Kuinka nopeasti eron jälkeen pystyit olemaan muista kiinnostunut seksimielessä?
Olettaen, että suhteenne päätti jokin muu kuin rakkautesi loppuminen ja/tai seksuaalinen tympääntyminen.
Minun on tällä hetkellä ihan hirveän vaikeaa kuvitella, että olisin enää ikinä kenestäkään kiinnostunut. Siitä huolimatta, että tiedän useimpien pääsevän yli erosta. Olen siis nainen, 42 vuotta. Ei lapsia eli periaatteessa mitään tarvetta keskittyä vain "omaan elämäänsä sekä läheisiin" ei ole.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä samana iltana.
Lähipubiin kun menen ottamaan lasillisen erolle niin aina sieltä iskeytyy kylkeen joku timmi alle 30v salikissa lohduttamaan hyvässä kondiksessa olevaa charmikasta hopeakettua.
Vastaan provoon. Kun ei vain kiinnosta. Minulle hyvännäköinen mies on pelkkä dildo, jollaisia löytyy kaapistanikin.
Kiva, jos "salikissa" on sinulle yhtä, kuin haluttava nainen. Suurimmalle osalle täysijärkisistä naisista mies on muutakin, kuin kävelevä lompakko ja otepinta imukuppidildolle.
Ensimmäinen suhteeni (ja vieläpä hyvin lyhyt sellainen) päättyi jo useampi vuosi sitten, mutta edelleenkään en pysty kiinnostumaan kenestäkään muusta siinä mielessä. En ollut kiinnostunut sitä ennenkään. Siinä ihmisessä oli vaan jotain mitä muissa ei ja meni kaikkiin aisteihin. Pidän aivan mahdollisena etten tule enää koskaan kiinostumaan kenestäkään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen meni pitkä aika, useampia vuosia.
Edelleen olen tavallaan sinkku, vaikka olen seurustellut erään miehen kanssa jo melkein kaksi vuotta.
Mutta emmen asu yhdessä, en koskaan haluaisi sitä edes.
Mutta on mukavaa kun on seuraa tapahtumiin ja toinen ihminen läsnä vkonloppuisin ja lomilla.
N. 55
Tuota omalla kohdallani pelkään. Toiseksi edellinen suhteeni päättyi siihen, että mies ei halunnut minua ainoaksi kumppanikseen. Loukkaannuin. Rupesin suhteeseen ns. mukavan miehen kanssa, joka puolestaan loukkaantui siitä, etten ollut häneen palavasti rakastunut. Pelkään, että teinpä niin tai näin, tulen torjutuksi. Enkä toisaalta halua enää kumppania, jolle olisin vain mukavaa viikonloppuseuraa.
Miten miehesi suhtautuu siihen, että pisät häntä vain mukavana loma- ja viikonloppuseurana? Kuvitteletko, että voisit kuvailemasta tilanteestasi huolimatta vielä ihastua, ehkä rakastuakin?
ap
No minulla on sikäli onnistunut parisuhde nyt, että olemme ihmisiä,
jotka tarvitsevat omaa aikaa, omaa yksinoloa myös.
Ja en pidä häntä pelkkänä vkonloppuseurana, tunteita on, molemmilla.
Mutta ei se enää ole mitään kaiken nielevää roihuavaa, sydän syrjällään rakkautta.
Miehellä on harrastuksia missa hän käy viikoilla, työpäivän jälkeen.
Samoin itselläni. Olemme molemmat töissä vielä, tietenkin.
Ja sekin vaikuttaa suuresti asiaan, että asumme eri paikkakunnilla.
Välimatka on vähän yli 50 km.
Eihän tuo omalla autolla ole mikään pitkä työmatka, mutta on matka kuitenkin.
Luottamusta meillä on puolin ja toisin..
Silläkin on merkityksensä, että molemmat olemme hiukkasen introvertti luonne, ei sitä seuraa ja toisen kanssa olemista kylki kyljessä edes kaipaa jatkuvasti.
Suurin osa vapaa-ajasta vietetään aina yhdessä, samoin kaikki juhlapyhät.
Tämä on riittänyt molemille ja riittää todennäkoisesti jatkossakin.
Sitten kun jäädään eläkkeelle voi tulla erilainen ratkaisu, mutta eihän sitä vielä voi tietää.
Mutta kyllä tässä iässä juuri nyt, on korkea kynnys, alkaa asumaan toisen ihmisen kanssa, kun on pitkään elännyt suurimman osan ajasta yksin.
3,5 vuotta mennyt nyt. Yhtään ei kiinnosta, ei tee mieli, eikä herää mitään tunteita. En varmaan koskaan enää tutustu yhteenkään mieheen. Olen aivan latistunut, häivähdys vain entisestäni. Ikää 50v nyt.
Edellisen eron jälkeen meni noin 8-9kk ja sekin oli vain "laastariseksiä".
Nykyisestä erosta vasta muutama kuukausi, muttei ole vielä käynyt mielessäkään seksi muiden kanssa. Exän kanssa päädymme edelleen sänkyyn vähän liiankin usein.. veikkaan etten pysty seksiin muiden kanssa vielä pitkiin aikoihin, todennäköisesti menee vuosi tai ylikin.
Nro 27 jatkaa sen verran, että ikää 24.
Edellisen parisuhteeni jälkeen meni pari vuotta ennen kuin aloin edes ajatella seksiä ja uutta parisuhdetta. Olin erotessamme 43-vuotias.
Sitä ennen ei ollut koskaan ongelmia kiinnostua seksistä vaikka heti eron jälkeen.
Minulla meni eron jälkeen vuoden verran ennen kuin kiinnostuin kenestäkään. Suhde ei päättynyt mitenkään dramaattisesti, vaan päinvastoin, mutta kesti lähes 20 vuotta... Ex-miehellä oli sen sijaan uutta seuraa katsottuna jo ennen kuin muutin pois. Oltiinkin loppuaika vaan kämppiksiä, että ei se minua haitannut, mutta vähän ihmetytti.
Eroahdistuksessa nimenomaan kaipaa seksiä.
En missään vaiheessa menettänyt kykyäni kiinnostua muista seksuaalisesti. Ero ei myöskään ollut mitenkään traumaattinen tapahtuma, että sen vuoksi olisi tarvinnut olla selibaatissa.