos luistaa velvollisuuksistaan, vertaa, että entä jos muutkin ihmiset eivät piittaisi velvollisuuksistaan.
Kerro omasta nuoruudestasi!
Itsellä homma meni siihen, että vaikka olen ns. kiltti tyttö, en vanhemmille kertonut enää mitään itsestäni enkä menoistani. Koska aina tuli sääntöjä, kieltoja ja haukkumista.
Olen nyt lähemmäs 30v. enkä vieläkään kerro tärkeistä asioista, koska reaktiot on aina niin övereitä. Yrittävät aina jotain omia toimenpiteitä, kysymättä multa.
Mä aloin valehtelemaan ja jatkoin asioiden tekemistä omin päin kertomatta heille sanallakaan mitä oikeasti elämässäni tapahtuu.
Minulta esim. kiellettiin musiikkiharrastus, koska kaverini töppäili kännissä. Ajateltiin, että nyt kun kielletään jotain mistä henkilö pitää niin saadaan aisoihin. Ei saatu, vaan lähinnä tuntui hyvin epäoikeudenmukaiselta, että mua rangaistaan kaverin mokista ja vielä täysin asiaan liittymättömällä rangaistuksella. Vieläpä laitettiin valitsemaan perheen ja kavereiden välillä. Uhattiin heittää kadulle.
Nykyään mielialalääkitys ja terapiassa puren vihaa vanhempiin. Näen myös painajaisia ja huudan perheelleni unissani, kun he ovat niissä aina hirveitä minua kohtaan.
Onnea vain teinien rankaisemiseen.
Olin lähdössä festareille nuorena kesällä. Oli riitaa vanhempien kanssa, ottivat pois puhelimen ja kotiavaimet.
Olin sitten 5 päivää poissa eikä heillä ollut mahdollisuuttakaan saada muhun yhteyttä millään tavalla. Ei kavereiden numeroita tai mitään.
Varmaan hyvä päätös vanhemmilta ja kiva viikonloppu.
Rangaistuksella ei ollut mitään vaikutusta. Muuta kuin lisäsi vain haluani itsemurhaan.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 19:07"]
Ensin minäkin ajattelin, että kovemmat rangaistukset. Mutta ehkä teinitkään ei ole mitään idiootteja.
Erona lapsiin on se, että säännöt pitäisi perustella. Itse aikoinaan olisin kaivannut hyviä perusteluja sen sijaan, että sanottiin "ku mä sanon niin!" tai "koska et ole vielä 16v.!"
Samalla aikuiset valehtelivat ja luistivat omista säännöistään minkä kerkesivät. Sen sijaan että olisivat ymmärtäneet, että olen huolissani kaverini hyvinvoinnista, kiellettiin enää olemasta missään tekemisissä kaverin kanssa. Ei päässyt kavereiden kanssa musiikkikonserttiin, koska ei ollut 16, kun vasta kahden viikon päästä. Pääsi jonnekkin konserttiin, jos suostui lähtemään kämäselle turistilomalle.
Kun kiellät jotakin, kerro miksi.
Jos kiroilee, perustele miksi maailmassa pidetään kiroilevaa ihmistä aika pimeenä ja epäkohteliaana yms.
Jos luistaa velvollisuuksistaan, vertaa, että entä jos muutkin ihmiset eivät piittaisi velvollisuuksistaan.
Kerro omasta nuoruudestasi!
Itsellä homma meni siihen, että vaikka olen ns. kiltti tyttö, en vanhemmille kertonut enää mitään itsestäni enkä menoistani. Koska aina tuli sääntöjä, kieltoja ja haukkumista.
Olen nyt lähemmäs 30v. enkä vieläkään kerro tärkeistä asioista, koska reaktiot on aina niin övereitä. Yrittävät aina jotain omia toimenpiteitä, kysymättä multa.
Mä aloin valehtelemaan ja jatkoin asioiden tekemistä omin päin kertomatta heille sanallakaan mitä oikeasti elämässäni tapahtuu.
Minulta esim. kiellettiin musiikkiharrastus, koska kaverini töppäili kännissä. Ajateltiin, että nyt kun kielletään jotain mistä henkilö pitää niin saadaan aisoihin. Ei saatu, vaan lähinnä tuntui hyvin epäoikeudenmukaiselta, että mua rangaistaan kaverin mokista ja vielä täysin asiaan liittymättömällä rangaistuksella. Vieläpä laitettiin valitsemaan perheen ja kavereiden välillä. Uhattiin heittää kadulle.
Nykyään mielialalääkitys ja terapiassa puren vihaa vanhempiin. Näen myös painajaisia ja huudan perheelleni unissani, kun he ovat niissä aina hirveitä minua kohtaan.
Onnea vain teinien rankaisemiseen.
[/quote]Jos vanhempasi ovat urpoja ja mielenvikaisia, ei se tarkoita että kaikilla olisi asiat niin. Nuori saa ja pitääkin kokeilla rajojaan, mutta huomaa, ne ovat rajoja, eli niiden sisäpuolella tulee pysyä. Ei elämässä nyt vain kaikki voi mennä niin kuin joku teini haluaa, varsinkaan jos ja kun hän ei edes tiedä mitä haluaa ja haluamiset muuttuvat. Sinä et ole rajojasi saanut kokeilla ja siksi et tiedä normaalista elämisestä sanojesi mukaan mitään, vaan liioittelet ja örvellät - sitäkö toivot muillekin? Tuollaista täysin vastuuttoman aikuisen elämää? Kirjoitin tuonne jo, että nuori ei mene rikki rajoista ja säännöistä, mutta jos vanhemmista ei ole asettamaan rajoja, tulee nuorista vastuuttomia ja rikkinäisiä ihmisiä. Kumpi on parempi?
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 19:12"]
Olin lähdössä festareille nuorena kesällä. Oli riitaa vanhempien kanssa, ottivat pois puhelimen ja kotiavaimet.
Olin sitten 5 päivää poissa eikä heillä ollut mahdollisuuttakaan saada muhun yhteyttä millään tavalla. Ei kavereiden numeroita tai mitään.
Varmaan hyvä päätös vanhemmilta ja kiva viikonloppu.
Rangaistuksella ei ollut mitään vaikutusta. Muuta kuin lisäsi vain haluani itsemurhaan.
[/quote]Kasvatuksessasi on mennyt pahasti vikaan siis todella paljon ja varmasti jo ennen teini-ikää. Älä jatka tällaisen esimerkin antamista, vaan ole fiksumpi kuin vanhempasi - eli puhu ihmisille ja hae ongelmiisi apua.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 12:35"]Jos teinin huoneen ovi paukkuu, niin ovi pois. Jos pelaa liikaa, niin pelikone pois, jos kettuilee, ränkyttää tai uhoaa vanhemmilleen niin siitä seuraa yhdessä tehtyä työtä ja sen ohessa juttelua. Esimerkiksi eilen pesin 13 vuotiaani kanssa autoni sisältä ja ulkoa erittäin huolellisesti ja juttelimme. Alkuun juttelin yksin, mutta parinkymmenen minuutin päästä myös miniteini alkoi juttelemaan. Kännykkä voi ola teiniltä pois ihan helposti vaikka puoli viikkoa jos käytös ei parane. Kerran otin pois miniteinin kotiavaimen kun kotona tuppasi tapahtumaan muiden tavaroiden penkomista. Asia meni kerralla jakeluun kun teini hädissään soitti kotoa, että ei löydä kotiavaintaan ja asumme aika kaukana kaikesta, joten kotoa ei ole helppo muualle aikaa mennä viettämään. Ehkä tämä oli aika karkea juttu, mutta toimi kun selitin, että en enää luota häneen hänen ollessa yksin kotona, joten asioiden tulee muuttua. Konkreettisia juttuja kehiin siis ja pitäkää huolta, että uhkailumne rangaistuksista pitävät ettekä ala lipsumaan niistä. Katsokaa myös, että rangaistukset ovat järkeviä, ei mitään "et enää koskaan saa kännykkääsi" tai jotakin, että jokaisesta pienestäkin jutusta tulee iso rangaistus. Nuori ei mene rikki helposti rangaistuksista, mutta teidän lipsumisista ja selkärangattomuudesta kyllä. [/quote] Mä oisin muuttanut pois kotoa tolla menolla. Miksei nuoren kanssa voi myös kokeilla rakentavaa keskustelua? Kasvatus on mennyt pieleen, jos tuossa iässä homma pelittää vain rangaistusten ja valtataistelun avulla. Olin itse todella hankala ja itsenäisyyttä janoava nuori. Onneksi vanhemmat löysivät sopivan seuraamusten ja keskustelun välimaaston. Muuten ei varmaan oltaisi väleissä vieläkään.
[/quote]Eli et lukenut tekstiäni? Lukiko siinä että en ole keskustellut teinini kanssa? Lukiko siinä, että teini voi huonosti? Ei lukenut, mutta sinä luit siitä vain ne asiat mitä itse halusit ja niin elät ilmeisesti vieläkin. Kirjoitit, että sinulla on ollut seuraamuksia, mutta et kirjoittanut mitä ne ovat olleet. Keskustelua teillä on ollut myös, mutta sitäpä meilläkin harrastetaan ja juttelen vaikka tunnin yksikseni nuorelle jos on tarpeen, mutta yleensä ei ole, sillä miniteini alkaa juttelemaan oikein fiksustikin ennen sitä minun kanssani. Hän myös ymmärtää paljon, myös sen, että minäkään en saa tehdä vaikka töissäni mitä vaan tai joudun työpaikasta ulos. Teoilla on siis seuraamuksensa AINA. Meillä oli eilen oikein kivaa yhdessä alkujörötyksen jälkeen ja emme kumpikaan pelkää tuleviakaan yhteenottoja sillä luotamme toisiimme ja teini tietää, että vaikka hän kuinka rimpuilisi, pysyn sanojeni takana ja pystyn asiasta juttelemaan.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:43"]
No tietty hyökkäämään naapurivaltioon... Eiku...
[/quote]
Jos ei sulla ole mitään järkevää sanottavaa niin pidä läpesi ummessa, kiitos.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:48"]
Salasana koneeseen
[/quote]
En sitä tarkoittanut, ei se mene esim koneelle luvatta. Tarkoitin sitä että hän on niinkuin ei välittäisi yhtään siitä että mahd sanktio on sitten seurauksena jos jokin touhu jatkuu. Kuten tänään, tämän päivän pelioikeus oli jo menetetty ja nyt sitten käyttäytyi samaan tapaan tuolla ulkona ja isänsä totesi että jos jatkaa niin seuraavakin pelioikeuspvä menee-ja niin tapahtui. Poika vain totesi kuulema että "ei väliä".
ap
No tottakai rangasitukset pitää olla sitten kovempia, niin kauan koventaa niitä että alkaa tehota. Huoneesta kaikki tavara pois, vaatteita ja sänkyä myöden...
Lasten ja koirien kasvatuksessa on paljon samaa mutta yksi ero: lasten kanssa voi ja pitää keskustella. Puhua ihan vakavasti, ihminen ihmiselle. Jos kotona on tilanne lukossa, vie teini muualle, lähtekää kävelylle tai sienimetsään tai uimahalliin tai.... Ja puhu, puhu, puhu. Kerro, mitä toivot häneltä. Kuuntele, mitä sanottavaa hänellä on. Ehkä on joku syy toimia niin kuin toimii? Ja jos yksi sanktio ei toimi, mieti voitko kääntää asetelmaa. Jos palkitsetkin aina siitä toivotusta käytöksestä ja teet ei-toivotusta hyvin vaikeaa?
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:52"]
No tottakai rangasitukset pitää olla sitten kovempia, niin kauan koventaa niitä että alkaa tehota. Huoneesta kaikki tavara pois, vaatteita ja sänkyä myöden...
[/quote]
Oletko tosissasi? ei tämä mikään keskitysleiri ole, ihme ettet ehdottanut että lapsen ruokavaliota alettaisiin karsia tms jos ei käytös muutu tms. Sitä paitsi tuolle linjalle kun lähtiis niin voisin kuvitella sen olevan loppumaton suo..pelioikeuksista yms puhuin koska se pelaaminen on niin pirun tärkeää lapselle joten luulisi sen vähenemisoikeuden haittaavan mutta paskat:/
ap
Lapselle harrastuksia ja menoja tarpeeksi, urheilua lisää. Tylsyyttä kapinoi. Ehkä peläämisella ei ole hänelle väliä?
No meillä on otettu etuudet pois ja niitä on saanut takaisin kun käytös on parantunut. Huoneesta lähti tv, tietokone, pelit, kännykkä jne. Mutta rikkeet eivät olleet ihan pieniä. Yleensä puhuminen on auttanut
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:56"]
Lapselle harrastuksia ja menoja tarpeeksi, urheilua lisää. Tylsyyttä kapinoi. Ehkä peläämisella ei ole hänelle väliä?
[/quote]
Miten pakotat lapsen, murkun, harrastamaan??
ap
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 11:52"]
No tottakai rangasitukset pitää olla sitten kovempia, niin kauan koventaa niitä että alkaa tehota. Huoneesta kaikki tavara pois, vaatteita ja sänkyä myöden...
[/quote]
Oletko tosissasi? ei tämä mikään keskitysleiri ole, ihme ettet ehdottanut että lapsen ruokavaliota alettaisiin karsia tms jos ei käytös muutu tms. Sitä paitsi tuolle linjalle kun lähtiis niin voisin kuvitella sen olevan loppumaton suo..pelioikeuksista yms puhuin koska se pelaaminen on niin pirun tärkeää lapselle joten luulisi sen vähenemisoikeuden haittaavan mutta paskat:/
ap
[/quote]
Kuten itse totesit, jos rangaistus ei toimi, pitää olla jotain muuta joka toimii, niin kauan karsitaan etuoikeuksia että se alkaa toimia. Se taistelu pitää käydä loppuun asti jos haluaa selviytyä voittajana. Jos tuo "pelioikeus" olisi muka niin kauhean tärkeä sen kieltäminen toimisi. Taitaa olla nyt muuta häikkää teillä kasvatuksessa..
No sellaisia rangaistuksia, millä on väliä. Puhelin pois, tietokone pois, huoneen ovi pois, rahahanat kiinni jne. Ja sitten pitää tietty miettiä että mistä niitä rangaistuksia antaa. Jos jokaisesta päästetystä kirosanasta tulee erikseen rangaistus, niin meneehän niiltä teho kun tulee 20 rangaistusta päivässä. Mieluummin niin, että puhutaan asiallisesti että millaista käytöstä odotetaan ja mikä ei ole sallittua ja annetaan teinille hetki aikaa petrata käytöstään ja annetaan vaikka jotain varoituksia jos homma ei toimi. Ja sit yks isompi rankku jos ylimielinen vittuilu vaan jatkuu.
Mä vein meidän pojalta pelikonsolin kun perseili tarpeeksi kotona, jätti läksyt tekemättä ja kusi koko seiskaluokan sen pelaamisen takia ja totes uhmakkaasti, että ihan vitun sama, kun uhkasin et kone lähtee jos asenne ei muutu ja vähän äkkiä. Jos se kerta on "ihan vitun sama" niin eihän se sitä sitten tarvi. Vein sen tyttäreni huoneeseen, koska on yhteinen konsoli ja tyttö osaa olla ihmisiksi joten hänelle on turha antaa sanktioita pojan touhuista.
No kun en tarkasti tiedä, mitä poika tekee, vastaan yleisemmin. On olemassa väärästä teosta rankaisu, joka on sitä tehokkaampi mitä nopeammin se seuraa tekoa. Jos käytös silti toistuu, mieti miten sen voi estää. Jos poika heittelee naapureita kivillä, viet hänet heti sisään ja kerrot ettet voi antaa hänen olla pihalla ellet voi häneen luottaa. Sisällä ei tietysti saa tehdä mitään kivaa sen sijaan.
Työskentelen opettajana, ja kerran minulla oli oppilas, joka aina karkasi välitunnilla tupakalle. Koetettiin jälki-istunnot (rangaistus), keskustelut huoltajan kanssa ja ilman (kasvatus), valistusta annettiin ja asennekasvatusta. Mutta koska mikään näistä ei tepsinyt, poika joutui kuukausi kerrallaan istumaan välitunnit opettajainhuoneen oven ulkopuolella niin ettei yksinkertaisesti päässyt tupakalle. Viime keino oli siis ei-toivotun käytöksen estäminen ihan konkreettisesti. Tätä jatkettiin niin monta kuukautta ettei yhtään käryä enää käynyt ja nuori sai taas viettää välitunnit ikätovereidensa kanssa. Saitko kiinni ideasta?
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 16:37"]rangaistuksia voit koventaa loputtomiin, mutta jos on kovapäinen ja sinnikäs, ette pääse toivottuun tulokseen. olin itse hyvin hankala ja itsepäinen koko lapsuuteni, ja muistan hyvin kuinka yksinkertaisesti päätin voittaa nuo taistelut. en itse ikinä lähtisi taistelulinjalle tälläisen lapsen kanssa. älä aliarvioi teiniäsi, rangistuksia ei tarvitse ottaa kokonaan pois käytöstä mutta painota niiden ohella pakollista keskustelua rauhallisella hetkellä. on aika siirtyä pikkulapsen ohjailusta toisen ajattelevan ja loogisen, vaikkakin vielä raakileen, ihmisen kanssa vuorovaikuttamiseen. teinit ovat tässä hyvin yksilöllisiä. lapsesi ikäänkuin vaatii sinua käytöksellään ottamaan hänet tosissaan ja haluaa sinun ymmärtävän, ettei ole enää pompoteltavissa oleva kakara. lapsestasi voi tulla vielä vaikka mitä, tsemppiä! [/quote] Ihan samaa mieltä! Teini ei ole koira.
[/quote]
Teini EI määrää asunnossa. Vaan 100% päätösvallasta on vanhemmilla
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Lapsellakin on oikeuksia, vaikka sitten kiukutteleva teini olisikin.